Opas­tet­tu­ja kirk­ko­maan kier­rok­sia on tar­jol­la jäl­leen noi­ta­kä­rä­jä­vii­kon ai­ka­na. Tänä vuon­na noi­ta­kä­rä­jäyh­dis­tys kus­tan­taa kier­rok­set, eli ne ovat osal­lis­tu­jil­le il­mai­sia.

– Tors­tai­na, lau­an­tai­na ja sun­nun­tai­na kier­rok­set ovat niin kut­sut­tu­ja tee­ma­kier­rok­sia ja pe­rus­tu­vat osit­tain ai­em­pien vuo­sien kier­rok­siin sekä ke­vääl­lä seu­ra­kun­nan kans­sa yh­teis­työs­sä jär­jes­tet­tyi­hin "no­ja­tuo­li­mat­koi­hin". Per­jan­tain kier­ros taas kes­kit­tyy enem­män hau­taus­maan ylei­seen kult­tuu­ri­his­to­ri­aan. Li­säk­si Vil­le Vauh­ko­nen on lu­van­nut ava­ta siu­naus­kap­pe­lin ovet, jot­ta pää­sem­me tu­tus­tu­maan myös sen si­sä­ti­loi­hin, ker­too op­paa­na toi­mi­va Lau­ra Iso­mä­ki.

En­nen hau­taus­maa­kier­rok­sia Lau­ra Iso­mä­ki ai­koo yh­des­sä pas­to­ri Vil­le Vauh­ko­sen kans­sa puh­dis­taa yli­op­pi­las Kaar­lo Hen­riks­so­nin van­han hau­ta­ki­ven.

Se on hau­ta­ki­vi, jos­ta Lau­ra sai alun pe­rin kim­mok­keen ryh­tyä ve­tä­mään hau­taus­maa­kier­rok­sia myös Ruo­ve­del­lä.

– Hau­taa ei lie­ne ku­kaan hoi­ta­nut vuo­si­kym­me­niin, mut­ta se kiin­nit­ti huo­mi­o­ni jo vuo­sia sit­ten "up­poi ui­des­san­sa" -teks­tin ta­kia ja aloin sel­vi­tel­lä, mik­si hel­sin­ki­läi­nen yli­op­pi­las pää­tyi yli 150 vuot­ta sit­ten hau­da­tuk­si Ruo­ve­den kirk­ko­maa­han.

Laira Isomäki ja Ville Vauhkonen aikovat puhdistaa Kaarlo Henrikssonin hautakiven perjantaina ennen hautausmaakierrosta.

Anu Kuivasmäki

Yli­op­pi­las Kaar­lo Hen­riks­so­nin hau­ta­ki­vi si­jait­see Pek­ka­lan kar­ta­non hau­ta­kap­pe­lin vie­res­sä, lä­hel­lä Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan tyt­tä­ren Im­pi Mar­ja­tan hau­taa. Ki­ves­sä lu­kee "Kan­sa­kou­lu­no­pet­ta­ja yli­op­pi­las Kaar­lo Kus­ta­wi Hen­riks­son, synt. Hel­sin­gis­sä 26.3.1845, up­poi ui­des­san­sa 4.7.1871."

Kivessä lukee "Kansakoulunopettaja ylioppilas Kaarlo Kustawi Henriksson, synt. Helsingissä 26.3.1845, uppoi uidessansa 4.7.1871."

Anu Kuivasmäki

Lau­ra Iso­mä­ki on sel­vit­tä­nyt, et­tä Kaar­lo Hen­riks­son oli hel­sin­ki­läi­sen kir­ves­mie­hen ja ra­ken­nus­mes­ta­rin poi­ka, joka oli yli­op­pi­las ja pääs­syt yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan. Kaar­lo toi­mi Hel­sin­gis­sä kan­sa­kou­lu­no­pet­ta­ja­na ja muis­to­kir­joi­tuk­sen mu­kaan hän oli myös Kan­san lu­ku­sa­lin ja kan­san­kir­jas­ton "ne­ro­kas ja toi­me­li­as hoi­ta­ja".

Ke­säl­lä 1871 – ol­les­saan 26-vuo­ti­as – hän oli ke­sän­vie­tos­sa Ruo­ve­del­lä. Leh­ti­ju­tus­sa ker­rot­tiin, et­tä Kaar­lo oli ol­lut to­ve­rin­sa kans­sa ui­mas­sa Sel­vii­kin lah­del­la. Ran­ta oli kui­ten­kin äk­ki­sy­vä ja il­mei­ses­ti Kaar­lo oli saa­nut jon­kin­lai­sen "hal­vauk­sen", ku­ten tuo­hon ai­kaan sa­not­tiin, mut­ta to­ve­ri ei ol­lut huo­man­nut tätä, en­nen kuin oli jo lii­an myö­häis­tä. Kaar­lo löy­det­tiin jär­ves­tä vas­ta kol­men päi­vää myö­hem­min. Mah­dol­li­ses­ti mu­ka­na Ruo­ve­del­lä ke­sän vie­tos­sa oli­vat yli­op­pi­laat Paa­vo Ca­jan­der (myö­hem­min tun­net­tu ru­noi­li­ja ja suo­men­ta­ja) ja Klaes Fri­dolf Printz (myö­hem­min Ruo­ve­den pii­ri­lää­kä­ri, hau­dat­tu lä­hel­le Hen­riks­so­nia).

Il­mei­ses­ti Kaar­lo oli saa­nut jon­kin­lai­sen "hal­vauk­sen", ku­ten tuo­hon ai­kaan sa­not­tiin, mut­ta to­ve­ri ei ol­lut huo­man­nut tätä, en­nen kuin oli jo lii­an myö­häis­tä.

Kaar­lo Hen­riks­son hau­dat­tiin Ruo­ve­del­le 10.7.1871.

– Eh­kä­pä hei­nä­kuun hel­teis­sä 1800-lu­vun kul­ku­neu­voil­la oli lii­an han­ka­laa läh­teä hän­tä Hel­sin­kiin as­ti kul­jet­ta­maan, ar­ve­lee Iso­mä­ki.

Hen­riks­si­nin sis­ko ja veli osal­lis­tui­vat hau­ta­jai­siin, mut­ta iäk­käät van­hem­mat ei­vät jak­sa­neet Ruo­ve­del­le as­ti mat­kus­taa.

– Hau­ta­jai­sis­ta ker­rot­tiin sa­no­ma­leh­dis­sä ja mai­nit­tiin mm., et­tä "kan­saa oli ko­kou­tu­nut ko­sol­ta". Ju­tun mu­kaan "Ruo­ve­den her­rat toi­mit­ti­vat soin­tu­van, ne­li­ää­ni­sen vei­sun hau­dal­la hä­nen kun­ni­ak­sen­sa" ja "pap­pi­lan rou­vas­vä­ki kau­nis­ti hau­dan erit­täin so­mak­si", Lau­ra Iso­mä­ki ker­too.

Muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa kir­joi­tet­tiin kau­niis­ti ”Osoit­ta­koot kuk­ki­vat ruu­sut hä­nen hau­dal­lan­sa Ruo­ve­den kirk­ko­maan ko­me­as­sa koi­vis­tos­sa hä­nen ku­kois­ta­via, mut­ta ai­kai­sin la­kas­tu­nei­ta ruu­su­ja nuo­ruu­den pos­ki­päil­län­sä ja muis­tut­ta­koot nii­tä kuk­kai­sia, joi­ta hän kak­si vuot­ta on nuo­ri­son sy­dä­miin is­tut­ta­nut!”

Kos­ka Kaar­lon kuo­le­man vuo­si­päi­vä on osu­nut juu­ri Noi­ta­kä­rä­jien ai­kaan, jol­loin hau­taus­maa­kier­rok­sia on jo use­a­na ke­sä­nä jär­jes­tet­ty, on Lau­ra Iso­mä­ki ot­ta­nut ta­vak­si tuo­da hau­dal­leen tuol­loin ruu­su­ja.

– Nyt hau­ta­jais­päi­väs­tä tu­lee it­se asi­as­sa juu­ri­kin per­jan­tai­na, jol­loin ki­veä ai­om­me kun­nos­taa, ku­lu­neek­si ta­san 155 vuot­ta.

Kivi pes­tään ja ko­ris­teet lyy­ra ja täh­ti kul­la­taan.

Lau­ra Iso­mä­en opas­ta­mat hau­taus­maa­kier­rok­set:

To 9.7. klo 17: Röö­ky­nä, ruus­tin­na ja muut Ma­ta­mit - Ruo­ve­den kirk­ko­maan nai­sia. Opet­ta­jia, ur­ku­rei­ta, emän­tiä, pos­ti­nei­te­jä, äi­te­jä - ja ai­na­kin yk­si ma­ta­mi.

Pe 10.7. klo 17: Het­ki hau­taus­maal­la. Kier­rok­sen ai­ka­na tu­tus­tu­taan Ruo­ve­den kirk­ko­maan his­to­ri­aan, kirk­koon, muis­to­merk­kei­hin, kult­tuu­ri­his­to­ri­aan sekä hau­ta­jais­pe­rin­tei­siin. Vie­rai­lu myös siu­naus­kap­pe­lis­sa.

La 11.7. klo 15: Ti­reh­töö­ri, uur­maa­ka­ri ja met­sä­her­ra - kirk­ko­maan mo­net am­mat­ti­lai­set

Su12.7. klo 13: Aal­toi­hin ka­don­neet, su­run hu­kut­ta­mat, tau­tien ku­rit­ta­mat – kirk­ko­maan kos­ket­ta­via koh­ta­loi­ta

Kier­ros­ten kes­to n. 1,5 h. Ta­paa­mi­nen hau­taus­maan pää­por­til­la vai­vai­su­kon luo­na.