Muis­tan lap­suu­des­ta, et­tä mei­dän ko­to­na ei rii­siä syö­ty käy­tän­nös­sä pal­jon muu­ta kuin jou­lu­puu­ros­sa.

Ma­ka­ro­ni­laa­tik­koa oli ai­ka usein, mut­ta spa­get­tia tai muu­ta pas­taa mel­ko har­voin.

Yleen­sä pöy­däs­sä oli vain pe­rin­tei­siä pe­ru­na­ruo­kia. Oli sop­paa ja muu­sia, mut­ta enim­mäk­seen kas­ti­ket­ta ja kei­tet­ty­jä pe­ru­noi­ta. Ei­kä mitä ta­han­sa pe­ru­naa.

Niil­lä oli kai­kil­la tie­tys­ti omat ni­met. Oli Siik­liä, Ti­moa, Pi­toa, Ro­sa­mun­daa, Van Gog­hia tai ku­nin­gas Yr­jöä ja pal­jon mui­ta­kin. Joka vil­je­li­jäl­lä oli ai­na omia suo­sik­ki­la­jik­kei­ta, joi­ta py­rit­tiin mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan suo­je­le­maan kas­vat­ta­mal­la nii­tä kau­ka­na toi­sis­taan, eri pel­lois­sa.

Pe­ru­nat oli­vat per­soo­nia, mut­ta kaik­ki muut li­säk­keet pöy­däs­sä, ku­ten to­maa­tit, kur­kut ja sa­laa­tit oli­vat pel­käs­tään sen ni­mi­siä vi­han­nek­sia.

Sa­man­lai­nen lin­jaus on seu­ran­nut pe­rin­tö­nä mu­ka­na omas­sa­kin elä­mäs­sä jo pit­kään, mut­ta nyt sii­hen on tul­lut muu­tok­sia.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten, kun ra­ken­sin vai­mol­le kas­vi­huo­neen ja sen vie­reen muu­ta­man kas­vi­la­van, niin hän in­nos­tui kas­vat­ta­maan per­heel­le puh­tai­ta vi­han­nek­sia. Hy­vin pie­nes­sä mit­ta­kaa­vas­sa, mut­ta omia kas­vik­sia kui­ten­kin.

Ko­keil­tu­aan al­ku­huu­mas­sa vä­hän jo­kais­ta mah­dol­lis­ta vi­han­nes­la­jia hän on vä­hi­tel­len kiin­nos­tu­nut eni­ten to­maa­teis­ta, ja nyt ol­laan jo sii­nä pis­tees­sä, et­tei mei­dän ruo­ka­pöy­däs­sä ole enää ol­lut pelk­kiä to­maat­te­ja, vaan löy­tyy Tiny Tim, Mo­ney Ma­ker, Out­door Girl, Gar­de­ners De­light ja niin edel­leen.

Täy­tyy ot­taa huo­mi­oon, et­tä eri tar­koi­tuk­siin käy ai­na eri­lai­nen koos­tu­mus.

On isoa to­maat­tia ja pien­tä. On pu­nais­ta ja orans­sia, pyö­re­ä­tä ja hie­man pit­ku­lais­ta, voi­ma­ka­sa­ro­mis­ta ja mie­dom­paa laa­tua. Nii­tä sit­ten syö­dään pit­kin ke­sää ja syk­syä ja ver­tail­laan, mikä on pa­ras­ta.

Täy­tyy ot­taa huo­mi­oon, et­tä eri tar­koi­tuk­siin käy ai­na eri­lai­nen koos­tu­mus. Ruu­an­lait­toon tai sel­lai­se­naan sa­laat­tiin so­pi­vat tie­tys­ti ai­van eri la­jik­keet.

To­maa­tin vil­je­ly on ai­van niin kuin pe­ru­nal­la­kin. Pyr­ki­mys on löy­tää hy­vä­ma­kuis­ta, sa­toi­saa, tau­din­kes­tä­vää la­ji­ket­ta, joka viih­tyy juu­ri niis­sä olo­suh­teis­sa, mitä on mah­dol­li­suus tar­jo­ta.

Käy­des­sään läpi to­maat­ti­la­jik­kei­ta ih­mi­nen ja­los­taa sa­mal­la myös it­se­ään ja op­pii ym­mär­tä­mään pa­rem­min kas­ve­ja ja nii­den tar­pei­ta. Kai­ken­lai­nen hös­sö­tys jää pik­ku hil­jaa pois ja ot­tei­siin tu­lee var­muut­ta.

Ko­ke­mus aut­taa huo­maa­maan kas­veis­sa esiin­ty­vät tau­dit ja muut on­gel­mat, ja nii­den hoi­ta­mi­nen al­kaa käy­dä niin sa­no­tus­ti luon­nos­taan.

To­maat­tien kas­va­tus on vä­hän sa­man­lais­ta kuin ih­mis­ten kans­sa. On ai­na mu­ka­va löy­tää uu­sia mie­len­kiin­toi­sia tut­ta­vuuk­sia, joi­den kans­sa tu­lee hy­vin toi­meen.