Lähetä oma mielipidekirjoituksesi osoitteeseen: toimitus@ruovesi-lehti.fi Kirjoita napakasti!
Mielipide: Kaljaa, pizzaa ja kalloja, syystunnelmia
Yleisöltä
Löysimme kotikirkosta tyhjän kaljapullon. Se oli vanhahko, Lahden erikoisolutta. Se oli paikassa, jossa ei yleensä käydä. Ehkä se oli jäänne kirkon remontista vuosilta 1976–1978.
Kirkoista löytyy kaikenlaista ja kirkoissa tapahtuu kaikenlaista. Bioarkeologi ja historiatutkijat pysäyttivät työnsä Turun tuomiokirkossa. He riisuivat suojamaskinsa ja tilasivat pizzaa. Mausteet olivat kohdallaan, ruoka ravitsi, työ maistui. Tutkimuskohteena olivat Kaarina Maununtyttären (k.13.9.1612) kallo ja luut. Sormuskin löytyi. Yle tallensi kaiken tämän iloksemme. Kannattaa katsoa.
Pälkäneellä kallot on kätketty maahan kirkon kupeeseen. Saattajia oli jäähyväishetkessä paljon. Yhteisöllisyys ei maaseudulta hevillä kuole, vaikka joku kirkon palvelija täälläkin sitä takavuosina ennustelikin. Haudan peittämiseen osallistuivat monet. Lapioon tartuttiin reilusti.
Ruovedellä on ollut hiljaisempaa kuin Turussa ja Pälkäneellä. Se, mitä menneinä vuosina on täältä löytynyt, on kätketty maahan hiljaisuuden vallitessa. Monet ovat jättäneet kirkonkin sivurooliin, kuin omaan rauhaansa. Sittenkin - kirkko on meidän kirkkomme. Voimme olla ylpeitä kirkostamme. Puolentoistavuoden päästä kirkkomme täyttää 250 vuotta. Silloin on juhlan aika. Tuon juhlan soisi alkavan ajoissa ja jatkuvan pitkään. Tarvitsemme kirkkoa tämän yltäkylläisyydessään köyhän ja pinnallisen ajan keskellä.
Tarvitsemme kirkkoa tämän yltäkylläisyydessään köyhän ja pinnallisen ajan keskellä.
Kirkkovaalien jälkeen on hyvä muistaa, että kirkkoyhteisön ydinsanoma ei liity juomaan tai ruokaan, ei edes ihmissuhdetaitoihin tai yhteisten asioiden hoitamiseen. Kirkon ydinsanoma koskettaa luita ja ytimiä, sydäntämme, kallojamme ja kuolemaamme. Tietoisuutemme ihmisenä olemisesta voi avartua, ja sen pitääkin avartua! Tässä avartumisessa kirkko ja Sana auttavat meitä.
Syysviikkoihini on kuulunut myös taideturismia. Sitä olivat käynnit Tampereen tuomiokirkossa ja Turun taidemuseossa. Kannatti käydä, sillä matkailu avartaa aina. Herääminen oman tietoisuuden ulkopuolelle on aina arvokasta. Tarvitsemme taiteilijoita, jotta näkisimme enemmän. Enckell ja Simberg ovat aikamme profeettoja. Näkijää tuo sana tarkoittaakin.
Enckellin ja Simbergin teokset ovat tuttuja. Haavoittuneen enkelin tuntevat kaikki. Enckellin näky kuolleiden heräämisestä käy yli järkemme. Nämä taiteilijoiden kirkkokuvat eivät ole kuitenkaan kauhistuttavia. Niitä on hyvä katsoa. Kipeätkin asiat on syytä kohdata.
Viisas on sellainen, joka pystyy katsomaan maailmaa yli oman rajoittuneen järjen ymmärryksen. Näkemisessä on viisasta käyttää sydäntäkin. Silloin näkee enemmän, palan sitäkin valtakuntaa, joka kestää yli kaiken. Selittämätöntä ei tarvitse selittää.
Kimmo Huilla



