1. Mikä toi si­nut Vää­rin­to­ril­le lau­an­tai­na myy­mään, Riik­ka Heik­ko­nen?

– Se, et­tä kaa­pit oli­vat täyn­nä ta­va­raa ja ajat­te­lin, et­tä kun ajan­koh­ta sopi, niin tu­len ja on kiva kun ky­läl­lä ta­pah­tuu, niin osal­lis­tun.

2. Mikä yh­teys si­nul­la on Vää­rin­ma­jaan?

– Äi­ti on tääl­tä ko­toi­sin ja äi­din suku ja ke­sä­paik­ka on tääl­lä. Ke­sä­ai­kaan tääl­lä tule vie­tet­tyä pal­jon­kin ai­kaa.

3. Mitä aar­tei­ta löy­tyi myy­tä­väk­si?

– Pel­ti­purk­ke­ja, van­ho­ja si­nap­pi­mu­ke­ja, ema­li­kat­ti­loi­ta ja isän te­ke­miä puu­jak­ka­roi­ta.

4. Min­kä­lai­nen mer­ki­tys täl­lai­sil­la to­reil­la ky­lil­le on?

– Mi­nun mie­les­tä­ni on tosi kiva, et­tä jär­jes­te­tään, se on sel­lais­ta elä­vää mei­nin­kiä. Vaik­ka oli­si pie­ni­kin kylä, niin kan­nat­taa ol­la jo­tain sel­lais­ta, mis­sä pai­kal­li­set ja mök­ki­läi­set­kin koh­taa­vat. Mi­käs sen pa­rem­pi kuin ke­säl­lä tal­lai­set mu­ka­vat ta­pah­tu­mat.

5. Ol­laan jo elo­kuun puo­lel­la. Vie­lä­kö on ke­sää jäl­jel­lä?

– Eh­dot­to­mas­ti.

6. Mitä ke­säis­tä on vie­lä te­ke­mät­tä?

– Ui­mi­nen. En ole vie­lä ker­taa­kaan tänä ke­sä­nä ui­nut.