Kolumni
”Olen alien, täysin ulkopuolinen – olen turkulainen Helsingis” riimitteli Vilperin Perikunta 90-luvun alkupuolella Sting-coverissaan. Välillä huomaan tunnistavani varsin hyvin kappaleen sanoman.
Olen nyt asunut liki yksitoista vuotta Virroilla, niistä ensimmäiset neljä enemmän ja vähemmän osa-aikaisesti ja viimeiset seitsemän vuotta vakituisesti. Vaikken ole asunut synnyinmaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla kahteenkymmeneenneljään vuoteen, olen kantapaikkakuntalaisten silmissä aina ”se pohojalaanen”. Virtolaisille olen edelleen ulkopuolinen, se muualta tullut.
Hyvin kuvaava on eräs jokin aika sitten sivusta seuraamani keskustelu, jossa tuttavani kommentoi jotain Virtain kunnallispolitiikkaan liittyvää asiaa. Keskustelukumppani kiitteli häntä vuolaasti ja totesi, kuinka hyvä on saada mukaan myös ulkopuolisen mielipide ja näkemys oman paikkakunnan asioista.
Tuttavani kohotti kulmakarvojaan, totesi sitten korostetun lakonisesti asuneensa paikkakunnalla pysyvästi jo pitkälti kolmattakymmentä vuotta ja tiedusteli pilke silmäkulmassa, kauanko siihen oikeastaan näillä seuduilla vaaditaan, ennen kuin lasketaan täkäläiseksi.
Samalla ajatuksella leikittelen minäkin toisinaan.
Ruovedellä olen työskennellyt kohta kaksi vuotta. Sinä aikana soteyhteistyövene Virtain kanssa on keikahdellut pahemman kerran, mikä on aiheuttanut ajoittain näin ”ulkopuolisen silmin” katsottuna turhalta tuntuvaa närää myös kuntien asukkaiden välillä. Tämän olen konkreettisesti saanut tuta esimerkiksi pyyhältäessäni työpäivän jälkeen Virroilla asioimaan Ruovesi-lehden logolla varustettu paita tai Tää on Ruovesi -collegetakki ylläni. Nuivat katseet ovat porautuneet rinnukseeni tai selkämykseeni, joskus jopa uskaliaasti puoliääneen mutistujen kommenttien saattelemana.
Vaan olenpa Ruoveden päässäkin törmännyt toisinaan kyräilyyn. Kun hyväntahtoisesti esitetty kysymys asuinpaikastani saa vas-tauksekseen Virrat, on kysyjä saattanut hätäisesti peitellä suoranaista närkästystään. Näyttää siis siltä, että marssin tahtomattani väärän lipun alla molemmista leireistä käsin katsottuna.
Välillä olen pysähtynyt pohtimaan, voiko yksittäinen asia – joskin merkittävä ja tärkeä – tosiaankin leimata kuntalaisten välisiä suhteita näin vahvasti? Vai onko molemminpuolisen kyräilyn taustalla jotain sellaista, jota näin muualta tulleena en tiedä tai ymmärrä? Eikö niistä naapureista kuntarajan kummankin puolen kuitenkin enimmäkseen ole hyvää sanottavaa, byrokratian naapurisovun rattaisiin viskaamasta sorasta huolimatta? Minulla ainakin on.
Eikö niistä
naapureista kuntarajan kummankin puolen kuitenkin enimmäkseen ole hyvää sanottavaa?
Minä olen jouluihminen. Noin, nyt se on tunnustettu. Päivien lyhetessä syksyn kuluessa lyhenemistään, joulun lähestyminen tuo kaivattua valoa, iloa ja väriä harmauden keskelle.
Minä olen jouluihminen. Noin, nyt se on tunnustettu. Päivien lyhetessä syksyn kuluessa lyhenemistään, joulun lähestyminen tuo kaivattua valoa, iloa ja väriä harmauden keskelle.
Vanha talo, siinä riittää työmaata – tämän tietää varmasti jokainen sellaista joskus asuttanut. Meillä puolisoni kanssa tulee kesällä täyteen neljä puuhakasta vuotta omassa torpassamme.
Vanha talo, siinä riittää työmaata – tämän tietää varmasti jokainen sellaista joskus asuttanut. Meillä puolisoni kanssa tulee kesällä täyteen neljä puuhakasta vuotta omassa torpassamme.
Olen onnekkaasti saanut etunimi.sukunimi-alkuisen gmail-sähköpostiosoitteen, vaikka nimeni on siitä tavallisimmasta päästä. Vastineeksi olen vuosien varrella vastaanottanut kymmenittäin sähköposteja, jotka on tarkoitettu täysnimikaimoilleni.
Olen onnekkaasti saanut etunimi.sukunimi-alkuisen gmail-sähköpostiosoitteen, vaikka nimeni on siitä tavallisimmasta päästä. Vastineeksi olen vuosien varrella vastaanottanut kymmenittäin sähköposteja, jotka on tarkoitettu täysnimikaimoilleni.
Otsikon sloganilla on Suomessa jo vuosikymmenien ajan markkinoitu kierrätyskuidusta, eli keräyspaperista tehdystä puukuitumassasta valmistettuja kotitalouspapereita. Suomalaiset ovat ottaneet kierrätyksen hyvin omakseen: paperin ohella lasia ja metallia on kierrätetty jo pitkään, ja vähitellen kierrätyspisteitä on saatu myös muoveille ja tekstiileille. Myös biojätteen kierrätys ja kotikompostointi on lisääntynyt.
Otsikon sloganilla on Suomessa jo vuosikymmenien ajan markkinoitu kierrätyskuidusta, eli keräyspaperista tehdystä puukuitumassasta valmistettuja kotitalouspapereita. Suomalaiset ovat ottaneet kierrätyksen hyvin omakseen: paperin ohella lasia ja metallia on kierrätetty jo pitkään, ja vähitellen kierrätyspisteitä on saatu myös muoveille ja tekstiileille. Myös biojätteen kierrätys ja kotikompostointi on lisääntynyt.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste