Heikki Itänen.
Ei pelkkä tomaatti
Kolumni
Muistan lapsuudesta, että meidän kotona ei riisiä syöty käytännössä paljon muuta kuin joulupuurossa.
Makaronilaatikkoa oli aika usein, mutta spagettia tai muuta pastaa melko harvoin.
Yleensä pöydässä oli vain perinteisiä perunaruokia. Oli soppaa ja muusia, mutta enimmäkseen kastiketta ja keitettyjä perunoita. Eikä mitä tahansa perunaa.
Niillä oli kaikilla tietysti omat nimet. Oli Siikliä, Timoa, Pitoa, Rosamundaa, Van Goghia tai kuningas Yrjöä ja paljon muitakin. Joka viljelijällä oli aina omia suosikkilajikkeita, joita pyrittiin mahdollisuuksien mukaan suojelemaan kasvattamalla niitä kaukana toisistaan, eri pelloissa.
Perunat olivat persoonia, mutta kaikki muut lisäkkeet pöydässä, kuten tomaatit, kurkut ja salaatit olivat pelkästään sen nimisiä vihanneksia.
Samanlainen linjaus on seurannut perintönä mukana omassakin elämässä jo pitkään, mutta nyt siihen on tullut muutoksia.
Muutama vuosi sitten, kun rakensin vaimolle kasvihuoneen ja sen viereen muutaman kasvilavan, niin hän innostui kasvattamaan perheelle puhtaita vihanneksia. Hyvin pienessä mittakaavassa, mutta omia kasviksia kuitenkin.
Kokeiltuaan alkuhuumassa vähän jokaista mahdollista vihanneslajia hän on vähitellen kiinnostunut eniten tomaateista, ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei meidän ruokapöydässä ole enää ollut pelkkiä tomaatteja, vaan löytyy Tiny Tim, Money Maker, Outdoor Girl, Gardeners Delight ja niin edelleen.
Täytyy ottaa huomioon, että eri tarkoituksiin käy aina erilainen koostumus.
On isoa tomaattia ja pientä. On punaista ja oranssia, pyöreätä ja hieman pitkulaista, voimakasaromista ja miedompaa laatua. Niitä sitten syödään pitkin kesää ja syksyä ja vertaillaan, mikä on parasta.
Täytyy ottaa huomioon, että eri tarkoituksiin käy aina erilainen koostumus. Ruuanlaittoon tai sellaisenaan salaattiin sopivat tietysti aivan eri lajikkeet.
Tomaatin viljely on aivan niin kuin perunallakin. Pyrkimys on löytää hyvämakuista, satoisaa, taudinkestävää lajiketta, joka viihtyy juuri niissä olosuhteissa, mitä on mahdollisuus tarjota.
Käydessään läpi tomaattilajikkeita ihminen jalostaa samalla myös itseään ja oppii ymmärtämään paremmin kasveja ja niiden tarpeita. Kaikenlainen hössötys jää pikku hiljaa pois ja otteisiin tulee varmuutta.
Kokemus auttaa huomaamaan kasveissa esiintyvät taudit ja muut ongelmat, ja niiden hoitaminen alkaa käydä niin sanotusti luonnostaan.
Tomaattien kasvatus on vähän samanlaista kuin ihmisten kanssa. On aina mukava löytää uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, joiden kanssa tulee hyvin toimeen.