Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.

Neljä vuo­de­nai­kaa

Jo­kai­nen niis­tä tu­lee vuo­rol­laan. Vä­lil­lä ero nii­den vä­lil­lä on sel­keä, vä­lil­lä ei oi­kein tie­dä al­koi­ko ke­vät suo­raan syk­sys­tä tai kesä suo­raan tal­ves­ta. Vuo­si toi­sen­sa jäl­keen kier­to kui­ten­kin jat­kuu jos­sa­kin mää­rin tun­nis­tet­ta­va­na ja en­nal­ta ar­vat­ta­va­na. Voim­me luot­taa sii­hen, et­tä vaik­ka kesä tun­tuu tu­ka­lan kuu­mal­ta, se ei jat­ku ikui­ses­ti ei­kä ikui­nen ole myös­kään pi­me­än ai­ka.

Neljä vuo­de­nai­kaa

Jo­kai­nen niis­tä tu­lee vuo­rol­laan. Vä­lil­lä ero nii­den vä­lil­lä on sel­keä, vä­lil­lä ei oi­kein tie­dä al­koi­ko ke­vät suo­raan syk­sys­tä tai kesä suo­raan tal­ves­ta. Vuo­si toi­sen­sa jäl­keen kier­to kui­ten­kin jat­kuu jos­sa­kin mää­rin tun­nis­tet­ta­va­na ja en­nal­ta ar­vat­ta­va­na. Voim­me luot­taa sii­hen, et­tä vaik­ka kesä tun­tuu tu­ka­lan kuu­mal­ta, se ei jat­ku ikui­ses­ti ei­kä ikui­nen ole myös­kään pi­me­än ai­ka.

Paljon ois aihetta lapsella kiittää

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä he­rä­sin aa­mul­la uu­teen päi­vään. Sil­tä ei ole odo­tet­ta­vis­sa mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta se on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä­ni. Kai­kil­le tätä päi­vää ei an­net­tu. Heil­le ei­li­nen jäi vii­mei­sek­si.

Paljon ois aihetta lapsella kiittää

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä he­rä­sin aa­mul­la uu­teen päi­vään. Sil­tä ei ole odo­tet­ta­vis­sa mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta se on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä­ni. Kai­kil­le tätä päi­vää ei an­net­tu. Heil­le ei­li­nen jäi vii­mei­sek­si.

Jo joutui armas aika

Sin­ne se meni, lu­ku­vuo­si, tal­vi­kau­si. Säät ei­vät kai­kin ajoin ole ol­leet vie­lä ko­vin ke­säi­siä, jo­ten ke­sä­kau­den al­ku pää­see lä­hes yl­lät­tä­mään, vaik­ka kou­lu­jen päät­tä­jäi­si­ä­kin vie­te­tään vas­ta rei­lus­ti ke­sä­kuun puo­lel­la.

Jo joutui armas aika

Sin­ne se meni, lu­ku­vuo­si, tal­vi­kau­si. Säät ei­vät kai­kin ajoin ole ol­leet vie­lä ko­vin ke­säi­siä, jo­ten ke­sä­kau­den al­ku pää­see lä­hes yl­lät­tä­mään, vaik­ka kou­lu­jen päät­tä­jäi­si­ä­kin vie­te­tään vas­ta rei­lus­ti ke­sä­kuun puo­lel­la.

Taivaan kan­sa­lai­sena maa­il­massa

Ur­hei­lu­jouk­ku­eil­la on omat tun­nuk­sen­sa ja hei­dän kan­nat­ta­jan­sa tun­nis­taa jo kau­kaa jouk­ku­een vä­rei­hin pu­keu­tu­mi­ses­ta. Jot­kut et­ni­set ryh­mät ja tiet­ty­jen mu­siik­ki­vir­taus­ten edus­ta­jat­kin erot­tu­vat yleen­sä sel­väs­ti ym­pä­ris­tös­tään. Olet­ko kos­kaan ih­mi­siä kat­sel­les­sa­si miet­ti­nyt mis­tä voi­si tun­nis­taa ihan ta­val­li­sen kris­ti­tyn? On­ko se edes mah­dol­lis­ta?

Taivaan kan­sa­lai­sena maa­il­massa

Ur­hei­lu­jouk­ku­eil­la on omat tun­nuk­sen­sa ja hei­dän kan­nat­ta­jan­sa tun­nis­taa jo kau­kaa jouk­ku­een vä­rei­hin pu­keu­tu­mi­ses­ta. Jot­kut et­ni­set ryh­mät ja tiet­ty­jen mu­siik­ki­vir­taus­ten edus­ta­jat­kin erot­tu­vat yleen­sä sel­väs­ti ym­pä­ris­tös­tään. Olet­ko kos­kaan ih­mi­siä kat­sel­les­sa­si miet­ti­nyt mis­tä voi­si tun­nis­taa ihan ta­val­li­sen kris­ti­tyn? On­ko se edes mah­dol­lis­ta?