Mar­jo Pa­ju­nen te­kee kir­jai­li­ja­na ta­sai­sen var­maa työ­tä sekä ajal­li­ses­ti et­tä laa­dul­li­ses­ti. Hä­nen esi­kois­te­ok­sen­sa oli no­vel­li­ko­ko­el­ma Kel­tai­nen ham­mas­har­ja­synd­roo­ma, joka il­mes­tyi 2013. Sen jäl­keen kir­jo­ja on Bo­hee­mi­pok­ka­rien kus­tan­ta­ma­na il­mes­ty­nyt kah­den vuo­den vä­lein. Kah­den pie­nois­ro­maa­nin jäl­keen vii­me syk­sy­nä oli vuo­ros­sa hä­nen nel­jäs kir­jan­sa, no­vel­li­ko­ko­el­ma Jon­kin­lai­nen ko­tiin­pa­luu. Kai­kis­sa niis­sä kan­si­ku­va on hä­nen si­sa­ren­sa Mer­vi Pa­ju­sen te­ke­mä.

Jon­kin­lai­nen ko­tiin­pa­luu koos­tuu kaik­ki­aan yh­dek­säs­tä no­vel­lis­ta, jois­ta to­sin kol­me vii­meis­tä ovat ir­to­pa­lo­ja sa­mas­ta ta­ri­nas­ta. Noi­ta kol­mea lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki ovat ai­he­pii­ril­tään eri­lai­sia. Yh­dis­tä­vä­nä te­ki­jä­nä no­vel­leis­sa on elä­mi­nen ny­ky­a­jas­sa. Vain Kuun pi­meä puo­li, jos­sa ker­ro­taan myyt­ti­nen ta­ri­na mui­nai­ses­ta alp­pi­ky­läs­tä, te­kee täs­tä poik­keuk­sen.

Kir­jan ni­mi­no­vel­lis­sa kol­me vuot­ta Rans­kas­sa asu­nut ja siel­lä avi­oi­tu­nut nai­nen te­kee pa­luu­ta ko­to­kul­mil­leen. Li­säk­si kir­jas­sa ta­va­taan ala­ker­ran mum­mon ker­to­mis­ta si­säl­lis­so­ta­muis­tois­ta kiin­nos­tu­va pit­kä­ai­kais­työ­tön, toi­men­ku­vaan­sa muut­ta­maan jou­tu­va ae­ro­bic-oh­jaa­ja, vii­mei­sel­le esiin­ty­mis­kier­rok­sel­leen läh­te­vä jaz­z­muu­sik­ko, ta­va­ra­ta­lon jou­lu­ruuh­kas­sa koh­taa­vat ys­tä­vyk­set sekä ka­ve­ruk­set, joi­den ys­tä­vyys jat­kuu yh­tei­sis­tä kaar­na­ve­ne­lei­keis­tä eri suun­taan vie­vään ai­kui­suu­teen as­ti.

Mar­jo Pa­ju­sel­la on tai­to eläy­tyä eri­lais­ten ja eri-ikäis­ten ih­mis­ten ar­ki­seen ko­ke­mus­maa­il­maan ja näi­den kul­loi­seen­kin elä­män­ti­lan­tee­seen. Asi­at näh­dään yleen­sä minä-ker­to­jan tai pää­hen­ki­lön kaut­ta, mut­ta sa­mal­la hah­mot­tuu pä­te­vä yleis­ku­va tä­män lä­hi­pii­ris­tä tai eli­nyh­tei­sös­tä ja sii­hen kuu­lu­vien kes­ki­näi­sis­tä suh­teis­ta.

Ruo­ve­te­läi­sit­täin mie­len­kiin­toi­sin kir­jan no­vel­leis­ta on Va­paus­tais­te­lu, jos­sa ker­ro­tut si­säl­lis­so­ta­muis­tot pe­rus­tu­vat Mar­jon isoi­sän isän Kal­le Pa­ju­sen ko­ke­muk­siin. Vuo­si­na 1937–60 Kot­vi­on Sa­han työn­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Kal­le Pa­ju­nen työs­ken­te­li tuol­loin Tam­pe­reel­la So­rin puu­ta­va­ra­liik­keen kont­to­ris­ti­na. Kir­jan maa­seu­tu­no­vel­leis­ta puo­les­taan löy­tyy viit­tei­tä sii­tä, et­tä Vir­rat on Mar­jol­le paik­ka­kun­ta­na tut­tu.

Mar­jo Pa­ju­nen asuu Hel­sin­gis­sä, mut­ta on ruo­ve­te­läis­tä syn­ty­pe­rää. Hä­nen isoi­sän­sä isä Kal­le Pa­ju­nen toi­mi työn­joh­ta­ja­na Kot­vi­on sa­hal­la 1937–60 ja tä­män puo­li­so Til­da sa­han ruo­ka­lan­pi­tä­jä­nä vuo­teen 1945 saak­ka, jol­loin kuo­li.

Kal­len poi­ka Paa­vo työs­ken­te­li met­sä­puo­len työn­joh­ta­ja­na Kot­vi­ol­la, kun­nes siir­tyi Ro­sen­lew Oy:n met­sä­työn­joh­ta­jak­si. Hän meni nai­mi­siin ruo­ve­te­läi­sen Syl­vi Heik­ki­län kans­sa, ja he muut­ti­vat Äh­tä­riin ja siel­tä Vir­roil­le.

Paa­von poi­ka Aar­ne muut­ti jo nuo­re­na Tam­pe­reel­le. Mar­jo ja Mer­vi, joka on maa­lan­nut Mar­jon kir­jo­jen kan­si­ku­vat, ovat Aar­nen tyt­tä­riä. Lap­se­na si­sa­ruk­set viet­ti­vät pal­jon ai­kaa Vir­roil­la mum­mu­las­saan ja tä­tin­sä maa­ti­lal­la. Mar­jo käy edel­leen Vir­roil­la su­ku­lai­sia ta­paa­mas­sa ja ke­säi­sin Ruo­ve­del­lä ys­tä­vien mö­kil­lä.