Mutkia vaiko baanaa

Jus­si Rait­ti­nen tem­pai­si val­ta­tie 66: n kaik­kien tun­te­mak­si vuon­na 1975. Tien oi­kai­su ja kun­nos­tus oli jo to­sin käyn­nis­sä. Suun­nit­te­lu­vai­heen jäl­keen ryh­dyt­tiin to­si­toi­miin. Vuo­den 1957 Suo­men kau­nein kir­kon­ky­lä pois­tet­tiin ohi­kul­ki­joi­den nä­ky­vis­tä uut­ta tie­lin­jaa lä­hes vii­voit­ti­mel­la ve­tä­en. Kau­tun kor­keuk­sia hi­po­vas­ta sil­las­ta käy­tiin kun­non vään­tö, mut­ta siel­lä se nyt on.

Mutkia vaiko baanaa

Jus­si Rait­ti­nen tem­pai­si val­ta­tie 66: n kaik­kien tun­te­mak­si vuon­na 1975. Tien oi­kai­su ja kun­nos­tus oli jo to­sin käyn­nis­sä. Suun­nit­te­lu­vai­heen jäl­keen ryh­dyt­tiin to­si­toi­miin. Vuo­den 1957 Suo­men kau­nein kir­kon­ky­lä pois­tet­tiin ohi­kul­ki­joi­den nä­ky­vis­tä uut­ta tie­lin­jaa lä­hes vii­voit­ti­mel­la ve­tä­en. Kau­tun kor­keuk­sia hi­po­vas­ta sil­las­ta käy­tiin kun­non vään­tö, mut­ta siel­lä se nyt on.

Hyviä här­kä­viik­koja

Jäl­leen, jo ai­ko­ja sit­ten, ovat tie­tä­jät kään­tä­neet ka­me­lin­sa ta­kai­sin itäi­sil­le mail­le, ja me saam­me iloi­ta här­kä­vii­kois­ta. Seu­raa­va eri­tyi­nen py­hä­päi­vä on vas­ta pit­kä­per­jan­tai, huh­ti­kuun toi­nen päi­vä. Sii­tä huo­li­mat­ta jo­kai­nen meis­tä vart­tu­neem­mis­ta voi ol­la var­ma, et­tä ai­ka ku­luu vik­ke­läs­ti; ai­na on per­jan­tai. Sil­tä ai­na­kin tun­tuu.

Hyviä här­kä­viik­koja

Jäl­leen, jo ai­ko­ja sit­ten, ovat tie­tä­jät kään­tä­neet ka­me­lin­sa ta­kai­sin itäi­sil­le mail­le, ja me saam­me iloi­ta här­kä­vii­kois­ta. Seu­raa­va eri­tyi­nen py­hä­päi­vä on vas­ta pit­kä­per­jan­tai, huh­ti­kuun toi­nen päi­vä. Sii­tä huo­li­mat­ta jo­kai­nen meis­tä vart­tu­neem­mis­ta voi ol­la var­ma, et­tä ai­ka ku­luu vik­ke­läs­ti; ai­na on per­jan­tai. Sil­tä ai­na­kin tun­tuu.

Pankki taskussa

He kul­ke­vat kat­se pu­he­li­mes­sa. He ot­ta­vat it­ses­tään Ins­tag­ra­miin ku­via kat­so­en pu­he­lin­taan. He is­tu­vat lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la näp­rä­ten pu­he­lin­ta. He tu­le­vat ky­lään, ja kaa­ta­vat kah­vi­ker­man pöy­däl­le kat­so­es­saan pu­he­lin­taan. He et­si­vät pu­don­nut­ta so­ke­ri­pa­laa lat­ti­al­ta käyt­tä­en pu­he­lin­ta tas­ku­lamp­pu­na. On­ko tut­tua? Luul­ta­vas­ti. Jos­kus olen näh­nyt jon­kun soit­ta­van­kin pu­he­li­mel­la. He ovat alas­ti jos pu­he­lin on jää­nyt ko­tiin.

Pankki taskussa

He kul­ke­vat kat­se pu­he­li­mes­sa. He ot­ta­vat it­ses­tään Ins­tag­ra­miin ku­via kat­so­en pu­he­lin­taan. He is­tu­vat lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la näp­rä­ten pu­he­lin­ta. He tu­le­vat ky­lään, ja kaa­ta­vat kah­vi­ker­man pöy­däl­le kat­so­es­saan pu­he­lin­taan. He et­si­vät pu­don­nut­ta so­ke­ri­pa­laa lat­ti­al­ta käyt­tä­en pu­he­lin­ta tas­ku­lamp­pu­na. On­ko tut­tua? Luul­ta­vas­ti. Jos­kus olen näh­nyt jon­kun soit­ta­van­kin pu­he­li­mel­la. He ovat alas­ti jos pu­he­lin on jää­nyt ko­tiin.

Hei, paljonko sulla oli?

– No puls­si tie­tys­ti. Kyl­lä kant­sii mi­ta­ta. Mä mit­taan tom­mo­sel­la sor­muk­sel­la un­ta­kin, ja se sama sor­mus kato mit­taa ke­hon läm­pö­ti­laa, le­po­sy­ket­tä ja sen vaih­te­lua. Sit se nääs aut­taa mua kai­kel­la ta­val­la so­vit­te­le­maan vuo­ro­kau­si­ryt­miä.

Hei, paljonko sulla oli?

– No puls­si tie­tys­ti. Kyl­lä kant­sii mi­ta­ta. Mä mit­taan tom­mo­sel­la sor­muk­sel­la un­ta­kin, ja se sama sor­mus kato mit­taa ke­hon läm­pö­ti­laa, le­po­sy­ket­tä ja sen vaih­te­lua. Sit se nääs aut­taa mua kai­kel­la ta­val­la so­vit­te­le­maan vuo­ro­kau­si­ryt­miä.

Käytös ja paras kat­se­lu­aika

Vie­lä kym­me­nen vuot­ta sit­ten oli enem­män sään­tö kuin poik­keus, et­tä kun joku ki­ro­si vaik­ka­pa tv-oh­jel­mas­sa, sa­nan pääl­le pan­tiin piip­paus. Tä­nään pii­pi­tys on enem­män poik­keus kuin sään­tö.

Käytös ja paras kat­se­lu­aika

Vie­lä kym­me­nen vuot­ta sit­ten oli enem­män sään­tö kuin poik­keus, et­tä kun joku ki­ro­si vaik­ka­pa tv-oh­jel­mas­sa, sa­nan pääl­le pan­tiin piip­paus. Tä­nään pii­pi­tys on enem­män poik­keus kuin sään­tö.

Ostai­sinko loaferit?

Tai­si ol­la huh­ti­kuun seu­tua kun vii­mek­si tuli pu­re­tuk­si pa­pe­ril­le tus­kaa äi­din­kie­les­täm­me. Täs­tä pe­ru­sa­si­as­ta, joka on ajat­te­lun, il­mai­sun, kai­ken­lais­ten tun­tei­den ja yh­tey­den­pi­don vä­li­ne. Tie­däm­me myös, et­tä mitä pa­rem­min hal­lit­see äi­din­kie­len­sä, sitä hel­pom­pi on op­pia vie­rai­ta kie­liä.

Ostai­sinko loaferit?

Tai­si ol­la huh­ti­kuun seu­tua kun vii­mek­si tuli pu­re­tuk­si pa­pe­ril­le tus­kaa äi­din­kie­les­täm­me. Täs­tä pe­ru­sa­si­as­ta, joka on ajat­te­lun, il­mai­sun, kai­ken­lais­ten tun­tei­den ja yh­tey­den­pi­don vä­li­ne. Tie­däm­me myös, et­tä mitä pa­rem­min hal­lit­see äi­din­kie­len­sä, sitä hel­pom­pi on op­pia vie­rai­ta kie­liä.