Suvi­vir­ren sunnuntai

Su­vi­vir­si on al­ka­nut vii­me päi­vi­nä kai­ku­maan mo­nen mie­lis­sä. Ke­vään kään­ty­mi­nen kau­niik­si ke­säk­si he­rät­tää kii­tol­li­suu­teen ja toi­voon. Tämä yk­si ra­kas­te­tuim­mis­ta vir­sis­tä soi kii­tol­li­suut­ta ja on­nel­li­suut­ta Ju­ma­lan lah­jois­ta, jot­ka saam­me luo­ma­kun­nan kaut­ta.

Suvi­vir­ren sunnuntai

Su­vi­vir­si on al­ka­nut vii­me päi­vi­nä kai­ku­maan mo­nen mie­lis­sä. Ke­vään kään­ty­mi­nen kau­niik­si ke­säk­si he­rät­tää kii­tol­li­suu­teen ja toi­voon. Tämä yk­si ra­kas­te­tuim­mis­ta vir­sis­tä soi kii­tol­li­suut­ta ja on­nel­li­suut­ta Ju­ma­lan lah­jois­ta, jot­ka saam­me luo­ma­kun­nan kaut­ta.

Tur­val­li­silla vesillä

Tänä ke­vää­nä joku ohi­kul­ki­ja on ken­ties pan­nut mer­kil­le lai­va­ran­nan kirk­ko­ve­ne­kop­pe­lis­ta lei­jai­le­van tuo­reen ter­van tuok­sun. Ar­vo­kas kirk­ko­ve­ne on saa­nut pin­taan­sa pe­rin­tei­sen suo­jauk­sen, joka var­mis­taa ve­neen säi­ly­mi­sen ja käyt­tö­kel­poi­suu­den. Läm­min kii­tos kai­kil­le tal­koo­lai­sil­le ar­vok­kaas­ta työs­tän­ne tär­ke­än pe­rin­teen yl­lä­pi­tä­mi­sek­si!

Tur­val­li­silla vesillä

Tänä ke­vää­nä joku ohi­kul­ki­ja on ken­ties pan­nut mer­kil­le lai­va­ran­nan kirk­ko­ve­ne­kop­pe­lis­ta lei­jai­le­van tuo­reen ter­van tuok­sun. Ar­vo­kas kirk­ko­ve­ne on saa­nut pin­taan­sa pe­rin­tei­sen suo­jauk­sen, joka var­mis­taa ve­neen säi­ly­mi­sen ja käyt­tö­kel­poi­suu­den. Läm­min kii­tos kai­kil­le tal­koo­lai­sil­le ar­vok­kaas­ta työs­tän­ne tär­ke­än pe­rin­teen yl­lä­pi­tä­mi­sek­si!

Ystäviä ja tuttavia

Ajat­te­len van­ho­ja ys­tä­vi­ä­ni. Heis­tä mo­net ovat vie­lä fa­ce­book- ka­ve­rei­ta­ni, mut­ta yh­teyt­tä en ole pi­tä­nyt hei­hin enää vuo­siin. Joil­ta­kin saa­tan saa­da syn­ty­mä­päi­vä­on­nit­te­lun, kos­ka tämä so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lu sii­tä heil­le ys­tä­väl­li­ses­ti muis­tut­taa. Ai­em­min olem­me eh­kä ja­ka­neet pal­jon­kin elä­män suu­ria asi­oi­ta, ilo­ja ja su­ru­ja. Nyt ys­tä­vä on enää nimi pa­pe­ril­la tai tie­to­ko­neen näyt­tö­ruu­dul­la. Elä­mä on men­nyt eteen­päin, ei­kä van­ho­ja enää muis­tel­la.

Ystäviä ja tuttavia

Ajat­te­len van­ho­ja ys­tä­vi­ä­ni. Heis­tä mo­net ovat vie­lä fa­ce­book- ka­ve­rei­ta­ni, mut­ta yh­teyt­tä en ole pi­tä­nyt hei­hin enää vuo­siin. Joil­ta­kin saa­tan saa­da syn­ty­mä­päi­vä­on­nit­te­lun, kos­ka tämä so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lu sii­tä heil­le ys­tä­väl­li­ses­ti muis­tut­taa. Ai­em­min olem­me eh­kä ja­ka­neet pal­jon­kin elä­män suu­ria asi­oi­ta, ilo­ja ja su­ru­ja. Nyt ys­tä­vä on enää nimi pa­pe­ril­la tai tie­to­ko­neen näyt­tö­ruu­dul­la. Elä­mä on men­nyt eteen­päin, ei­kä van­ho­ja enää muis­tel­la.

Perillä

Tal­vi on tul­lut luok­sem­me lu­mi­ses­sa asus­saan. Mo­nen mie­li on pi­ris­ty­nyt puh­taan­val­koi­ses­sa mai­se­mas­sa ul­koi­lus­ta tai las­ten lu­mi­leik­kien seu­raa­mi­ses­ta. Tal­vi­ses­sa mai­se­mas­sa mie­li­kin tun­tuu va­loi­sam­mal­ta ja ke­vy­em­mäl­tä.

Perillä

Tal­vi on tul­lut luok­sem­me lu­mi­ses­sa asus­saan. Mo­nen mie­li on pi­ris­ty­nyt puh­taan­val­koi­ses­sa mai­se­mas­sa ul­koi­lus­ta tai las­ten lu­mi­leik­kien seu­raa­mi­ses­ta. Tal­vi­ses­sa mai­se­mas­sa mie­li­kin tun­tuu va­loi­sam­mal­ta ja ke­vy­em­mäl­tä.

Jumalan puhe­lin­nu­mero

Kä­ve­len ka­dul­la omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni, kun vas­taa­ni tu­lee tum­mai­hoi­nen eng­lan­tia pu­hu­va nai­nen mat­ka­lauk­ku­ja pe­räs­sään ve­tä­en. Hän on sel­väs­ti it­sel­leen ou­dos­sa kau­pun­gis­sa, näyt­tää osoi­tet­ta muis­ti­vih­kos­saan ja ky­syy sen si­jain­tia. En osaa opas­taa hän­tä ko­vin tar­kas­ti, mut­ta yri­tän neu­voa hä­nel­le tie­tä oi­ke­aan suun­taan.

Jumalan puhe­lin­nu­mero

Kä­ve­len ka­dul­la omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni, kun vas­taa­ni tu­lee tum­mai­hoi­nen eng­lan­tia pu­hu­va nai­nen mat­ka­lauk­ku­ja pe­räs­sään ve­tä­en. Hän on sel­väs­ti it­sel­leen ou­dos­sa kau­pun­gis­sa, näyt­tää osoi­tet­ta muis­ti­vih­kos­saan ja ky­syy sen si­jain­tia. En osaa opas­taa hän­tä ko­vin tar­kas­ti, mut­ta yri­tän neu­voa hä­nel­le tie­tä oi­ke­aan suun­taan.

Mie­len­sä­hy­vit­tä­jän elämää

Moni on kuul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­jas­ta. On­pa hä­nes­tä kir­joi­tet­tu kir­jo­ja­kin Tuo­mas Ky­rön te­rä­väl­lä ky­näl­lä. Hä­nen teks­tin­sä on haus­kaa, kos­ka kir­jai­li­ja osoit­taa sa­mal­la lem­pe­äs­ti, kuin­ka elä­mäm­me saat­taa kä­per­tyä lii­kaa sel­lais­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le, jot­ka lo­pul­ta ei­vät ole ko­vin va­ka­via on­gel­mia ke­nel­le­kään. ”En­nen oli kun­nol­lis­ta” on usein kuul­tu to­te­a­mus, jos­sa on mu­ka­na tyy­ty­mät­tö­myyt­tä ny­kyis­tä elä­män­me­noa tai omaa elä­män­ti­lan­net­ta koh­taan.

Mie­len­sä­hy­vit­tä­jän elämää

Moni on kuul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­jas­ta. On­pa hä­nes­tä kir­joi­tet­tu kir­jo­ja­kin Tuo­mas Ky­rön te­rä­väl­lä ky­näl­lä. Hä­nen teks­tin­sä on haus­kaa, kos­ka kir­jai­li­ja osoit­taa sa­mal­la lem­pe­äs­ti, kuin­ka elä­mäm­me saat­taa kä­per­tyä lii­kaa sel­lais­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le, jot­ka lo­pul­ta ei­vät ole ko­vin va­ka­via on­gel­mia ke­nel­le­kään. ”En­nen oli kun­nol­lis­ta” on usein kuul­tu to­te­a­mus, jos­sa on mu­ka­na tyy­ty­mät­tö­myyt­tä ny­kyis­tä elä­män­me­noa tai omaa elä­män­ti­lan­net­ta koh­taan.