Vuon­na 2009 Ui­tot et­si­vät mök­kiä Nä­si­jär­ven ran­nal­ta, noin sa­dan ki­lo­met­rin etäi­syy­del­tä Ylö­jär­vel­tä. Kri­tee­ri­nä Per­til­lä oli se, et­tä pe­ril­le pää­see va­lais­tua as­falt­ti­tie­tä, Päi­vil­lä se, et­tä on si­sä­ves­sa.

Vi­su­ve­del­tä hyvä mök­ki­paik­ka löy­tyi­kin: van­ha oma­ko­ti­ta­lo Pu­sun­vuol­teen ran­nal­la.

Kau­pat teh­tiin 6. mar­ras­kuu­ta 2009. Myy­jä tar­jo­si myös ir­tai­mis­toa ja het­ken miet­ti­mi­sen jäl­keen se­kin os­tet­tiin haa­ru­koi­ta ja lu­mi­la­pi­o­ta myö­ten.

– Kun en­sim­mäis­tä ker­taa tän­ne tul­tiin, niin tääl­lä oli kaik­ki – me vain is­tut­tiin olo­huo­nee­seen kat­so­maan te­le­vi­si­o­ta, ker­too Pert­ti Uit­to.

Jyrkkä rinnetontti tuo omat haasteensa, mutta kaikki tarpeellinen on saatu sovitettua.

Sirkku Somero

Vas­taa­not­to ky­läl­lä oli ys­tä­väl­li­nen. Hy­vin pian Ui­tot huo­ma­si­vat, et­tä tääl­lä kaik­ki ter­veh­ti­vät kaik­kia, tut­tu­ja ja ou­to­ja yh­tä lail­la. Se tun­tui hy­väl­tä ja aut­toi löy­tä­mään paik­kan­sa.

– Kun ter­veh­di­tään, tu­lee näh­dyk­si, sum­maa Päi­vi.

Tu­tus­tu­mis­ta hel­pot­ti myös koi­ra, sii­tä löy­tyy kans­sa­kul­ki­joi­den kans­sa ai­na ju­tun­juur­ta.

Talo oli hy­vin tut­tu ky­lä­läi­sil­le.

– Aluk­si se­li­tim­me ai­na Rie­mun­tien näin ja näin, mut­ta sit­ten opim­me: kun sa­noo ’Laak­son talo’, kaik­ki tie­tää heti mis­tä pu­hu­taan.

Kol­men vuo­den pääs­tä huo­mat­tiin, et­tä Vi­su­ve­del­lä ku­luu suu­rem­pi osa ajas­ta kuin var­si­nai­ses­sa ko­dis­sa. Kun etä­työt ovat mo­lem­mil­le it-alan työs­sä mah­dol­li­sia ai­na­kin osit­tain, he päät­ti­vät muut­taa py­sy­väs­ti Rie­mun­tiel­le ja myy­dä oma­ko­ti­ta­lon­sa Ylö­jär­vel­lä.

– Pik­ku­hil­jaa on lai­tet­tu oman­nä­köi­sek­si, sa­noo Päi­vi Uit­to.

Van­han ta­lon vuo­si­ker­rok­set saa­vat nä­kyä.

Omaa ja su­vun vuo­sia mu­ka­na kul­ke­nut­ta his­to­ri­aa ovat mum­mo­jen pe­rua: Per­tin mum­mol­taan saa­ma pii­ron­ki ja Päi­vin Hel­mi-mum­mon pol­jet­ta­va om­pe­lu­ko­ne.

Päivi kertoo, että saunan pikkuikkunan korkeus on tarkkaan mitattu niin, että lauteilla istuessa voi katsella uimartantaaja kerrostaloja toisella puolella vuolletta.

Sirkku Somero

Tässä terassilla on molempien lempipaikka: sopii ruokailuun, vilvoitteluun saunan jälkeen ja vain rentoutumiseen.

Sirkku Somero

Tär­kein paik­ka ko­dis­sa on ran­ta­sau­na ja sen yh­tey­teen ra­ken­net­tu iso, ka­tet­tu te­ras­si.

– Sau­na meil­lä läm­pi­ää usein. Minä käy ui­mas­sa joka päi­vä vuo­den ym­pä­ri, sa­noo Pert­ti.

– Sii­tä en luo­vu.

Sau­na on myös seu­rus­te­lua var­ten.

– Kun lap­set tu­le­vat käy­mään, ai­na läm­mi­te­tään sau­na. Meil­lä käy­dään ai­na po­ru­kal­la uik­ka­ri­sau­nas­sa, niin ku­kaan ei jää par­hais­ta ju­tuis­ta pait­si, sa­noo Päi­vi.

Te­ras­sil­la usein syö­dään­kin, vaik­ka ruo­ka lai­tet­tai­siin si­sä­keit­ti­ös­sä.

– Sii­nä on mei­dän lem­pi­paik­ka.

It­se talo on siis mo­nes­sa suh­tees­sa juu­ri päin­vas­tai­nen, kuin mitä aja­tuk­set asu­mi­ses­ta oli­vat en­nen. On vaa­ti­nut so­peu­tu­mis­ta tot­tua sii­hen, et­tä komp­ro­mis­se­ja on van­has­sa ta­los­sa pak­ko teh­dä. Jopa Per­tin al­ku­pe­räi­nen kri­tee­ri – as­falt­ti­tie – pu­ret­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten pois.

Pihassa on edellisen omistajan rakentama hirsimökki, jossa on Päivi Helmika-yrityksen ompelimo ja myymälä.

Sirkku Somero

Päivillä on oma verstaansa ompelutöille.

Sirkku Somero

Al­ku­pe­räi­nen vih­reä si­sus­tus ei ol­lut kum­man­kaan lem­pi­vä­ri. Re­mont­tien myö­tä ul­ko­vä­reik­si on rai­kas­tu­nut vaa­lea har­maa si­ni­sin ja pu­nai­sin ko­ros­tuk­sin, mikä tuo me­rel­lis­tä tun­nel­maa.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten Päi­vi ei oli­si voi­nut us­koa, et­tä olo­huo­nee­seen so­pii kel­tai­nen soh­va – sel­lai­nen sin­ne on kui­ten­kin han­kit­tu.

Si­sus­tuk­ses­sa huo­maa, et­tä tääl­lä asuu myös kis­so­ja, niil­lä on eri huo­neis­sa mon­ta kii­pei­ly­te­li­net­tä.

Yk­si vir­he­ar­vi­o­kin on re­mon­toi­des­sa sat­tu­nut.

Ala­ker­ras­ta pu­ret­tiin al­ku­pe­räi­nen sau­na ja ti­lal­le tuli ko­din­hoi­to­huo­ne ja kylp­pä­ri, jo­hon tuli am­me.

–  Pert­ti ha­lu­si myö­hem­min am­meen ti­lal­le suih­ku­nur­kan, mikä on ol­lut vir­he, sil­lä lat­ti­as­sa ei ole kaa­to­ja vie­mä­ril­le. To­sin ei suih­kua pal­jon käy­te­tä, kos­ka käym­me ran­ta­sau­nas­sa niin pal­jon. Mut­ta eh­kä sii­hen tu­lee vie­lä am­me ta­kai­sin, haa­vei­lee Päi­vi

Ala­ker­ras­sa huo­ne­kor­keus on ta­val­lis­ta ma­ta­lam­pi. Pert­ti huo­maut­taa, et­tä si­sä­kat­to on pi­tä­nyt jät­tää ver­hoi­le­mat­ta, jot­ta pit­kä ih­mi­nen mah­tuu ku­mar­tu­mat­ta huo­nee­seen. Ma­ta­luu­den huo­maa myös hiuk­sia lait­ta­es­sa, huo­maut­taa Päi­vi.

Vanhassa rakennuksessa on pitänyt tehdä kompromisseja. Alakertaan puhkaistiin ovi, josta käydessä täytyy muistaa kumartua.

Sirkku Somero

Alakerrassa katto on matalalla.

Sirkku Somero

Jo­ta­kin se­lit­tä­mät­tö­män kieh­to­vaa pai­kas­sa on, Ui­tot miet­ti­vät.

Yk­si py­säyt­tä­vä asia on nä­ky­mä ik­ku­nas­ta. Sil­mien edes­sä siin­te­lee vuol­teen vä­rei­le­vä ja liik­ku­va vesi, mai­se­ma au­ke­aa kor­ke­al­ta.

– Tämä nä­ky­mä on ai­na eri­lai­nen. Tä­hän voi unoh­tua kat­se­le­maan pit­käk­si ai­kaa, se rau­hoit­taa.  Kun muu­tet­tiin, tuos­sa vas­ta­pää­tä pel­lol­la lai­dun­si­vat vie­lä leh­mät, ker­too Päi­vi.

Pert­ti työs­ken­te­lee ran­ta­sau­nan yh­tey­des­sä ole­vas­sa vie­ras­huo­nees­sa, suur­ten ik­ku­noi­den ää­res­sä kuin kes­kel­lä luon­toa.

– Kun olen pa­la­ve­ris­sa, usein kat­se­len sitä jär­veä koko pa­la­ve­rin.

Paras etätyöpaikka on rannan vierashuoneessa.

Sirkku Somero

Ranta oli syy, miksi talo alun perin ostettiin. Vesi on nyt todella matalalla, korkean veden aikaan hiekkaranta ei ole näkyvissä ollenkaan.

Sirkku Somero

Järvi on aina erilainen.

Sirkku Somero

Päi­vil­tä työ­ka­ve­rit ky­se­le­vät jos­kus lo­man al­ka­es­sa, mi­hin mat­ka.

– He ei­vät ym­mär­rä: tääl­lä on jo kaik­ki mitä tar­vit­sen.

Uit­to­jen ai­kui­set lap­set sa­no­vat edel­leen tu­le­van­sa ’mö­kil­le’ – van­hem­mat tie­tä­vät löy­tä­neen­sä ko­din.

Sirk­ku So­me­ro