Nyt pau­kut­te­len henk­se­lei­tä oi­kein kun­nol­la: olen ryh­dis­täy­ty­nyt ja la­ji­tel­lut muo­vi­jät­tee­ni rei­lun kuu­kau­den ver­ran. Ko­vas­ti ai­oin jo pit­kään tätä en­nen, mut­ta suu­rin es­te oli lais­kuus miet­tiä jä­te­kaap­pi­ni si­sus­tus uu­sik­si.

La­sit ja me­tal­lit olen toi­mit­ta­nut jat­ko­ja­los­tuk­seen jo kym­me­niä vuo­sia. Pat­te­rit läh­te­vät sa­moin hel­pos­ti ke­räys­pai­kal­le.

Läh­tö­lau­kaus kar­ton­ki­ke­räyk­sel­le oli, kun lap­se­ni oli­vat vuo­rol­laan kou­lu­ruo­kai­lun jäl­keen mai­to­purk­ke­ja ru­tis­te­le­mas­sa. Hei­dän kaut­taan tuli vah­va vies­ti sii­tä, et­tä la­jit­te­lu on jo­ka­päi­vää, ei­kä lain­kaan vai­ke­aa. Huuh­tai­sen mai­to­pur­kit kui­vu­maan tis­ki­kaap­piin, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä pak­kaan ne si­säk­käin.

Mut­ta se muo­vi­jä­te. On äl­lis­tyt­tä­vää, kuin­ka pal­jon sitä syn­tyy. Se­ka­jä­te­ros­kik­se­ni on yh­tä iso kuin muo­vi­jä­te­as­tia, ja ne täyt­ty­vät sa­maa tah­tia. Vii­ni­ry­pä­lei­den, li­han ja ka­nan myyn­ti­ra­si­at vie­vät ison ti­lan, vaik­ka nii­tä kuin­ka so­vit­te­lee si­säk­käin.

Ruo­ve­den eko­pis­teel­le on voi­nut vie­dä ko­ti­ta­lou­den muo­vi­pak­kauk­set vii­me vuo­den syys­kuus­ta läh­tien. Rin­gin alu­e­pääl­lik­kö Har­ri Pa­ta­na las­kee, et­tä ny­kyi­sel­lä vauh­dil­la vuo­den ke­räys­mää­rä on asu­kas­ta koh­ti 1,8 ki­loa.

Mi­nun as­ti­a­ni si­säl­tö ei ra­joi­tu vain tä­hän, sil­lä asun Ori­ve­del­lä, jos­sa al­koi ke­sä­kuus­sa ai­no­a­na kun­ta­na koko maas­sa muo­vin­ke­räys­ko­kei­lu. Sii­hen huo­li­taan myös muut muo­vie­si­neet kuin pak­kauk­set, sil­lä ai­no­as­taan säh­kö­lait­tei­ta ja ra­ken­nus­jä­tet­tä ei ote­ta. Pi­lot­ti jat­kuu en­si vuo­den lop­puun.

Poik­ke­an jä­te­a­se­mal­la heit­tä­mäs­sä muo­via si­säl­tä­vän pus­sin hiu­kan har­vem­min kuin ker­ran vii­kos­sa. Säi­li­ön luo­na käy vils­ke, jo­ten mi­nua kiin­nos­taa, mi­ten ke­räys on läh­te­nyt käyn­tiin.

Pir­kan­maan Jä­te­huol­lon asi­ak­kuus­pääl­lik­kö Vir­pi Ok­sa­la ker­too mää­rien ylit­tä­neen odo­tuk­set. Jos tah­ti jat­kuu sa­man­lai­se­na, muo­via ker­tyy noin kym­me­nen ki­loa hen­ki­löä koh­den vuo­des­sa.

Tun­tuu­ko kym­me­nen ki­loa pie­nel­tä vai suu­rel­ta mää­räl­tä, ja on­ko kyse mer­kit­tä­vyy­del­tään vain muo­vi­me­res­sä kel­lu­vas­ta kor­kis­ta?

Mi­nus­ta ku­kaan ei voi teh­dä enem­pää kuin oman osuu­ten­sa – mut­ta ei myös­kään vä­hem­pää. Ha­lu­an tie­tää, et­tä tein par­haa­ni. Ur­hei­lu­ter­mein sa­not­tu­na: kat­so­taan, mi­hin se riit­tää.

Pa­ras eko­te­ko teh­dään edel­leen os­to­het­kel­lä – tai oi­ke­as­taan os­ta­mat­ta jät­tä­mi­sen het­kel­lä. Olen vaa­ti­mat­to­maan ku­lu­tuk­seen tot­tu­nei­den sota-ajan van­hem­pien lap­si ja kirp­pisf­riik­ki, jo­ten os­tos­ko­ri­ni on mal­til­li­nen, ei­kä jää­kaap­piin jää ruu­an­täh­tei­tä ho­meh­tu­maan.

Muo­vi­ses­ta edis­ty­sas­ke­lees­ta­ni huo­li­mat­ta mi­nul­la riit­tää pet­rat­ta­vaa. Se­ka­jät­tei­de­ni se­as­sa mu­hi­vat bi­o­jät­teet, sil­lä sen ke­räys­mah­dol­li­suut­ta mi­nul­la ei ole.

Vaik­ka jos ihan tot­ta pu­hu­taan, niin voi­sin­han hank­kia oman kom­pos­to­rin. Suu­rin es­te täl­le on se mo­nel­le muul­le­kin van­ha tut­tu, lais­kuus.