Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Maija Asunta-Johnston
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Nuori pääministeri selvisi puheestaan hyvin, vaikken hänen esiintymistään mitenkään karismaattiseksi voi sanoa. Opinkin jotain: opin sen, että kouluruokailu aloitettiin Suomessa vuonna 1948. Taisin aloittaa koulu-urani Väärinmajan kansakoulussa vuonna 1950 ja muistan hyvin, että jo silloin tarjoiltiin koulussa joka päivä lämmin keitto tai puuroruoka, yksinkertainen ateria. Keittäjä asui melkein koulua vastapäätä ja kiikutti varmaan ison kuuman kattilallisen tien yli koululle ruokatunnin alkaessa.
Usko tai älä: Itävallassa ei ole vieläkään kouluruokailua. Äidit jäävät usein kotiin tai ottavat puolipäivätyön – jos saavat! – silloin, kun lapsi menee kouluun, muussa tapauksessa lapselle on hankittava paikka ns. Hortissa, iltapäivävalvonnassa, joka usein tapahtuu koulun tiloissa. Siellä istuu joku aikuinen katsomassa, etteivät lapset nahistele vaan tekevät koulutehtäviään, muita virikkeitä ei juuri ole, ei mennä ulos, ei musisoida, piirretä tai harrasteta jotain muuta lasten mieltä virkistävää. Välitunteja ei kouluissa muutenkaan ole, ei mennä ulos, koska kouluilla ei ole omia pihoja.
Illalla kotona vanhempien on määrä tarkistaa – ja korjata! – lasten koulutehtävät, se ei ole Hortin valvojan asia. Monet äidit jäävät kotiin juuri siitä syystä, että tekevät lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä, sitä Itävallassa odotetaan vanhemmilta. Ja vanhempia arvostellaan sillä perusteella, miten huolellisesti he paneutuvat lastensa läksyihin. Voin tunnustaa näin jälkikäteen, että sain huonot pisteet, en kerta kaikkiaan jaksanut pitkän työpäiväni ja kotona odottavien kotitöitten ohella paneutua lasteni läksyihin.
“Mitä, te ette edes terota poikanne kyniä!“ huudahti eräs äiti minulle kerran. Yritin selittää, että yritän kasvattaa lastani omatoimisuuteen, mutta se ei mennyt perille.
Monet äidit jäävät kotiin juuri siitä syystä, että tekevät lapsen kanssa yhdessä koulutehtäviä.
Suomessa ON asiat paremmin koulumaailmassa, vaikken uudempaa kehitystä sillä sektorilla tunnekaan, koska olen asunut jo kauan Itävallassa. Naisten asiat ovat nekin paremmalla tolalla kuin Itävallassa ja monessa muussa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa, USA:sta puhumattakaan.
Kuulin sattumalta viime viikolla radiosta erään vanhemman naisen haastattelun, jossa hän kertoi, ettei hän 1970-luvulla voinut mennä töihin, koska hänen miehensä ei antanut siihen lupaa. Siitä kimpaantuneena hän soitti silloisen pääministerin Bruno Kreiskyn toimistoon, numero löytyi puhelinluettelossa. Kreisky itse vastasi puhelimeen ja nainen häkeltyi vähän, mutta selitti sitten asiansa. Kreisky hämmästyi, hän ei tiennyt, että naimisissa olevan naisen vielä 1970-luvulla piti saada miehensä suostumus työntekoon kodin ulkopuolella. Ja niin laki korjattiin, siitä lähtien jokainen nainen sai itse päättää työnteostaan.
Mistä sitten Suomen naisten saavuttama suhteellisen vankka asema saattaa johtua? Etsin selitystä niinkin kaukaa kuin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamisesta vuonna 1906, toisena maana maailmassa Uudenseelannin jälkeen. Suomen naiset ovat siitä lähtien tottuneet sanomaan mielipiteensä ja seisomaan sen takana kaikissa yhteiskunnan elimissä.
Wieniläinen ystävättäreni kertoi kerran minulle jostain naistuttavastaan, joka meni akvarellikurssille – “...eikä hänen miehellään ollut mitään sitä vastaan.“ En ollut uskoa korviani: mitä aviomiehellä voisi olla sitä vastaan, että vaimo opettelee maalaamaan akvarelleja? “Mutta se aikahan on aviomieheltä pois!“ selitti ystävätär. Avioliitossa olevan naisen aika on miehen hallussa, opin. Jaa-a, sellaista en koskaan ennen tullut ajatelleeksi.
Wien 10.3.2020
Kirjoittajan jutut:
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
