Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Nuori pääministeri selvisi puheestaan hyvin, vaikken hänen esiintymistään mitenkään karismaattiseksi voi sanoa. Opinkin jotain: opin sen, että kouluruokailu aloitettiin Suomessa vuonna 1948. Taisin aloittaa koulu-urani Väärinmajan kansakoulussa vuonna 1950 ja muistan hyvin, että jo silloin tarjoiltiin koulussa joka päivä lämmin keitto tai puuroruoka, yksinkertainen ateria. Keittäjä asui melkein koulua vastapäätä ja kiikutti varmaan ison kuuman kattilallisen tien yli koululle ruokatunnin alkaessa.
Usko tai älä: Itävallassa ei ole vieläkään kouluruokailua. Äidit jäävät usein kotiin tai ottavat puolipäivätyön – jos saavat! – silloin, kun lapsi menee kouluun, muussa tapauksessa lapselle on hankittava paikka ns. Hortissa, iltapäivävalvonnassa, joka usein tapahtuu koulun tiloissa. Siellä istuu joku aikuinen katsomassa, etteivät lapset nahistele vaan tekevät koulutehtäviään, muita virikkeitä ei juuri ole, ei mennä ulos, ei musisoida, piirretä tai harrasteta jotain muuta lasten mieltä virkistävää. Välitunteja ei kouluissa muutenkaan ole, ei mennä ulos, koska kouluilla ei ole omia pihoja.
Illalla kotona vanhempien on määrä tarkistaa – ja korjata! – lasten koulutehtävät, se ei ole Hortin valvojan asia. Monet äidit jäävät kotiin juuri siitä syystä, että tekevät lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä, sitä Itävallassa odotetaan vanhemmilta. Ja vanhempia arvostellaan sillä perusteella, miten huolellisesti he paneutuvat lastensa läksyihin. Voin tunnustaa näin jälkikäteen, että sain huonot pisteet, en kerta kaikkiaan jaksanut pitkän työpäiväni ja kotona odottavien kotitöitten ohella paneutua lasteni läksyihin.
“Mitä, te ette edes terota poikanne kyniä!“ huudahti eräs äiti minulle kerran. Yritin selittää, että yritän kasvattaa lastani omatoimisuuteen, mutta se ei mennyt perille.
Monet äidit jäävät kotiin juuri siitä syystä, että tekevät lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä.
Suomessa ON asiat paremmin koulumaailmassa, vaikken uudempaa kehitystä sillä sektorilla tunnekaan, koska olen asunut jo kauan Itävallassa. Naisten asiat ovat nekin paremmalla tolalla kuin Itävallassa ja monessa muussa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa, USA:sta puhumattakaan.
Kuulin sattumalta viime viikolla radiosta erään vanhemman naisen haastattelun, jossa hän kertoi, ettei hän 1970-luvulla voinut mennä töihin, koska hänen miehensä ei antanut siihen lupaa. Siitä kimpaantuneena hän soitti silloisen pääministerin Bruno Kreiskyn toimistoon, numero löytyi puhelinluettelossa. Kreisky itse vastasi puhelimeen ja nainen häkeltyi vähän, mutta selitti sitten asiansa. Kreisky hämmästyi, hän ei tiennyt, että naimisissa olevan naisen vielä 1970-luvulla piti saada miehensä suostumus työntekoon kodin ulkopuolella. Ja niin laki korjattiin, siitä lähtien jokainen nainen sai itse päättää työnteostaan.
Mistä sitten Suomen naisten saavuttama suhteellisen vankka asema saattaa johtua? Etsin selitystä niinkin kaukaa kuin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamisesta vuonna 1906, toisena maana maailmassa Uudenseelannin jälkeen. Suomen naiset ovat siitä lähtien tottuneet sanomaan mielipiteensä ja seisomaan sen takana kaikissa yhteiskunnan elimissä.
Wieniläinen ystävättäreni kertoi kerran minulle jostain naistuttavastaan, joka meni akvarellikurssille – “...eikä hänen miehellään ollut mitään sitä vastaan.“ En ollut uskoa korviani: mitä aviomiehellä voisi olla sitä vastaan, että vaimo opettelee maalaamaan akvarelleja? “Mutta se aikahan on aviomieheltä pois!“ selitti ystävätär. Avioliitossa olevan naisen aika on miehen hallussa, opin. Jaa-a, sellaista en koskaan ennen tullut ajatelleeksi.
Wien 10.3.2020
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste