Mitä si­nul­le tu­lee mie­leen sa­nas­ta sy­dän?

Sy­dän on voi­ma­kas sana, sii­hen liit­tyy mo­nia mie­li­ku­via ja myös fak­to­ja. Kai­kil­la meil­lä on elin ni­mel­tä sy­dän, mut­ta löy­tyy­kö meil­tä sy­dä­mel­li­syyt­tä?

Sy­dän nou­si mie­lee­ni tä­nään, sil­lä nyt vie­te­tään par­hail­laan sy­dän­viik­koa. Se on Sy­dän­lii­ton jär­jes­tä­mä tee­ma­viik­ko, jon­ka ai­ka­na muun mu­as­sa ja­e­taan tie­toa sy­dä­men ter­vey­teen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta.

Minä koh­ta­sin oman sy­dä­me­ni konk­reet­ti­ses­ti rei­lut vii­si vuot­ta sit­ten. Muis­to­na tuos­ta koh­taa­mi­ses­ta on pie­ni ar­pi oi­ke­as­sa ran­tees­sa ja iso kasa pil­le­ri­re­sep­te­jä. Sain lie­vän sy­dä­nin­fark­tin. Mi­nul­le teh­tiin var­jo­ai­ne­ku­vaus, pal­lo­laa­jen­nus ja asen­net­tiin stent­ti.

En ol­lut vä­lit­tö­mäs­sä hen­gen­vaa­ras­sa, mut­ta jos toi­men­pi­tei­tä ei oli­si teh­ty, oli­si on­gel­ma voi­nut ol­la seu­raa­val­la ker­ral­la suu­rem­pi.

Sy­dä­meen ka­jo­a­mi­nen vai­kut­taa tun­tei­siin ja pää­hän pit­kään.

Fyy­si­nen toi­pu­mi­nen oli no­pea, sai­rau­den hy­väk­sy­mi­nen sen si­jaan on vaa­ti­nut pit­kän ajan. Olen pu­hu­nut sai­rau­des­ta­ni ai­ka avoi­mes­ti, ker­ron­han sii­tä nyt teil­le­kin.

Mie­len poh­jal­la kai­her­taa sil­ti pie­ni hä­pe­än­poi­ka­nen: tein­kö tä­män it­sel­le­ni huo­noil­la elä­män ta­voil­la­ni? Oli­si­han mi­nun pi­tä­nyt tie­tää, et­tä gee­ni­pe­ri­mä­ni voi al­tis­taa. Oli­si pi­tä­nyt hoi­taa ve­ren­pai­net­ta pa­rem­min. Kek­sin kym­me­niä pie­leen men­nei­tä asi­oi­ta.

On­nek­si Ta­y­sin sy­dän­sai­raa­las­sa ei ku­kaan syyl­lis­tä­nyt po­ti­las­ta. Mi­nut hoi­det­tiin, mi­nua rau­hoi­tel­tiin, an­net­tiin oh­jeet ja lä­he­tet­tiin ko­tiin. Kä­vel­lä piti joka päi­vä, mut­ta vain vä­hän ker­ral­laan ja joka päi­vä hie­man enem­män kuin edel­li­se­nä päi­vä­nä. Hoi­ta­jil­la ja lää­kä­reil­lä riit­ti sy­dä­mel­li­syyt­tä

Pa­rin vii­kon sai­raus­lo­man jäl­keen työ­ter­veys tar­jo­si li­sää saik­kua, mut­ta siir­ryin pi­tä­mät­tä jää­neel­le lo­mal­le. Noin nel­jän vii­kon ku­lut­tua olin töis­sä, ja en­tis­tä pa­rem­mas­sa is­kus­sa.

Ar­mo ei tar­koi­ta le­vä­pe­räi­syyt­tä ja el­lun­ka­nai­lua.

Krop­pa oli­kin, mut­ta sit­tem­min olen op­pi­nut, et­tä miel­tä­kin kan­nat­taa hoi­taa, vaik­ka sai­raus oli­si kuin­ka fyy­si­nen ta­han­sa. Olen myös op­pi­nut, et­tä sy­dän herk­kä elin. Sii­hen ka­jo­a­mi­nen vai­kut­taa tun­tei­siin ja pää­hän pit­kään. Ei­hän se toki kaik­kiin päde, mut­ta moni sy­dän­po­ti­las on ker­to­nut, et­tä sy­dän­sai­raus saat­taa vai­va­ta miel­tä pit­kään. Sai­rau­den hy­väk­sy­mi­nen ja mah­dol­lis­ten uu­sien ta­po­jen op­pi­mi­nen vie ai­kaa.

Sy­dän vii­kon tee­ma­na on lii­kun­ta. So­pi­va lii­kun­ta te­kee hy­vään niin ter­veel­le sy­dä­mel­le kuin hoi­toa kai­paa­val­le. Myös sy­dä­mel­li­syys tar­vit­see lii­kun­taa. Sy­dä­mel­li­nen käy­tös syn­nyt­tää li­sää sy­dä­mel­li­syyt­tä – niin mi­nus­sa it­ses­sä­ni kuin sy­dä­mel­li­syy­den koh­tee­na ole­vas­sa.

It­se lii­tän sy­dä­mel­li­syy­teen myös ar­mon kä­sit­teen. Ar­mo ei tar­koi­ta le­vä­pe­räi­syyt­tä ja el­lun­ka­nai­lua. Ar­mo tar­koit­taa mi­nul­le sitä, et­tä hel­li­tän hie­man vaa­ti­muk­sis­ta­ni it­sel­le­ni ja myös muil­le. En soi­maa it­se­ä­ni men­neis­tä, mut­ta yri­tän eh­kä op­pia niis­tä. Ai­na se­kään ei on­nis­tu ja sor­run huo­noi­hin va­lin­toi­hin, mut­ta ker­ta ker­ral­ta me­nee toi­vot­ta­vas­ti pa­rem­min.

Kan­nat­taa ko­keil­la sekä sy­dä­men lii­kut­ta­mis­ta et­tä lii­kut­tu­mis­ta. Jos­kus se on­nis­tuu jopa sa­mal­la ker­ral­la. Kä­ve­ly tou­ko­kui­ses­sa luon­nos­sa tai kau­pun­ki­mai­se­mas­sa tar­jo­aa so­pi­vas­ti fyy­sis­tä lii­kun­taa ai­no­al­le sy­dä­mel­le­si. Sa­mal­la voit va­paas­ti lii­kut­tua kau­neu­des­ta ym­pä­ril­lä­si, ot­taa vas­taan luon­non tai ra­ken­ne­tun ym­pä­ris­tön tar­jo­a­ma mie­li­hy­vän. Kun on hyvä mie­li it­sel­lä, on help­po aja­tel­la sy­dä­mel­li­siä aja­tuk­sia.

Sy­dä­mel­lis­tä sy­dän­viik­koa!

Mar­ja Aal­tio