Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan ke­sä­kant­to­ri­na työs­ken­te­li tänä ke­sä­nä Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa kirk­ko­mu­siik­kia opis­ke­le­va Bra­yan Jääs­ke­läi­nen (23). Jääs­ke­läi­nen näki kirk­ko­rek­rys­tä ke­sä­kant­to­ri-il­moi­tuk­sen, haki ja tuli va­li­tuk­si.

Mänt­sä­läs­tä ko­toi­sin ole­va Jääs­ke­läi­nen aloit­ti mu­siik­ki­o­pin­not pi­a­no­kou­lus­sa vuon­na 2007 ja jat­koi opin­to­ja Por­voon­seu­dun mu­siik­ki­o­pis­tos­sa. Ur­ku­jen­soi­ton hän aloit­ti vuon­na 2011. Ur­ku­jen­soi­ton am­ma­til­li­sen pe­rus­tut­kin­non Jääs­ke­läi­nen suo­rit­ti 2024. Täl­lä het­kel­lä hän te­kee kan­di­o­pin­to­ja kirk­ko­mu­sii­kis­sa Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa.

– Vie­lä on pari vuot­ta jäl­jel­lä. Sit­ten siel­tä val­mis­tuu kirk­ko­muu­si­kok­si ja saan oi­keu­den toi­mia ihan vi­ral­li­ses­ti kant­to­rin työs­sä, Bra­yan Jääs­ke­läi­nen ker­too.

Kant­to­rin ura on ol­lut Jääs­ke­läi­sel­lä haa­vee­na jo hy­vin nuo­res­ta.

– Ker­roin jo 3-vuo­ti­aa­na van­hem­mil­le­ni, et­tä mi­nus­ta tu­lee kant­to­ri, hän ker­too.

Ker­roin jo 3-vuo­ti­aa­na van­hem­mil­le­ni, et­tä mi­nus­ta tu­lee kant­to­ri.

Bra­yan Jääs­ke­läi­nen on nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta en­nät­tä­nyt työs­ken­nel­lä kant­to­ri­na jo use­a­na ke­sä­nä, jo­ten työs­ken­te­ly ih­mi­se­lä­män tai­te­koh­tien ää­rel­lä on käy­nyt tu­tuk­si.

Kah­den kuu­kau­den ke­sä­kant­to­rius Tar­jan­teen seu­ra­kun­nas­sa on pi­tä­nyt si­säl­lään mo­ni­puo­li­ses­ti kaik­kea, mitä kant­to­rin työ­hön kuu­luu: häi­tä, hau­ta­jai­sia, ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, mes­su­ja ja har­taus­het­kiä. Työt ovat ja­kau­tu­neet ta­sai­ses­ti Vir­tain ja Ruo­ve­den kirk­ko­a­lu­eil­le.

Kant­to­rin työ­hön kuu­luu osa­ta vir­ret ja li­tur­gi­at. Mi­ten kova työ nii­den opet­te­lu on?

– Vir­ret vaih­tu­vat joka sun­nun­tai, mut­ta li­tur­gi­set osuu­det ovat ai­ka pit­käl­ti sa­mat ja py­sy­vät va­ki­o­na. Moni me­nee jo ul­ko­muis­tis­ta ja moni vir­si­kin, var­sin­kin häis­sä ja hau­ta­jai­sis­sa. Ih­mi­sil­lä on yleen­sä va­ki­ot, joi­ta toi­vo­taan ja soi­te­taan.

Jääs­ke­läi­nen on pääs­syt ke­sän ai­ka­na tu­tus­tu­maan myös hy­vin eri­lai­siin soit­ti­miin.

– Tääl­lä on ol­lut mo­ni­puo­lis­ta se, et­tä kun tääl­lä on vii­si eri kirk­koa, niin soit­ti­met­kin ovat hy­vin eri­lai­sia eri kir­kois­sa.

Kesäkanttori Brayan Jääskeläinen kertoi konserttinsa aluksi kirkon puhujapöntöstä konsertin ohjelmasta, koska käsiohjelmat olivat päässeet loppumaan. Hienosta konsertista oli tullut nauttimaan ennakoitua useampi urkumusiikin ystävä.

Anu Kuivasmäki

Bra­yan Jääs­ke­läi­sen ke­sä­pes­ti hui­pen­tui ur­ku­kon­sert­tei­hin Vir­roil­la ja Ruo­ve­del­lä. Oh­jel­ma oli erit­täin vaih­te­le­va; Hän­de­lin Al­la Horn­pi­pes­tä Bi­zen Car­me­niin ja Straus­sin Ete­län ruu­suis­ta Bac­hin ikik­las­sik­koon Toc­ca­ta ja Fuu­ga. Kon­ser­teis­sa kuul­tiin myös mie­hen omaa tuo­tan­toa. Mai­nio 7 va­ri­aa­ti­o­ta vir­res­tä 470 sekä Jääs­ke­läi­sen ke­sän ai­ka­na seu­ra­kun­nal­le sä­vel­tä­mä Tar­jan­ne­fan­ta­sia. Se sai al­kun­sa imp­ro­vi­saa­ti­os­ta Mu­ro­leen kir­kon pi­a­nol­la.

– Tyk­kään eri­tyi­ses­ti imp­ro­vi­soi­da, eli teh­dä täm­möi­siä kap­pa­lei­ta mit­kä syn­ty­vät het­kes­sä. Sit­ten va­kiin­nu­tin sen tiet­tyyn muo­toon ja tar­koi­tuk­se­na on kir­joit­taa se vie­lä ihan nuo­til­le. Ins­pi­raa­ti­o­na oli­vat kau­niit jär­vi­mai­se­mat, hän ker­too.

Fan­ta­sia läh­tee­kin liik­keel­le ve­den lip­la­tuk­ses­ta.

– Ni­me­no­maan. Sii­nä oli nämä jär­vien eri muo­dot. On ta­sais­ta ve­den lii­ket­tä ja sit­ten on kos­kia ja mui­ta. Ja kaik­ki kau­niit mai­se­mat yri­tän saa­da ku­vat­tua sii­hen, sä­vel­tä­jä luon­neh­tii te­os­taan.

Nuo­ti­tuk­sen li­säk­si Jääs­ke­läi­nen lu­paa soit­taa Tar­jan­ne­fan­ta­si­an vie­lä kaik­kien kuul­ta­vak­si omal­le Yo­u­Tu­be-ka­na­val­leen.

Ke­sään Tar­jan­teen seu­ra­kun­nas­sa Bra­yan Jääs­ke­läi­nen on tyy­ty­väi­nen.

– Olen tosi iloi­nen, et­tä sain tä­män ke­sän tääl­lä ol­la. Kaik­ki on men­nyt ai­van lois­ta­vas­ti!

Ja mikä pa­ras­ta, en­si ke­säs­tä­kin on jo ol­lut puhe.

– Mi­tään ei ole lyö­ty luk­koon, ei­kä so­vit­tu, mut­ta ei­hän sitä kos­kaan tie­dä. Sen voin jo heti lu­va­ta, et­tä tu­len en­si ke­sä­nä uu­des­taan tän­ne kon­ser­toi­maan.