Kolumni
Eka kerta hirvitti. Matkalla sovittuun tapaamispaikkaan mietin useaan kertaan, missä olisi lähin paikka tehdä u-käännös.
Olihan tilanne aika outo noviisin avannossa kastautumiseksi.
Hermostuneen vaitonaisessa ryhmässä kuuntelemme opastusta, miten järvestä pääsee ylös lähes täysissä retkiluisteluvarusteissa. Kelluttavaan reppuun saa halutessaan kiinnittää köyden, jonka toisesta päästä pitää kiinni varmistaja. Kaulalla roikkuvat tietenkin naskalit.
Pelottaa. Ensinnäkin se, etten ole elämässäni pulahtanut avantoon. Etukäteen on vaikea kuvitella, miltä tuntuu, kun hyinen kylmyys ympäröi joka puolelta. Kuinka paljon vaatteet painavat? Muutunko siinä silmänräpäyksessä painavaksi kuin kivi? Miten vedestä kampeaminen onnistuu?
Muutunko siinä silmänräpäyksessä painavaksi kuin kivi?
Askel mustaan veteen, ja käväisen pipon tupsua myöten vedenpinnan alla. Reppu ilmatiiviisti pakattuine vaihtovaatteineen nostaa pinnalle kuin korkki.
Hamuilen naskaleita, ja reppuun käden ulottuville kiinnitetty heittoliinakin on käytettävissä. Ensin pitää kuitenkin polskia jaloilla voimakkaasti, jotta ne nousevat lähes vaakatasoon veden pinnan lähelle. Siitä onkin lyhyt kierähdys jäälle. Sitten pikapikaa repusta vedettyjen kuivien vaihtovaatteiden pukemiseen kavereiden avustuksella.
Onneksi tässä ohjatussa harjoituksessa jään reuna ei petä. Jos sitä olisi pitänyt hakata etsien vahvaa kohtaa, voimat olisivat epäilemättä uupuneet hetkessä.
Kolmannella otan jo rauhallisesti: ehdin laskea ainakin kahteen.
Tämä parin vuoden takainen pelastautumisharjoitus tuli mieleeni, kun viime syksynä rohkaistuin ensimmäistä kertaa varsinaiselle avantouinnille.
Kokeneen talviuimarin – Venäjällä heitä muuten kutsutaan mursuiksi – neuvosta puen neopreenihanskat ja -tossut. Näin on kuulemma mukavampaa, kun ei jäädy kiinni laiturin metallirakenteisiin. No, kyllähän se tosiaan kuulostaa mukavammalta!
Muutaman hengen joukolla kuljemme saunasta laiturille niin, että kun edellinen on laskeutumassa järveen, seuraava jo lähestyy polkua pitkin. Tässä ei voi jäädä uneksimaan ja harkitsemaan, mennäkö vai ei.
On niin pimeää, etten uskalla päästää irti rappusista, vaan minulle riittää 0,5 sekunnin kastautuminen kaulaa myöten. Toisella kerralla viivyn vähintään 1,5 sekuntia. Kolmannella otan jo rauhallisesti: ehdin laskea ainakin kahteen.
Tämän porukan tapana on kastautua kolmesti saunaillan aikana. Näin ehkä siksi, ettei sopivaa määrää tarvitse miettiä, vaan pelkästään toteuttaa.
Kun illan kolme pulahdusta ovat takana, jaloissa kihelmöi mukavasti ja olo on hyvin rento.
Joku jää kuulemma heti koukkuun talviuintiin. Niin ihana tunne, että velat muuttuvat saataviksi! Euforinen olo! Arkiasiat nollaantuvat! Eikä tässä vielä kaikki: Säryt väistyvät. Uni syvenee. Flunssat vähenevät. Stressi haihtuu. Onnellisuus lisääntyy.
Voi olla. Ehkä tämä vaatii vähän enemmän kokemusta kuin ne viisi saunailtaa avantoineen. Vedessä pitää kuulemma rentoutua – tähän on minulla matkaa.
Kun illan kolme pulahdusta ovat takana, jaloissa kihelmöi mukavasti ja olo on hyvin rento. Ihan paras hetki on kuitenkin jälkeenpäin mökin lämpimässä höyryävän teekupin äärellä keksipurkkia hamuten.
"Rusina poiki tänään. Se sai kauniin mustan lehmävasikan. Sen nimeksi annettiin Hopo. Sain tänään nimipäiväkortin Kultapossukerhosta. Luin aamulla Pienen eläinlääkärin loppuun. Aloitin lukemaan Helena tarttuu asiaan."
"Rusina poiki tänään. Se sai kauniin mustan lehmävasikan. Sen nimeksi annettiin Hopo. Sain tänään nimipäiväkortin Kultapossukerhosta. Luin aamulla Pienen eläinlääkärin loppuun. Aloitin lukemaan Helena tarttuu asiaan."
Vaikea sitä on nykymaailmassa kuvitella: kuukauden matka junalla ympäri Eurooppaa ilman internetiä, kännykkää, luottokorttia ja euroja.
Vaikea sitä on nykymaailmassa kuvitella: kuukauden matka junalla ympäri Eurooppaa ilman internetiä, kännykkää, luottokorttia ja euroja.
Muistelu on oma taiteenlajinsa, jota saa alkaa harrastaa viimeistään silloin, kun tulee täysi-ikäiseksi. Harrastus kehittyy huippuunsa keski-iän myötä, jolloin on perspektiiviä perustella mitä tahansa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Muistelu on oma taiteenlajinsa, jota saa alkaa harrastaa viimeistään silloin, kun tulee täysi-ikäiseksi. Harrastus kehittyy huippuunsa keski-iän myötä, jolloin on perspektiiviä perustella mitä tahansa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Pidän tavallisista sanoista, kuten leipä, sauna ja äiti. Ne tuovat mieleeni herkullisia tuoksuja ja ihania muistoja.
Pidän tavallisista sanoista, kuten leipä, sauna ja äiti. Ne tuovat mieleeni herkullisia tuoksuja ja ihania muistoja.
Urheiluintoilijan kuumankostea päiväuni sen kun venyy. Jalkapallon MM-kisojen laineiden tasaannuttua vuorossa ovat Tokion olympialaisten kisa-areenat, joille astuvat vuoron perään kesälajien valiot.
Urheiluintoilijan kuumankostea päiväuni sen kun venyy. Jalkapallon MM-kisojen laineiden tasaannuttua vuorossa ovat Tokion olympialaisten kisa-areenat, joille astuvat vuoron perään kesälajien valiot.
Korona on tuntunut tyhmältä. Kun pitää olla kotona. Näin tiivistää kolmasluokkalainen koululainen pandemiavuoden ajatuksiaan.
Korona on tuntunut tyhmältä. Kun pitää olla kotona. Näin tiivistää kolmasluokkalainen koululainen pandemiavuoden ajatuksiaan.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste