Saku ja Jaa­na Lei­no­nen et­si­vät pit­kään ke­sä­mök­kiä Ruo­ve­del­tä. Sen piti löy­tyä omal­ta paik­ka­kun­nal­ta ja koh­tuul­li­sen mat­kan pääs­tä, sil­lä kii­rei­sel­lä yrit­tä­jä­pa­ris­kun­nal­la ei ole pit­kiä lo­mia ei­kä ai­kaa läh­teä aje­le­maan kau­as.

– Ihan hir­ve­äs­ti ei ol­lut sel­lai­sia, mit­kä oli­si­vat tun­tu­neet so­pi­val­le, Lei­no­set sa­no­vat.

He kä­vi­vät kat­so­mas­sa mon­taa koh­det­ta, te­ki­vät tar­jouk­si­a­kin ja oli­vat jo luo­vut­ta­mas­sa, kun lo­pul­ta tärp­pä­si.

Kar­kaus­nie­mes­sä si­jait­se­va mök­ki­koh­de löy­tyi on­nek­kaas­ti työn kaut­ta. Sen omis­ta­nut tut­tu pe­ri­kun­ta pes­ta­si Lei­no­set töi­hin, mut­ta yl­lät­tä­en tar­jo­si­vat­kin mök­kiä os­tet­ta­vak­si. Vii­me hei­nä­kuus­sa pyö­rö­hir­si­mök­ki sau­noi­neen ja au­to­tal­li- ja va­ras­to­ra­ken­nuk­si­neen vaih­toi omis­ta­jaa.

Aluk­si Lei­no­set ajat­te­li­vat, et­tä ei­vät läh­de mi­tään suur­ta suht hy­vä­kun­toi­sil­le ra­ken­nuk­sil­le tai pi­ha­maal­le te­ke­mään.

– En­sim­mäi­se­nä vii­kon­vaih­tee­na vaan is­tut­tiin sau­nas­sa, kat­sel­tiin, ol­tiin on­nel­li­sia ja aja­tel­tiin, et­tä ei­hän täl­le nyt pal­jon mi­tään tar­vit­se teh­dä. Et­tä ale­taan pik­ku­hil­jaa suun­nit­te­le­maan jo­tain, he muis­te­le­vat.

Sit­ten tuli seu­raa­va vii­kon­vaih­de. Saku per­ka­si ran­taa ri­su­au­to­kuor­mal­li­sen. Nä­ky­mä ran­taa au­ke­ni ja kais­li­kos­ta pää­si läpi.

– Se läh­ti kyl­lä sit­ten ihan sii­tä. Se vaan kar­ka­si, Saku myön­tää.

Se vaan kar­ka­si.

Kun on vuo­sia työk­seen teh­nyt maan­ra­ken­nus- ja kun­nos­tus­töi­tä mö­keil­lä, ruo­pan­nut ja siis­ti­nyt ran­to­ja, ajel­lut jät­tei­tä, kul­jet­ta­nut hiek­ko­ja, ra­ken­ta­nut pi­ho­ja ja lai­tu­rei­ta, ei ol­lut ih­me, et­tä omal­la­kin mök­ki­ton­til­la al­koi ta­pah­tua.

Per­hey­ri­tys Kone- ja kul­je­tus Lei­no­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Saku Lei­no­nen ja jou­lu­kuus­sa puu­tar­hu­rik­si val­mis­tu­nut Jaa­na Lei­no­nen kää­ri­vät hi­hat ja ryh­tyi­vät töi­hin.

Ja mikä on ol­lut teh­des­sä, kun omas­ta ta­kaa on löy­ty­nyt osaa­mis­ta, lait­teet, ko­neet ja työ­ka­lut.

Mökkiä ja saunaa jääpuhallettiin sisältä ja ulkoa ammattilaisten toimesta. Sen jälkeen ulkopinnat maalattiin ja sisäpinnat sävytettiin talkoilla.

Jaana Leinonen

Ei men­nyt ai­kaa­kaan, kun Jaa­na oli jo pes­syt mö­kin sei­nät. Jo kuu­kau­den pääs­tä mök­kiä ja sau­naa kä­si­tel­tiin si­säl­tä ja ul­koa jää­pu­hal­luk­sel­la. Se on uu­si hiek­ka­pu­hal­lus­ta ke­vy­em­pi hir­ren puh­dis­tus­me­ne­tel­mä, joka sa­mal­la de­sin­fi­oi pin­nat. Am­mat­ti­lai­set te­ki­vät työn kol­mes­sa päi­väs­sä.

– Van­has­ta puus­ta tuli kuin uu­si, Jaa­na sa­noo.

Kun ra­ken­nuk­set maa­lat­tiin ul­ko­pin­noil­ta tal­koil­la ja si­sä­pin­nat sä­vy­tet­tiin aa­vis­tuk­sen ai­em­paa tum­mem­mik­si, sai­vat mök­ki ja sau­na ihan uu­den il­meen.

Edel­lis­ten omis­ta­jien kau­pan mu­ka­na tul­leet ta­va­rat ja huo­ne­ka­lut käy­tiin läpi. Iso osa sai jää­dä.

Mökki on sävyltään tummahko, mikä istuu mäntymetsämaisemaan upeasti.

Anu Kuivasmäki

Sit­ten sii­vot­tiin ka­tot, uu­sit­tiin sau­nan kat­to, ra­ken­nu­tet­tiin sau­nan te­ras­si, uu­sit­tiin ra­ken­nus­ten rän­nit ja asen­net­tiin il­ma­läm­pö­pump­pu.

Jä­te­ve­si­jär­jes­tel­mä­kin ajan­mu­kais­tet­tiin, vaik­ka ton­til­la on vain kan­to­ve­si ja ul­ko­huus­si.

Vä­li­töi­nä kan­net­tiin vuo­sien saa­tos­sa ton­tin reu­naan ka­sa­tut kais­lat pois vie­tä­vik­si. Sa­mal­la kai­vet­tiin esiin iso kasa lius­ke­ki­viä ja laat­to­ja sam­ma­leen jou­kos­ta uu­si­o­käyt­töön tu­le­via pi­ha­töi­tä sil­mäl­lä­pi­tä­en.

Mökin olohuoneessa on säilytetty vanhoja kalusteita, mikä tekee tunnelmasta kodikkaan.

Jaana Leinonen

Keittiö on kompakti, mutta sieltäkin on suora näkymä järvelle.

Jaana Leinonen

Ran­nas­sa­kin ta­pah­tui. Kais­lik­ko nii­tet­tiin ke­säl­lä ja tal­vel­la ran­ta ruo­pat­tiin. Osas­ta otet­tiin pois vain kais­lan juu­ri, osas­ta teh­tiin tur­val­li­nen ui­ma­ran­ta ja kol­man­teen osaan on teh­ty sy­ven­net­ty osa lai­tu­ril­le.

Maan­vaih­to­työ oli to­del­li­nen ma­nöö­ve­ri, sil­lä pois­te­tun maa-ai­nek­sen ti­lal­le ajet­tiin poik­keuk­sel­li­sen suu­ri mää­rä hiek­kaa. Jot­ta hie­kan aja­mi­nen jääl­le oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta, piti jää­tä pak­sun­taa kym­me­niä sent­te­jä. Pak­ka­set tu­li­vat­kin so­pi­vas­ti apuun, kun Saku po­sot­ti vet­tä jääl­le.

– Sen ta­kia sa­non, et­tä tämä läh­ti la­pa­ses­ta, kos­ka puo­li­va­loil­la me ei ol­la teh­ty mi­tään.Tuo ran­ta on myös sel­lai­nen.

Ran­ta on­kin näh­nyt täy­del­li­sen muo­don­muu­tok­sen. Nyt odo­tel­laan jään su­la­mis­ta hiek­ka­peit­teen al­ta, jot­ta vesi pää­see aset­tu­maan uo­miin­sa.

Ran­taan ra­ken­ne­taan vie­lä pit­kä lai­tu­ri, jol­ta voi ula­pan yli sil­mäil­lä vaik­ka­pa kau­kaa siin­tä­vää Sy­vin­ki­sal­men sil­taa tai ihail­la au­rin­gon­las­kua.

Rantaan tehtiin iso kunnostus. Alun läpipääsemätön kaislikko leikattiin, pohja ruopattiin ja tilalle ajettiin satoja tonneja uutta hiekkaa. Näkymä saunan terassilta. Kaukana siintää Syvinkisalmen silta.

Anu Kuivasmäki

Laiturin paikka on tehty kivetyksillä ja betoniponttooneilla rannan vasempaan reunaan.

Anu Kuivasmäki

Kun jää hiekan alta sulaa, vesi nousee kivetyksille asti. Kivetyksien taakse on tehty "rantabulevardi".

Anu Kuivasmäki

Ke­vään ede­tes­sä Lei­no­set aloit­ta­vat pi­ha­työt. Ra­ken­nus­ten reu­nus­tat ja ton­tin ko­lo­set huo­li­tel­laan uu­del­la kun­tal­la, pol­ku­ja ja ra­ken­nus­ten sei­nus­to­ja vii­meis­tel­lään lius­ke­ki­vil­lä ja ki­ve­tyk­sil­lä.

Pi­ha­pii­riin ra­ken­tuu vie­lä ke­sä­keit­tiö ja ko­dal­le­kin et­si­tään ton­til­ta so­pi­va paik­ka. Pe­rin­ne­ai­taa­kin ton­til­le on tu­los­sa.

Työn he te­ke­vät pää­a­si­as­sa kah­des­taan.

– Pal­jon on ma­te­ri­aa­lia, mitä pys­ty­tään ja ha­lu­taan kier­rät­tää ja sik­si ra­haa­kaan ei ko­vin pal­jon kun­nos­tuk­siin ole pa­la­nut. Toki tar­peen mu­kaan tie­tys­ti on käy­tet­ty myös pai­kal­lis­ta osaa­mis­ta, Saku ja Jaa­na ker­to­vat.

Kos­ka mo­lem­mat työs­ken­te­le­vät sa­mal­la lail­la, jäl­keä myös syn­tyy. Kun hom­ma aloi­te­taan, vie­dään se heti myös lop­puun. Ja kun työt teh­dään riit­tä­vän huo­lel­la, voi­daan paik­ko­ja näyt­tää myös ys­tä­vil­le ja tut­ta­vil­le.

Tontilla on luonnollisesti myös huussi, koska mökillä on kantovesi.

Anu Kuivasmäki

Varastorakennuksen seinustalla odottavat puoliksi jo puretun autotallin katto, josta tehdään kesäkeittiön katto sekä tontilta löydetyt liuskekivet ja betonilaatat, jotka hyödynnetään patioissa.

Anu Kuivasmäki

Hen­gäs­tyt­tä­väl­tä vai­kut­ta­van kun­nos­ta­mi­sen jäl­keen he­rää ky­sy­mys, mah­ta­vat­ko Lei­no­set osa­ta rau­hoit­tua viet­tä­mään mök­kie­lä­mää.

– En tie­dä osa­taan­ko me vaan ol­la, he poh­ti­vat.

Mut­ta ei­hän mök­kie­lä­män tar­koi­tus ole­kaan vain le­ko­tel­la. Mö­kil­lä olon iha­nuut­ta on myös saa­da puu­has­tel­la. Ja Lei­nos­ten ta­pauk­ses­sa myös sau­noa, naut­tia jär­ven sekä ym­pä­röi­vän luon­non lä­hei­syy­des­tä ja ve­sil­lä liik­ku­mi­sen iha­nuu­des­ta.

Jäl­ki­kas­vu ja ys­tä­vät­kin voi­vat kä­te­väs­ti pii­pah­taa vaik­ka il­ta­sau­naan noin vain.

– Po­jan­po­jan kans­sa teh­dään seu­raa­vak­si lin­nun­pönt­tö­jä ja ke­säl­lä käy­dään ka­las­sa. Jaa­na on jo lu­van­nut val­mis­taa kai­ken, mitä me pyy­däm­me, Saku Lei­no­nen pal­jas­taa.

Saku ja Jaana Leinonen nauttivat saunomisesta, vesillä liikkumisesta ja ympäröivästä luonnosta.

Anu Kuivasmäki