Luonnos, kopio, toisinto, väri­tut­kielma, aito vai väärennös?

Kir­ja-ar­vio

”Jos isä­ni omia sa­no­ja ei us­ko­ta, tut­ki­muk­set voi­vat jat­kua lo­put­to­miin”, kir­joit­ti Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan ty­tär Kirs­ti 6.2.1978, kun kes­kus­te­lu Lem­min­käi­sen äi­ti -maa­lauk­sen ai­tou­des­ta kävi kuu­mim­mil­laan Ruo­ve­si-leh­den ja Kuo­re­ve­si-Mänt­tä-Vilp­pu­la-leh­den mie­li­pi­de­pals­toil­la. Kirs­ti oli elo­kuus­sa 1976 vie­rail­lut Gös­ta Ser­lac­hiuk­sen tai­de­mu­se­os­sa Män­tän Jo­en­nie­mes­sä ja piti siel­lä esil­lä ole­vaa gu­as­si­työ­tä Lem­min­käi­sen äi­dis­tä vää­ren­nök­se­nä.

Tuos­ta vie­rai­lus­ta käyn­nis­ty­neet tut­ki­muk­set ei­vät an­ta­neet ky­sy­myk­seen tau­lun al­ku­pe­räs­tä var­maa vas­taus­ta. Gu­as­si­maa­laus­ta säi­ly­tet­tiin tuol­loin usei­ta vuo­sia Ate­neu­mis­sa, ja use­at asi­an­tun­ti­jat sel­vit­te­li­vät sen ai­tout­ta. Osa heis­tä us­koi Lem­min­käi­sen äi­din ole­van Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan teos ja osa piti sitä vää­ren­nök­se­nä.

Myös vii­mei­sin tai­de­his­to­ri­aa ja uu­sin­ta huip­pu­tek­no­lo­gi­aa yh­dis­te­le­vä sel­vi­tys­työ päät­tyi pat­ti­ti­lan­tee­seen. Kirs­ti Gal­len-Kal­le­lan en­nus­tus näyt­tää siis to­teu­tu­van. Pal­jon on edel­leen­kin sen va­ras­sa, us­koo­ko Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan sa­no­ja sii­tä, et­tä hän ei ole tuo­ta tau­lua teh­nyt ei­kä yli­mal­kaan mi­tään muu­ta­kaan toi­sin­toa Lem­min­käi­sen äi­dis­tä, joka val­mis­tui tem­pe­ra­maa­lauk­se­na 1897 ja on yk­si Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan tun­ne­tuim­mis­ta te­ok­sis­ta.

Vii­mei­sin yri­tys Lem­min­käi­sen äi­din gu­as­si­ver­si­on ai­tou­den sel­vit­tä­mi­sek­si käyn­nis­tyi 2015. Täl­löin Ser­lac­hius-mu­se­ot päät­ti ko­ko­el­ma­pääl­lik­kön­sä Tar­ja Tal­vi­tien aloit­tees­ta läh­teä rat­ko­maan Lem­min­käi­sen äi­din ar­voi­tus­ta. Ai­sa­pa­rik­seen Tal­vi­tie sai Gal­len-Kal­le­la Mu­se­on ko­ko­el­ma­pääl­li­kön Min­na Tur­ti­ai­sen, min­kä li­säk­si ne­li­vuo­ti­seen pro­jek­tiin osal­lis­tui tai­de­te­os­ten ai­tout­ta ny­ky­tek­nii­kan kei­noin sel­vit­te­le­vä jy­väs­ky­lä­läi­nen tut­ki­mus­ryh­mä Re­ce­nart.

Työn tu­lok­set Tal­vi­tie ja Tur­ti­ai­nen ke­rä­si­vät yh­des­sä kir­joit­ta­maan­sa kir­jaan Lem­min­käi­sen ar­voi­tus. Erään tau­lun ta­ri­na. Se il­mes­tyi vii­me vuo­den lo­pul­la Parvs-kus­tan­ta­mon jul­kai­se­ma­na. Pal­jon uut­ta tie­toa on pe­rus­teel­li­sen tut­ki­muk­sen ai­ka­na löy­det­ty ja usei­ta ai­kai­sem­pia ole­tuk­sia osoi­tet­tu vää­rik­si, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta Lem­min­käi­sen äi­ti säi­lyt­tää edel­leen sa­lai­suu­ten­sa ei­kä sen syn­ty­his­to­ri­as­ta voi­da vie­lä­kään esit­tää muu­ta kuin ar­ve­lui­ta.

Eteen­päin on kui­ten­kin men­ty. Nel­jä vuo­si­kym­men­tä sit­ten, jol­loin Lem­min­käi­sen äi­din ai­tou­des­ta käy­tiin vil­kas­ta kes­kus­te­lua, vää­ren­nös­väit­tä­män puo­les­ta pu­hui­vat vah­vas­ti Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan omat sa­nat sii­tä, et­tä tau­lu ei ol­lut hä­nen te­ke­män­sä. Myös hä­nen tyt­tä­ren­sä mie­li­pi­teil­lä oli suu­ri pai­no­ar­vo, oli­han Kirs­ti Gal­len-Kal­le­la pait­si per­heen­jä­sen myös isän­sä op­pi­las sekä tä­män elä­män­työn tal­len­ta­ja ja hä­nen tai­teen­sa asi­an­tun­ti­ja.

Nämä pe­rus­te­lut pä­te­vät edel­leen, mut­ta uu­si tut­ki­mus paa­lut­taa ne uu­del­leen. Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la on to­den­nut Jo­en­nie­men Lem­min­käi­sen äi­din vää­ren­nök­sek­si, mut­ta ei 1920, ku­ten Kirs­ti Gal­len-Kal­le­la otak­suu, vaan kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min. Kirs­tin muis­tot ta­pah­tu­nees­ta kos­ke­vat joko jo­tain muu­ta tau­lua tai sit­ten hän muis­taa vuo­si­lu­vun vää­rin.

Kirs­tin muis­tot ta­pah­tu­nees­ta kos­ke­vat joko jo­tain muu­ta tau­lua tai sit­ten hän muis­taa vuo­si­lu­vun vää­rin.

Tämä tie­to puh­dis­taa sa­mal­la Buc­la­nin eli Eric Ehrst­rö­min mai­net­ta ja vie tau­lun al­ku­pe­rän jäl­jit­tä­mi­ses­sä pari as­kel­ta eteen­päin. Tau­lun myi Ser­lac­hiuk­sel­le kap­tee­ni Ant­ti Poh­jan­hei­mo, joka oli pe­ri­nyt sen isäl­tään, 1929 kuol­leel­ta Wer­ner Blomq­vis­til­ta, joka oli ol­lut Vi­ral­li­sen leh­den pää­toi­mit­ta­ja ja sii­nä ohes­sa har­ras­ta­nut pie­ni­muo­tois­ta tai­teen ke­rää­mis­tä. Sii­tä, mi­ten hän oli tau­lun saa­nut, ei ole löy­det­ty var­maa tie­toa.

Maa­lauk­sen al­ku­vai­heis­ta voi­daan esit­tää vain otak­su­mia ole­mas­sa ole­vien tie­to­jen poh­jal­ta. Lem­min­käi­sen ar­voi­tuk­sen tut­ki­jois­ta Tar­ja Tal­vi­tie kal­lis­tuu sil­le kan­nal­le, et­tä Lem­min­käi­sen äi­ti -gu­as­si saat­taa ol­la ai­to, kun taas Min­na Tur­ti­ai­nen pi­tää vää­ren­nös­tä to­den­nä­köi­sem­pä­nä. Tek­ni­sen tut­ki­mus­ryh­män Re­ce­nar­tin työn tu­los­ten suh­teen käy sa­ma­ten: osa löy­de­tyis­tä tie­dois­ta tu­kee ai­tous­väi­tet­tä, osa puol­taa vää­ren­ny­so­le­tus­ta ja osal­la voi pe­rus­tel­la kum­paa ta­han­sa vaih­to­eh­toa.

Lemminkäisen arvoitus – erään taulun tarina -kirjan toinen kirjoittaja Tarja Talvitie Göstassa.

Susanna Yläjärvi

Lem­min­käi­sen ar­voi­tus -kir­jan­sa lo­pus­sa sen te­ki­jät te­ke­vät vä­li­ti­lin­pää­tös­tä tä­hä­nas­ti­sis­ta tut­ki­mus­tu­lok­sis­ta. Tar­ja Tal­vi­tie tuo esiin mah­dol­li­suu­den, et­tä gu­as­si­työ oli­si ol­lut Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan ka­don­neek­si mai­nit­se­ma luon­nos, joka vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa oli­si vä­reil­tään haa­lis­tu­nut ja jos­sain vai­hees­sa ke­hys­tet­ty, jo­ten Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la ei sitä enää oli­si tun­nis­ta­nut te­ke­mäk­seen näh­des­sään sen 1930 Jo­en­nie­mes­sä.

Min­na Tur­ti­ai­nen puo­les­taan ar­ve­lee, et­tä gu­as­si saat­tai­si ol­la 1910-lu­vul­la Ate­neu­mis­sa esil­lä ol­lees­ta tem­pe­ra­maa­lauk­ses­ta teh­ty tai­ta­va ko­pio, jon­ka Wer­ner Blomq­vist sai hal­tuun­sa ja otak­sui sen Gal­len-Kal­le­lan ai­dok­si työk­si. Jos teos oli­si ai­to, se oli­si hä­nen mu­kaan­sa Gal­len-Kal­le­lan tem­pe­ra­maa­laus­taan var­ten te­ke­mä vä­ri­tut­kiel­ma, jon­ka vä­rit oli­si­vat haa­lis­tu­neet.

Toi­sin kuin gu­as­si­maa­lauk­ses­ta, Lem­min­käi­sen äi­din tem­pe­ra­maa­lauk­ses­ta ja sen syn­ty­vai­heis­ta löy­tyy run­saas­ti ar­kis­to­tie­to­ja. Ne tar­jo­si­vat Lem­min­käi­sen ar­voi­tuk­sen tut­ki­joil­le hyö­dyl­lis­tä taus­ta-ai­neis­toa. Sa­mal­la tuli pe­rus­teel­li­ses­ti käy­dyk­si läpi Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan mui­den­kin ka­le­va­lai­sen kau­den tai­de­te­os­ten syn­ty­his­to­ri­aa.

Kir­jas­ta saa hy­vän kä­si­tyk­sen myös sii­tä, mi­ten Ka­le­las­sa elet­tiin ja työs­ken­nel­tiin Gal­len-Kal­le­loit­ten siel­lä asu­mi­sen al­ku­kau­del­la 1894–1900. Työn vas­ta­pai­no­na oli vil­kas seu­ra­e­lä­mä. Su­ku­lais­ten li­säk­si Ka­le­las­sa vie­rai­li ja oles­ke­li lu­kui­sia ai­kan­sa kult­tuu­ri­vai­kut­ta­jia ja eri alo­jen tai­tei­li­joi­ta.

Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan an­si­os­ta Ruo­ve­si maa­lat­tiin tuol­loin Suo­men kult­tuu­ri­kar­tal­le. Vas­ta­pal­ve­luk­se­na oli­si­kin pai­kal­laan, et­tä ruo­ve­te­läi­set päi­vit­täi­si­vät tie­ton­sa Ak­se­li Gal­len-Kal­le­las­ta ja hä­nen paik­ka­kun­taan liit­ty­väs­tä tai­tees­taan. Tä­hän tar­koi­tuk­seen Tar­ja Tal­vi­tien ja Min­na Tur­ti­ai­sen kir­ja Lem­min­käi­sen ar­voi­tus on ihan omi­aan.

Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan gu­as­si­työ Lem­min­käi­sen äi­ti on näh­tä­vil­lä maa­lis­kuun lop­puun saak­ka Ser­lac­hius-mu­seo Gös­tas­sa osa­na Kar­ta­non klas­si­kot -ko­ko­el­ma­ri­pus­tus­ta.
Lem­min­käi­sen ar­voi­tus – erään tau­lun ta­ri­na -kir­jan kir­joit­ta­jat Tar­ja Tal­vi­tie ja Min­na Tur­ti­ai­nen poh­ti­vat Lem­min­käi­sen äi­ti -ai­hei­sen, Ser­lac­hius-mu­se­oi­den ko­ko­el­miin kuu­lu­van te­ok­sen al­ku­pe­rää sun­nun­tai­na 1.3. klo 13 Gal­len-Kal­le­la Mu­se­ol­la Es­poon Tar­vas­pääs­sä. Haas­tat­te­li­ja­na on Mai­ja Kos­ki­nen.