”Olen alien, täy­sin ul­ko­puo­li­nen – olen tur­ku­lai­nen Hel­sin­gis” rii­mit­te­li Vil­pe­rin Pe­ri­kun­ta 90-lu­vun al­ku­puo­lel­la Sting-co­ve­ris­saan. Vä­lil­lä huo­maan tun­nis­ta­va­ni var­sin hy­vin kap­pa­leen sa­no­man.

Olen nyt asu­nut liki yk­si­tois­ta vuot­ta Vir­roil­la, niis­tä en­sim­mäi­set nel­jä enem­män ja vä­hem­män osa-ai­kai­ses­ti ja vii­mei­set seit­se­män vuot­ta va­ki­tui­ses­ti. Vaik­ken ole asu­nut syn­nyin­maa­kun­nas­sa­ni Ete­lä-Poh­jan­maal­la kah­teen­kym­me­neen­nel­jään vuo­teen, olen kan­ta­paik­ka­kun­ta­lais­ten sil­mis­sä ai­na ”se po­ho­ja­laa­nen”. Vir­to­lai­sil­le olen edel­leen ul­ko­puo­li­nen, se muu­al­ta tul­lut.

Hy­vin ku­vaa­va on eräs jo­kin ai­ka sit­ten si­vus­ta seu­raa­ma­ni kes­kus­te­lu, jos­sa tut­ta­va­ni kom­men­toi jo­tain Vir­tain kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan liit­ty­vää asi­aa. Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni kiit­te­li hän­tä vuo­laas­ti ja to­te­si, kuin­ka hyvä on saa­da mu­kaan myös ul­ko­puo­li­sen mie­li­pi­de ja nä­ke­mys oman paik­ka­kun­nan asi­ois­ta.

Tut­ta­va­ni ko­hot­ti kul­ma­kar­vo­jaan, to­te­si sit­ten ko­ros­te­tun la­ko­ni­ses­ti asu­neen­sa paik­ka­kun­nal­la py­sy­väs­ti jo pit­käl­ti kol­mat­ta­kym­men­tä vuot­ta ja tie­dus­te­li pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, kau­an­ko sii­hen oi­ke­as­taan näil­lä seu­duil­la vaa­di­taan, en­nen kuin las­ke­taan tä­kä­läi­sek­si.

Sa­mal­la aja­tuk­sel­la lei­kit­te­len mi­nä­kin toi­si­naan.

Ruo­ve­del­lä olen työs­ken­nel­lyt koh­ta kak­si vuot­ta. Sinä ai­ka­na so­teyh­teis­työ­ve­ne Vir­tain kans­sa on kei­kah­del­lut pa­hem­man ker­ran, mikä on ai­heut­ta­nut ajoit­tain näin ”ul­ko­puo­li­sen sil­min” kat­sot­tu­na tur­hal­ta tun­tu­vaa nä­rää myös kun­tien asuk­kai­den vä­lil­lä. Tä­män olen konk­reet­ti­ses­ti saa­nut tuta esi­mer­kik­si pyy­häl­tä­es­sä­ni työ­päi­vän jäl­keen Vir­roil­la asi­oi­maan Ruo­ve­si-leh­den lo­gol­la va­rus­tet­tu pai­ta tai Tää on Ruo­ve­si -col­le­ge­tak­ki yl­lä­ni. Nui­vat kat­seet ovat po­rau­tu­neet rin­nuk­see­ni tai sel­kä­myk­see­ni, jos­kus jopa us­ka­li­aas­ti puo­li­ää­neen mu­tis­tu­jen kom­ment­tien saat­te­le­ma­na.

Vaan olen­pa Ruo­ve­den pääs­sä­kin tör­män­nyt toi­si­naan ky­räi­lyyn. Kun hy­vän­tah­toi­ses­ti esi­tet­ty ky­sy­mys asuin­pai­kas­ta­ni saa vas-tauk­sek­seen Vir­rat, on ky­sy­jä saat­ta­nut hä­täi­ses­ti pei­tel­lä suo­ra­nais­ta när­käs­tys­tään. Näyt­tää siis sil­tä, et­tä mars­sin tah­to­mat­ta­ni vää­rän li­pun al­la mo­lem­mis­ta lei­reis­tä kä­sin kat­sot­tu­na.

Vä­lil­lä olen py­säh­ty­nyt poh­ti­maan, voi­ko yk­sit­täi­nen asia – jos­kin mer­kit­tä­vä ja tär­keä – to­si­aan­kin lei­ma­ta kun­ta­lais­ten vä­li­siä suh­tei­ta näin vah­vas­ti? Vai on­ko mo­lem­min­puo­li­sen ky­räi­lyn taus­tal­la jo­tain sel­lais­ta, jota näin muu­al­ta tul­lee­na en tie­dä tai ym­mär­rä? Ei­kö niis­tä naa­pu­reis­ta kun­ta­ra­jan kum­man­kin puo­len kui­ten­kin enim­mäk­seen ole hy­vää sa­not­ta­vaa, by­rok­ra­ti­an naa­pu­ri­so­vun rat­tai­siin vis­kaa­mas­ta so­ras­ta huo­li­mat­ta? Mi­nul­la ai­na­kin on.