Juhani Vahtokari
Juhani Vahtokari
Juhani Vahtokari
Vietimme jokin aika sitten ystävänpäivää. Vuosittain, neljästoista helmikuuta me suomalaiset olemme muistaneet ystäviämme ja kumppaneitamme milloin kortein, milloin kukkakimpuin, milloin viestein ja terveisin. Tai sitten suomalaiseen tapaan murahtelemalla jotakin.Tämä postin ja puhelinoperaattoreiden ilon juhla kukkakaupoista puhumattakaan on tuontitavaraa. Se on toiseksi suurin korttienlajitteluaihe postissa joulun jälkeen.
Näitten lumien jälkeen saamme sitten viettää äitienpäivää. Niin se kuin moni muukin asia on tullut Amerikasta. Presidentti Wilson julisti päivän äitien juhlapäiväksi heidän ponnistelujensa muistamiseksi vuonna 1914. Suomen äitienpäivä saavutti neljä vuotta myöhemmin.Toukokuun toinen sunnuntai tuntuu jotenkin aidommalta juhlapäivältä kuin muut Amerikan terveisinä tulleet päivät. Lähes aina äidille voi jo tuohon aikaan kerätä valkovuokkokimpun, ja uskokaa tai älkää, äitienpäiväruusut ovat jo nyt hyvässä kasvussa juuri Sinua varten.
Mennyt ystävänpäivä alkoi kuten muutkin arkipäivät, työhuoneessa, radion julistaessa ”Ykkösaamun” ajankohtaisia asioita. Eduskunta oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan tärkeän lakipaketin käsittelyn kun joku oppinut oli katsonut hyväksi twiitata lain ongelmista (vertaa Trump). Ohjelman loppupuolella korvat asettuivat itsestään höröasentoon, vuorossa oli erään naispuolisen toimittajan – pitäisikö nykyisin sanoa naisoletetun – radiokolumni.
Toimittaja kertoi suuresta tuskasta. Elämä oli mennyt päälaelleen kun joku Facebook-ystävä ”oli siivonnut minut pois kavereistaan mitään ilmoittamatta”. Toimittaja oli kipuillut asian kanssa. Mitä pahaa hän oli tehnyt? Missä oli vika kun mitään syytä ei ollut sanottu? Nyt toimittaja siis tiesi, miltä tuntuu hyljätyksi tuleminen! Hyljätty, melkein syrjäytynyt! Voiko kamalampaa olla. Ja että oikein Facebook-kaveri! Kyllä nykyajan sosiaalinen media on ihmeellinen. Kaikki sadut päättyvät kuitenkin hyvin. Niin tämäkin – lopulta.
Toimittajan radiokolumnista opimme sen, että nyky-yhteiskunnassa on uskomattoman tärkeätä pitää yhteyksiä sähköisen verkon kautta. Kavereihin, pankkeihin, verottajaan, nettikauppoihin, ties minne. Kannattaisiko miettiä ystävänpäivää siltä kannalta, että yhteydenpito olisi parasta kasvoista kasvoihin? Kannattaisiko suurten yritysten ja instituutioiden tarjota henkilökohtaista palvelua ja kanssakäymistä? Oikea elämä saattaisi olla antoisampaa kuin Facebook-maailma, jossa ystävyyttä ei aina punnita.
Kun äitienpäivä tänä keväänä valkenee, poimikaamme ne valkovuokot ihan itse. Ostakaamme Ruoveden lukuisia mahdollisuuksia käyttäen ihan oikeita kukkia. Oikea lippu salkoon, ja sitten: onnittelut kasvoista kasvoihin. Ei Facebookissa. Ei Instagramissa, vaan äidin, isoäidin, vaimon edessä. Minä. Itse.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste