Olen ajellut latuja täällä Kekkosella kymmenisen vuotta.
Suuren tyydytyksen antavat vastaantulevat hiihtäjät, joiden kanssa pysähdyn vaihtamaan muutaman sanan. He ovat Kekkosen vakituisia asukkaita, mökkiläisiä ja varta vasten kauempaa tulleita hiihdon ystäviä.Tunnen suurta riemua sydämessäni, kun hiihtäjät kiittävät laduista.
Haasteeksi ovat muodostuneet vähälumiset talvet, jäiden hidas jäätyminen kestäviksi ja jään pinnalle nouseva vesi. Oli talvia, jolloin pystyin ajamaan ladunpätkät vain neljänä, viitenä viikonloppuna. Olin vielä töissä ja mökillä kävin vain viikonloppuisin.
Parina viime vuonna minulla on eläkeläisenä ja Kekkosella asuvana ollut paremmin aikaa tälle harrastukselle. Ladut ovat olleet Kekkosella, mutta keväämmällä, kun mökkiläiset ilmestyvät, ajan latuja Juurikkalahdelle saakka.
Viime kevättalvella lähdin kerran avaamaan latua Juurikkalahdelle. Ilta oli jo pitkällä ja alkoi hämärtää. Kaikki sujui hyvin, kunnes mökiltäni vastapäätä kauimmaisessa kohdassa Juurikkalahdella tuli vastaan lumeton kohta ja kelkka jäi sutimaan paikoilleen. Raahasin rannasta vaikka minkämoista risua ja karahkaa kitkaksi telamaton alle. Ei vaan onnistunut.
Lunta oli polveen saakka ja matkaa mökilleni pari kolme kilometriä.
Ajattelin soittaa ystävättäreni hakemaan autolla jonkun mökkitien päästä, mutta puhelin oli mykkä ja akku oli tyhjä? Millään mökillä ei näkynyt valoa, että olisin voinut lähteä apua pyytämään.
Ainoa vaihtoehtoni oli lähteä tarpomaan lumessa järven poikki mökille.
Sisulla etenin määrätietoisesti eteenpäin. Sitten näin Muroleentien suunnassa taivaalle vilkkuvaa valoa. Valo eteni Kekkoslahtea kohti. Ei hitto, onko naisystäväni kutsunut pelastuslaitoksen ja muut instassit minua etsimään?
Pelastuslaitos tuli mönkijällä vastaan. Rannassa ambulanssissa todettiin, että ruumiinlämpöni oli hieman laskenut, kaikki muuten hyvin. Kuljetus lämpöiselle mökilleni, kuumaa mehua ja olin normaalikunnossa. Pelastuslaitos kiitteli, kun oli saanut tällaisen harvinaisen harjoituksen.
Seuraavana päivänä oli vastassa kelkanpelastusoperaatio. Otimme ämpärillisen soraa mukaan. Kelkka lähti helposti liikkeelle ja latu-urakin tuli tehtyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tänä talvena olen päässyt jo vähän aikaa ajamaan ladun Kekkoslahdelle ja lähipellolle. Keväämmällä ajelen sitten Juurikkalahden lenkin ilmoista, kunnostani ja jään päällä olevasta vesitilanteesta riippuen. Ladulle on helpointa päästä Kekkoslahden päässä, missä latu ylittää Kekkoskyläntien kiertäessään mutkan Markunpellolla.
Tervetuloa nauttimaan hiihdosta!
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste