Ku­lu­nee­na tal­ve­na hiih­tä­jäm­me me­nes­tyi­vät mai­ni­os­ti. Huip­pu­na oli­vat tie­tys­ti Pe­kin­gin olym­pi­a­lai­set, jois­ta Suo­mel­le tuli ”murt­si­kas­ta” pe­rä­ti kuu­si mi­ta­lia.

Piti ru­ve­ta kir­jois­ta tar­kis­ta­maan, et­tä on­kos pa­rem­paan en­nen pys­tyt­ty­kään. No löy­tyi­hän siel­tä kah­det vie­lä me­nes­tyk­sek­kääm­mät ki­sat: Sa­ra­je­vo 1984 ja Os­lo 1952 – näis­tä mo­lem­mis­ta saim­me pe­rä­ti kah­dek­san mi­ta­lia.

Niin, Os­lo 1952 ja Veik­ko Ha­ku­li­sen 50 ki­lo­met­rin voit­to­ai­ka 3.33.33. Kul­taa lä­hes vii­den mi­nuu­tin erol­la seu­raa­viin, Ee­ro Ko­leh­mai­seen ja Nor­jan Mag­nar Es­tens­ta­diin. Ruot­sin hiih­to­ku­nin­gas, ”Mora-Nis­se” Karls­son jäi kuu­den­nek­si, ah! Ja ke­sä­ki­sat oli tu­los­sa Suo­meen. Voi nii­tä ai­ko­ja!

Sulo Kol­kan teos, Veik­ko Ha­ku­li­nen – la­tu­jen val­ti­as, an­taa ku­van hiih­dos­ta koko kan­san ur­hei­lu­na so­tien jäl­keen. Kolk­ka ker­too Suo­men met­sä­kou­lu­jen ki­sois­ta Piek­sä­mä­en Nik­ka­ri­las­sa 1953: ”Siel­lä Ku­run met­sä­kou­lun op­pi­las Mik­ko Sal­me­la ei lain­kaan kun­ni­oit­ta­nut ni­miä, vaan työn­te­li lau­an­tai­na, hel­mi­kuun 14 p:nä kou­lu­jen vä­li­ses­sä vies­tin­hiih­dos­sa 10 km:n osuu­ten­sa lä­hes mi­nuu­tin no­pe­am­min kuin Ha­ku­li­nen.”

Ha­ku­li­sen har­joit­te­lu oli tun­ne­tus­ti sys­te­maat­tis­ta ja ää­ret­tö­män pää­mää­rä­tie­tois­ta, kun taas Sal­me­la ei pi­tä­nyt edes har­joi­tus­päi­vä­kir­jaa.

Haas­tat­te­lin Mik­ko Sal­me­laa syk­syl­lä 2001 Ruo­ve­den Jou­lu -leh­teen tu­le­vaa hen­ki­lö­ku­vaus­ta var­ten. Tuol­loin Mik­ko ker­toi vä­rik­kääs­ti la­tu­kamp­pai­luis­ta, jois­ta use­am­mas­sa­kin hän onis­tui voit­ta­maan Ha­ku­li­sen, var­sin­kin pi­ka­mat­kal­la. Tämä on pie­ni ih­me, sil­lä Ha­ku­li­sen har­joit­te­lu oli tun­ne­tus­ti sys­te­maat­tis­ta ja ää­ret­tö­män pää­mää­rä­tie­tois­ta, kun taas Sal­me­la ei pi­tä­nyt edes har­joi­tus­päi­vä­kir­jaa. Su­per­lah­jak­kuu­te­na – tun­net­tu­na ta­sa­työn­tös­pe­si­a­lis­ti­na – hä­net kut­sut­tiin jos­kus Hiih­to­lii­ton lei­reil­le, mut­ta ar­vo­ki­sa­e­dus­tuk­seen Mik­ko ei yl­tä­nyt.

Eri­tyi­ses­ti niin sa­no­tus­sa pi­ka­hiih­dos­sa meil­lä oli 1950-lu­vul­la erit­täin laa­ja taso. Täs­tä pal­jon pu­hu­va esi­merk­ki on se, et­tä kak­sin­ker­tai­nen 15 ki­lo­met­rin maa­il­man­mes­ta­ri Ha­ku­li­nen ei kos­kaan voit­ta­nut ky­sei­sen mat­kan Suo­men mes­ta­ruut­ta! Sa­mal­la tämä ker­too Vei­kon poik­keuk­sel­li­ses­ta ky­vys­tä on­nis­tua suur­kil­pai­luis­sa.

1950-lu­vul­la elet­tiin ama­töö­riur­hei­lun ai­kaa. Har­joi­tel­tiin työ­a­jan sal­li­mis­sa puit­teis­sa, pää­a­si­as­sa il­tai­sin. Mik­ko Sal­me­la ja Veik­ko Ha­ku­li­nen te­ki­vät elä­män­työn­sä met­sä­tek­nik­koi­na. Pal­jon riip­pui sii­tä, mi­ten työ­nan­ta­ja suh­tau­tui alai­sen­sa har­ras­tuk­seen. Ha­ku­li­sel­la asi­at oli­vat Yh­ty­neil­lä Pa­pe­ri­teh­tail­la hy­väl­lä mal­lil­la – Sal­me­lan Mi­kol­la ei kai niin hy­vin.

Voi­ko tä­män päi­vän ja en­ti­sai­ko­jen hiih­tä­jien saa­vu­tuk­sia ver­ra­ta toi­siin­sa?

Tä­män päi­vän huip­pu­hiih­tä­jät­kin ovat am­mat­tiur­hei­li­joi­ta. Vä­li­neet, voi­te­lu, val­men­nus ja kil­pa­ra­dat ovat ke­hit­ty­neet val­ta­vas­ti 1950-lu­vun ajois­ta. Voi­ko tä­män päi­vän ja en­ti­sai­ko­jen hiih­tä­jien saa­vu­tuk­sia ver­ra­ta toi­siin­sa?

Eh­kä ei. Pa­ras vain naut­tia ”Haku-Veik­ko -muis­tois­ta” ja iloi­ta Nis­ka­sen si­sa­rus­ten, Kris­ta Pär­mä­kos­ken, Joni Mäen ja kump­pa­nei­den la­tu­me­nes­tyk­sis­tä. Niin, ja odot­taa, tu­lee­ko Ii­vos­ta ”nel­jis­sä ki­sois­sa kul­lat­tu” olym­pi­a­san­ka­ri Cor­ti­nas­sa 2026!