Kolumnikuva
Tuomas Lahtinen
Taistelu tavarapaljoutta vastaan
Kolumni
Kaapit ja laatikot ovat niin täynnä, että löytääkseen paikan yhdellekään uudelle tavaralle täytyisi olla Tetris-ammattilainen. Kuulostaako tutulta?
Luultavasti meille kaikille on kertynyt vuosien varrella turhaa tavaraa, jolle ei ole enää käyttöä. Muutamia vuosia sitten omakotitalosta pienempään asuntoon muuttaessa tavaroiden määrä pysyi suunnilleen samana, vaikka tila väheni huomattavasti. Sen jälkeen monet tavarat ovat löytäneet tiensä netin kauppapaikoille tai kierrätyskeskukseen, mutta edelleen olisi varaa karsia lisää. On parasta löytää sisäinen Mari Kondonsa ja asettua taisteluun tavarapaljoutta vastaan, ennen kuin on lopulta tilanteessa, ettei sekaan meinaa itse mahtua.
Joitain viikkoja sitten aloin käymään kaappeja ja laatikoita läpi, pikku hiljaa yksi kerrallaan oikeasti ajatuksen kanssa. Jos tavaralle ei ole käyttöä eikä se tuota iloa, onko sitä mitään järkeä säilyttää? Niinpä lähtöpassit onkin jo saanut ainakin pino kirjoja, joita en aio lukea uudelleen, kasa aikapäiviä sitten pieneksi jääneitä vaatteita sekä muuta laatikoiden perukoille kerääntynyttä pientä tilpehööriä.
Minimalistinen ajatusmaailma ’vähemmän on enemmän’ kuulostaa houkuttelevalta. Täytyy tosin myöntää, että samalla se on hieman ristiriidassa sisäisen keräilijäluonteeni kanssa. Lapsena keräsin vaikka ja mitä Aku Ankan taskareista kotipihalta löytyneisiin kivan näköisiin kiviin. Sittemmin olen onneksi saanut rajattua keräilyvimman cd-levyihin ja kolikoihin. Oma lukunsa ovat tavarat, joihin liittyy muistoja ja tunnearvoa. Vaikka muun muassa lapsuuteni pehmoleluille ei olekaan ollut käyttöä enää vuosikausiin, on ne mukava pitää tallessa ja antaa jonain päivänä omille lapsille.
Joidenkin tavaroiden kohdalla heräsi mieleen kysymys, miksi nämä rojut on alun alkaen edes hankittu? Kysymys on paikallaan myös siksi, että opiskelijan budjetilla on syytä miettiä erityisen tarkkaan, mihin vähät pennosensa kuluttaa.
Halpa hinta voi houkuttaa, mutta on syytä muistaa, kuinka se usein kulkee käsi kädessä huonon laadun kanssa. Niinpä tuote täytyy uusia nopeammin, ja pitkällä juoksulla päätyykin tuhlaamaan enemmän. Neljänkympin t-paita voi ensiajatuksena tuntua kalliilta, mutta todennäköisesti säilyy hyväkuntoisena reilusti kympin riepua pidempään. ”Köyhällä ei ole varaa ostaa kahdesti” pitää siis paikkansa. Niinpä teinkin päätöksen, etten osta enää yhtäkään tuotetta, jonka laatu arveluttaa. Samalla omatunto voi paremmin, kun ostamieni tuotteiden valmistuksessa noudatetaan ihmisoikeuksia ja saadaan aikaan vähemmän ympäristöhaittoja.
Järjestysoperaatiosta jäljelle jääneille tavaroille kannattaa miettiä paikka, ja myös laittaa ne sinne takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Niiden käyttö ja järjestyksessä pitäminen ovat helpottuneet kummasti, kun laatikot ja kaapit eivät pursua yli äyräidensä. Ja onpahan sitten jatkossa uuden romun hankkiminen kivempaa, kun niille on tilaa valmiina.