Tänä aamuna kuuntelin radion aamu-uutiset Wienin makuuhuoneeni sängyssä ja uutisten loputtua päätin vielä loikoilla hetken, radio lähetti aamuohjelmaansa. Taisin nukahtaa, joka tapauksessa havahduin hätkähtäen, kun korvani nappasi jotain perin tuttua. Tunne oli merkillinen: missä olen, mitä mitä mitä? Terästin korviani, kuulin "Sä et kyyneltä nää, vaikka syömmeni nyyhkii..."
Hetkessä olin valveilla, kuulin "Olen antanut kaikkeni, syömmeni sulle, sä tarjosit vain sieluntuskia mulle..."
Kuuntelin laulun loppuun, Olavi Virta siinä lauloi tuttua tutummallakin nuotilla, hanurin säestyksellä, ja taitaa siellä jousiakin olla taustalla. Kuuluttaja selitti, että melodia on Aki Kaurismäen filmistä “Lichter der Vorstadt“ (Laitakaupungin valot) ja minä huutelin makuuhuoneestani korjauksen, että kyllä se sentään on paljon vanhempi melodia, mutta radion kuuluttaja ei ottanut korjaustani kuuleviin korviinsa. Olavi Virtaa ei täällä tunneta, Aki Kaurismäki sen sijaan on varsin tuttu nimi ja hänen filminsä ovat aina menneet täysimme katsomoille.
Muistan kerran istuneeni suhteellisen nuoren porukan seassa katsomassa Kaurismäen filmiä, joka alkaa Sinitaivas-tangolla: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa..." Laulun sanat oli filmiin tekstitetty saksaksi ja yleisö ulvoi naurusta; istuin keskellä salia ja olin mielessäni loukkaantunut: mitä nauramista tässä muka on, minulla oli melkein kyynel silmässä!
Silloin tällöin olen kokenut samanlaisen yllätysmomentin, kuullut yhtäkkiä radiosta suomenkielistä laulua, ja joka kerta olen pysähtynyt ja keskittynyt sydän sykähtäen kuuntelemaan. Radioni ykköskanava on auki aamusta iltaan, se on kanava, joka lähettää niin klassista musiikkia kuin puheohjelmaa. No, klassista ja klassista, tietyt ohjelmatoimittajat etsivät omiin teemoihinsa sopivia melodioita ympäri maailman, ja niin pääsee Suomikin toisinaan itävaltalaiseen radioon, ilokseni.
Tyttäreni soittaa minulle joskus "Äiti, kuuntele radiota?" Ja kerran sain puhelun pojaltani kello 11 illalla, olin Várbalogissa. "Äiti, aukaise äkkiä televisio, sieltä tulee hyvä filmi!“
Kyseessä oli argentiinalainen dokumentti tangosta, nimi on saksaksi Mittsommernachtstango (suomeksi ehkä Juhannustango, mikäli filmiä on Suomessa esitetty). Olin jo aikaisemminkin nähnyt filmin, mutta katsoin sen uudestaan, niin hersyvän hauska se on: pari kolme argentiinalaista muusikkoa kuulee, että Suomessa on pidetään tangoa supisuomalaisena musiikinlajina. Mitä kummaa, asiasta on otettava selkoa! Ja niin miehet – kitaristi, hanuristi ja tenori – matkustavat Suomeen tutkiakseen asiaa perinjuurin. He haastattelevat tangoveteraaneja, ajelevat Ladalla (tai Skodalla) pitkin Suomenmaata, käyvät lavatansseissa ja maalaistalossa, jonka isäntä on hanuristi ja emäntä laulunopettaja. Jos saat mahdollisuuden, niin katso tämä filmi!
Häkellyttävää on myös nähdä joku suomalainen ystävä tai tuttava paikassa, joka ei mitenkään vastaa totuttua kaavaa: suomalaisia ystäviähän tapaan Suomessa, kun olen siellä kesällä tai jos he tulevat käymään Wienissä. Kerran olin työmatkalla Pietarissa, esimieheni kanssa, niin että saimme työviikon päätteeksi yksityisen esittelykierroksen Eremitaasiin. Gallerian laajassa alahallissa kuulin huudahduksen: “Maija, mitä sitä täällä teet?!“ Käännyin katsomaan ja tunnustan, että kului sekuntti, ennen kuin tunnistin huutajan: Riitta ja Antti ja Jaakko siinä seisoivat, siis luokkatoverini ja väärinmajalainen ystäväperhe, jonka tapaan Väärinmajassa joka kesä. Mutta mitä he tekivät Pietarin Eremitaasissa! Ja mitä minä siellä tein?
Maailma on pieni, se on vanha mutta paikkansapitävä fraasi. Ei koskaan, ei ikinä pidä luulla, että voi maailmalla puhua suomeksi mitä vain, koska "ne eivät kumminkaan ymmärrä".
Istuin kauan sitten Bangkokin lentokentällä odottamassa vaihtolentoani – olin työmatkalla – kun kuulin takaani vanhan amerikkalaisen pariskunnan juttelua: "Se on niin pieni maa, se Suomi, mutta kyllä niitä suomalaisia voi silti tavata missä vain." Olin yksinkertaisesti liian väsynyt nostamaan kättäni ja sanomaan: " täällä yksi!"
Wien 10.7.2019
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste