Tuomas Lahtinen
Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa
Kolumni
Sananlaskun mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta entäs video sitten, paljonko asiaa sillä on? Elokuvateollisuuden vakioksi on muodostunut kuvataajuus 23,98 kuvaa sekunnissa, joten nopealla laskutoimituksella minuutin videonpätkä vastaa täten jo aikamoista puhetulvaa, lähes puoltatoista miljoonaa sanaa.
Kuvia ja videoita otetaan enemmän kuin koskaan, ja jokaisella kulkee mukana kaikkialle taskuun mahtuva kamera, jota vastaavaa kuvanlaatua olisi vielä muutama vuosikymmen sitten saatu vain kymmenien tuhansien kuvauskalustolla ja monipäisellä ammattilaisista koostuvalla tiimillä. Ei siis liene liioiteltua todeta, että kuvat ja videot ovat muun muassa sosiaalisen median myötä kokeneet melkoisen inflaation ja joukosta erottuminen on yhä vaikeampaa.
Näin valo- ja videokuvausalan yrittäjänä näen tekniikan kehityksen kuitenkin mahdollisuutena enkä töitä vievänä uhkana, sillä nykytekniikalla rajoitteena alkaa olla enää kameran takana olevan tekijän mielikuvitus ja luovuus.
Tekninen laatu on hyvää kevyemmälläkin kalustolla, joten huomio keskittyy yhä enemmän oleelliseen: siihen, mitä kameran edessä on eikä siihen, kuinka monta megapikseliä tai millaiset hämäräkuvausominaisuudet kamerasta löytyy.
Mieti itse, jääkö elokuvateatterista lähdettäessä mieleen ennemmin elokuvan juoni ja näyttelijöiden suoritukset vai se, että värientoisto olisi voinut olla vähän parempi. Hollywoodissa pärjättiin sentään monta vuosikymmentä kokonaan ilman värejä.
Toisaalta nykyajan teknologian myötä kuva myös laskettelee palturia reilusti enemmän kuin tuhannen sanan edestä. Trikkikuvia on käytetty elokuvissa iät ja ajat, ja esimerkiksi itänaapurissa jo sota-aikoina valokuvista katosi tai niihin ilmaantui asioita halutun totuuden mukaisesti.
Nyt kuvien vääristely kuitenkin onnistuu minuuteissa keneltä tahansa edes hieman Photoshopin sielunelämää ymmärtävältä. Elokuvientekijöille tämä on ilouutinen sillä elokuvan käsikirjoituksen vaatimia lohikäärmeitä, hobitteja tai henkiin heränneitä pehmoleluja voisi olla haastavaa löytää koe-esiintymisiin. Samalla keskivertokuluttajan täytyy kuitenkin tottua olemaan luottamatta siihen mitä näkee.
Myös viime aikoina ryminällä mukaan tulleen tekoälyn kyvyt kehittyvät koko ajan. Tekstikehoitteen mukaisia kuvia syntyy tyhjästä. Aikaansaannosten laatu tosin vielä vaihtelee. Hiljattain kompakysymyksellä saatiin tekoälyyn pohjautuva kielimalli ChatGPT esimerkiksi kertomaan uskottavan tuntuisesti puuta heinää Tampereen sataman kehittämisen vaikutuksista Suomen ulkomaankauppaan.
Entistä fysiikanopettajaani lainaten ”tietokone on nopea idiootti”, ja sama pätee tekoälyyn. Se on tehokas työkalu ja nykyään kotikoneista löytyy enemmän tehoa kuin niistä, joiden avulla NASA sai 1960-luvulla ihmisen Kuun pinnalle. Vastuu tulosten tulkinnasta kuitenkin säilyy edelleen käyttäjällä. Omalla kohdallani sitä on jo ala-asteelta asti hoettu: ”Älä usko kaikkea mitä näet netissä”, lause, mikä pitää paikkansa enemmän kuin koskaan aiemmin.