Raimo Västilä
Ääniä suviyössä
ajatelmia
Aurinko alkaa painua mailleen. Pajulintu ja peipponen ovat lakanneet laulamasta, mutta mustapääkerttu jatkaa edelleen monipuolista liverrystään. Siinä vaihtelevat monenlaiset särähdykset, naksutukset ja huilumaiset vihellykset. Lehtokurppa on lähtenyt aikataululleen uskollisesti reitilleen. Järvellä kuikka toistelee kalastelun välissä nimeään. Illan rauha alkaa laskeutua rantamaisemiin.
Mutta mikä on tuo kaukainen surina? Olisiko se kehrääjä? Tuskin, sillä se on karujen kankaiden lintu. Surina voimistuu ja kohta tuo outo ilmestys tulee näkyviin.
Vaikka kesäkuun lopulla soidinaikojen pitäisi olla ohi, tämä pyörii ympyrää veden pinnalla ja äännehtii hyvin voimakkaasti, suorastaan vonkuen. Se näyttää hurmioituvan suorituksestaan ja pyrkii parempaan. Aikansa aalloilla hypittyään kulkija lisää äänen lähes käsittämättömän kovaksi ja häviää niemen taa.
Surina voimistuu ja kohta tuo outo ilmestys tulee näkyviin.
Mikä on tämä outo lintu? Se on scooter aqua, joka on viime vuosina yleistynyt voimakkaasti niin, että sitä tavataan koko maassa. Vahvin kanta on kuitenkin Etelä-Suomessa.
Laji viihtyy hyvin ihmisten läheisyydessäkin. Laji on päiväaktiivinen, mutta aamu-uninen, sillä ennen kello 10 sitä ei juuri tavata. Iltaisin se kuitenkin esiintyy aktiivisesti aina hämärän tuloon saakka. Juhannuksen jälkeen urokset voivat parveutua ja aiheuttaa paikallista haittaa.
Jotkut ovat verranneet tätä vieraslajia valkoposkihanhiin ja merimetsoihin, joskin he myöntävät, että sen haitat ovat toistaiseksi vähäisemmät, mutta sitäkin kuuluvammat. Lisäksi valkoposkihanhi ja merimetso ovat jostain kumman syystä EU:n ja ympäristöministeriön suojeluksessa, mitä scooter aqua ei ole eikä tule olemaan.
Lajien yleisten haittavaikutusten takia yhteiskunta joutunee kuitenkin rajoittamaan lajien kantoja. Sopivat keinot ovat jo pohdinnassa.