Toi­ni Kos­ki­sen ve­tä­mä Ruo­ve­den Ruo­ve­den opis­ton nuk­ke- ja nal­le­kurs­si aloit­ti toi­min­tan­sa jo 1990-lu­vun lop­pu­puo­lel­la, en­sin Vää­rin­ma­jan Ta­pi­o­las­sa, myö­hem­min Ki­vi­kou­lul­la. Kurs­si on yk­si van­him­mis­ta yh­tä­jak­soi­sis­ta opis­ton kurs­seis­ta.

Toi­ni Kos­ki­nen in­nos­tui an­tiik­ki­nuk­ke­jen ja -nal­le­jen te­koon ja kurs­sit­ti it­sen­sä tä­hän kä­den­tai­toon. Kä­sin teh­dyt nu­ket ja nal­let ran­tau­tui­vat alun pe­rin Sak­sas­ta Var­si­nais-Suo­men ja Sa­ta­kun­nan vau­rail­le alu­eil­le 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

Toini Koskisen omia nukkeja oli esillä viime kesänä Viljamakasiinilla Opiston 60-vuotisjuhlanäyttelyssä. Vitriinissä oli nähtävän muun muassa Martta-nukke.- Nuken valumuotteja alkoi tulla Saksasta Suomeen 1908, kertoo Koskinen.

Jyrki Liikka

Al­ku­vuo­si­na nuk­ke- ja nal­le­kurs­sil­la teh­tiin nuk­ke­ja, mut­ta myö­hem­min aloi­tet­tiin te­ke­mään myös nal­le­ja. Vii­me vuo­si­na on teh­ty ai­na­kin ket­tu­ja ja sii­le­jä, on­pa jou­kos­sa on ol­lut pari pan­daa­kin.

An­tiik­ki­sek­si nu­ket te­kee työ­me­ne­tel­mä, sil­lä ne teh­dään kä­sin sa­moil­la me­ne­tel­mil­lä kuin ai­na en­nen.

Nu­ken pää, kä­det ja ja­lat on teh­ty va­la­mal­la pa­pe­ri­mas­sas­ta. Ne hi­o­taan ai­na hie­nom­mal­la hiek­ka­pa­pe­ril­la si­leik­si.

– Tos­ta voi­sit vie­lä vä­hän hioa, opas­taa Toi­ni.

Hi­on­nan jäl­keen osat maa­la­taan ihon­vä­ri­sel­lä maa­lil­la ja lo­puk­si teh­dään kas­vot. Sil­mät, nenä ja suu maa­laa­taan ohu­el­la si­vel­ti­mel­lä ja lo­puk­si si­pais­taan pos­ki­pu­naa. Pää­hän lii­ma­taan hiuk­set, jot­ka ovat usein joko mo­hai­ria eli vuo­hen­kar­vaa tai ai­toa hius­ta, nyt­tem­min myös kei­no­kui­tui­sia hiuk­sia on saa­ta­vil­la.

Nuk­ke ei ole sil­lä val­mis, vaan ruu­mis ja jä­se­net om­mel­laan kan­kaas­ta. Ne täy­te­tään ja nu­kel­le om­mel­laan myös vaa­teet, kaik­ki kä­sin, sil­lä kurs­sil­la teh­dään kaik­ki al­ku­pe­räis­ten me­ne­tel­mien mu­kaan. Kurs­sil­la on teh­ty upei­ta daa­me­ja, mut­ta myös lap­sia, tyt­tö­jä ja poi­kia.

Martta-nukessa näkyy hyvin käsityötaito, mitä nukkien tekeminen vaatii.

Hanna Kymäläinen-Rikkonen

Nal­len te­ke­mi­nen aloi­te­taan kar­van va­lin­nas­ta. Mo­hair-kar­vat ovat sak­sa­lai­sia, Sak­sa on an­tiik­ki-nal­le­jen lu­vat­tu maa. Nal­le­jen sil­mät teh­dään myös Sak­sas­sa. Toi­ni ker­too en­ti­sen Itä-Sak­san puo­lel­la ole­vis­ta nyrk­ki­pa­jois­ta, jois­sa sil­mät va­le­taan la­sis­ta.

Nal­let lei­ka­taan tar­kas­ti kaa­vo­jen mu­kaan ja om­mel­laan kä­sin tik­ki­pis­toil­la vah­val­la tik­kaus­lan­gal­la. Alun pe­rin ne on täy­tet­ty ohu­el­la las­tul­la, mut­ta ny­ky­ään käy­te­tään myös va­nua. Nal­le täy­te­tään ko­vak­si. Täy­tet­tä on ol­ta­va ta­sai­ses­ti.

– Tuo­hon mah­tuu vie­lä, huo­maa Toi­ni.

Näistä paloista syntyy nalle.

Hanna Kymäläinen-Rikkonen

Nal­len osat kiin­ni­te­tään yh­teen ni­ve­lil­lä, jo­ten ne ovat liik­ku­vat. Sil­mät kiin­ni­te­tään pit­käl­lä neu­lal­la nal­len pään läpi. Hur­jal­ta näyt­tää, mut­ta näin ne py­sy­vät lu­jas­ti kiin­ni myös lei­keis­sä. Vie­lä kor­vat kiin­ni ja nal­lel­le mus­ta kir­su ja suu.

Nal­le­ja on mo­nen ko­koi­sia. Kurs­sil­la on teh­ty lä­hes met­rin kor­kui­nen nal­le, kun pie­nim­mät saat­ta­vat ol­la vain vaak­san mit­tai­sia.

Pieni ja iso nalle sylikkäin.

Hanna Kymäläinen-Rikkonen

Ni­men Nal­le-ker­ho kurs­si on saa­nut erään kurs­si­lai­sen mie­hel­tä, joka lä­het­ti ai­na ter­vei­siä ko­koon­tu­mi­seen ja yrit­ti kek­siä eri­lai­sia ni­miä kurs­sil­le. Nimi jäi py­sy­vään käyt­töön, ai­na­kin nal­le-ker­ho­lai­sil­le.

Opis­tos­sa on jär­jes­tet­ty myös muu­ta­mia vii­kon­lop­pu­kurs­se­ja nal­len ja nu­ken te­os­ta. Näil­lä kurs­seil­la eh­tii op­pia al­keet ja jää­dä kouk­kuun nal­len tai nu­ken te­koon.

Jo ai­ko­jen alus­sa on pää­tet­ty, et­tei kurs­sil­la pu­hu­ta us­kon­nos­ta ei­kä po­li­tii­kas­ta, muu­ten pu­hee­nai­heet ovat va­paat. Pu­het­ta kyl­lä pii­saa, tun­nel­ma on ren­to­ja ja uu­det jä­se­net ovat ai­na ter­ve­tul­lei­ta.

Terttu Peltolan nalle entisöitiin kurssilla priimakuntoon. Ensin se ratkottiin auki, sitten pestiin ja koottiin uudelleen.

Hanna Kymäläinen-Rikkonen

Han­na Ky­mä­läi­nen-Rik­ko­nen

kir­joit­ta­ja on nal­le-ker­hon jä­sen