Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirk­ko­maan

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­leen lo­mai­le­maan tu­le­vil­la on usein ta­pa­na käy­dä van­han ko­ti­pi­tä­jän­sä hau­taus­maal­la. Siel­lä kier­re­tään su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­dat, mut­ta kä­vel­lään ja kat­sel­laan myös muu­ten.

Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirk­ko­maan

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­leen lo­mai­le­maan tu­le­vil­la on usein ta­pa­na käy­dä van­han ko­ti­pi­tä­jän­sä hau­taus­maal­la. Siel­lä kier­re­tään su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­dat, mut­ta kä­vel­lään ja kat­sel­laan myös muu­ten.

Paas­tot­kaamme

Paas­to­a­mi­nen ei lie­ne ny­ky­ai­ka­na ko­vin yleis­tä ta­val­lis­ten ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Van­haan ai­kaan las­ki­ai­nen oli mer­kit­tä­vä päi­vä, jol­loin vii­mei­sen ker­ran en­nen pää­si­äis­tä her­ku­tel­tiin ja mitä enem­män ras­vaa ruu­as­sa oli, sen pa­rem­pi.

Paas­tot­kaamme

Paas­to­a­mi­nen ei lie­ne ny­ky­ai­ka­na ko­vin yleis­tä ta­val­lis­ten ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Van­haan ai­kaan las­ki­ai­nen oli mer­kit­tä­vä päi­vä, jol­loin vii­mei­sen ker­ran en­nen pää­si­äis­tä her­ku­tel­tiin ja mitä enem­män ras­vaa ruu­as­sa oli, sen pa­rem­pi.

Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Sel­kä­vii­kot ja rei­kä­lei­vät

Eläm­me här­kä­viik­ko­ja, jou­lun juh­lin­nan jäl­keis­tä ai­kaa en­nen las­ki­ais­ta. Tä­hän ajan jak­soon ei osu juh­la­py­hiä, ihan ta­val­lis­ta ar­kea vain. Eräs merk­ki­päi­vä ka­len­te­ris­ta kui­ten­kin löy­tyy: ku­lu­val­la vii­kol­la vie­tet­tä­vä Py­hän Hen­ri­kin muis­to­päi­vä.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.

Arki­huo­lesi kaikki heitä

Ul­ko­na on juu­ri sen ver­ran lun­ta, et­tä maa on val­koi­nen. Sil­ti se riit­tää juu­ri nyt. Se riit­tää sii­hen, et­tä al­kaa ihan oi­ke­as­ti ym­mär­tä­mään, et­tä jou­lu lä­hes­tyy.

Neljä vuo­de­nai­kaa

Jo­kai­nen niis­tä tu­lee vuo­rol­laan. Vä­lil­lä ero nii­den vä­lil­lä on sel­keä, vä­lil­lä ei oi­kein tie­dä al­koi­ko ke­vät suo­raan syk­sys­tä tai kesä suo­raan tal­ves­ta. Vuo­si toi­sen­sa jäl­keen kier­to kui­ten­kin jat­kuu jos­sa­kin mää­rin tun­nis­tet­ta­va­na ja en­nal­ta ar­vat­ta­va­na. Voim­me luot­taa sii­hen, et­tä vaik­ka kesä tun­tuu tu­ka­lan kuu­mal­ta, se ei jat­ku ikui­ses­ti ei­kä ikui­nen ole myös­kään pi­me­än ai­ka.

Neljä vuo­de­nai­kaa

Jo­kai­nen niis­tä tu­lee vuo­rol­laan. Vä­lil­lä ero nii­den vä­lil­lä on sel­keä, vä­lil­lä ei oi­kein tie­dä al­koi­ko ke­vät suo­raan syk­sys­tä tai kesä suo­raan tal­ves­ta. Vuo­si toi­sen­sa jäl­keen kier­to kui­ten­kin jat­kuu jos­sa­kin mää­rin tun­nis­tet­ta­va­na ja en­nal­ta ar­vat­ta­va­na. Voim­me luot­taa sii­hen, et­tä vaik­ka kesä tun­tuu tu­ka­lan kuu­mal­ta, se ei jat­ku ikui­ses­ti ei­kä ikui­nen ole myös­kään pi­me­än ai­ka.

Paljon ois aihetta lapsella kiittää

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä he­rä­sin aa­mul­la uu­teen päi­vään. Sil­tä ei ole odo­tet­ta­vis­sa mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta se on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä­ni. Kai­kil­le tätä päi­vää ei an­net­tu. Heil­le ei­li­nen jäi vii­mei­sek­si.

Paljon ois aihetta lapsella kiittää

Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä he­rä­sin aa­mul­la uu­teen päi­vään. Sil­tä ei ole odo­tet­ta­vis­sa mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta se on kui­ten­kin käy­tet­tä­vis­sä­ni. Kai­kil­le tätä päi­vää ei an­net­tu. Heil­le ei­li­nen jäi vii­mei­sek­si.