Heikki Itänen.
Voi hyvät ystävät
Kolumni
Helmikuun 14. päivä on omistettu ystävyydelle. Se on hienoa! Jos joku asia elämässä on muistamisen arvoista, niin ystävä on ainakin sellainen. Oikeastaan yksi päivä vuodesta on sille ihan naurettavan vähän. Ystävää kannattaisi juhlia vähintään kerran kuukaudessa.
Hyvä ystävä on niin tärkeä asia, että jokainen sitä varmasti sisimmässään toivoo saavansa.
Se on sellainen ehtymätön voimavara, joka antaa potkua elämän kaikkiin käänteisiin.
No miten sen sitten parhaiten saa? Mistä tunnet sä ystävän? Niin kuin laulussa kysytään.
Jos vastaan kävelee kymmeniä tai satoja ihmisiä, niin mistä sen voi tietää, kenestä on ystäväksi? Siihen on olemassa vain yksi varma vastaus. Ei mistään!
Ystävyys on eriskummallinen kosminen ketjureaktio, jota ei voi ennustaa, eikä ohjailla. Se vain ilmestyessään sopii automaattisesti paikoilleen, kuin palapelin pala, eikä siihen vaikuta, oletko köyhä tai rikas.
Vanha viisaushan sanoo, että rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä ystäviä, mutta sillä saa kyllä kaikkein parhaat teeskentelijät.
Ystävä on tavallaan korkein arvonimi, mitä toiselle ihmiselle voi antaa.
Ensin on tietysti puolituttu, sitten tuttava, kaveri ja lopuksi ystävä. Ystävä on paljon tärkeämpi kuin sukulainen, koska sen voi aina valita, sukulaistaan ei.
Aviopuolisoita ja avoliittolaisia ei tässä kategoriassa huomioida, sillä he ovat vielä astetta ylemmässä luokassa, he ovat elämän kumppaneita.
Moni aina huokailee, että kavereita on kyllä paljon, mutta ystäviä vähän.
Jos ei erakkoja lasketa mukaan, niin varmaan se pitää muiden kohdalla paikkansa.
On olemassa työkavereita, pelikavereita, kalakavereita ja vaikka ryyppykavereita.
Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan ole ystävän veroisia.
Kukaan ei puhu työystävästä, kalaystävästä tai ryyppy-ystävästä.
Jos ystävyys on oikein hyvällä tolalla, niin sillä voi piikitelläkin. Ehkä parhaasta sellaisesta vastasi kuuluisa englantilainen näytelmäkirjailija Bernard Shaw, jonka näytelmiä on esitetty vuosikausia monissa Lontoon teattereissa. Hän lähetti sota-ajan pääministerille Winston Churchillille kaksi pääsylippua, ja mukana oli kirje, että tervetuloa uuden näytelmäni ensi-iltaan. Mukaasi voit ottaa myös ystävän, mikäli sinulla on sellainen.
Churchill ei yleensä jäänyt toiseksi sanailussa, eikä jäänyt nytkään. Hän lähetti liput takaisin ja kirjoitti mukaan, että en valitettavasti pääse ensi-iltaan, mutta lähetä liput seuraavaan näytökseen, mikäli sellainen vielä tulee.
Ystävyys ja ystävällisyys ovat meille kaikille läheisiä asioita, mutta kuitenkin maailmassa sen verran harvinaisia, että jos saa vieraalta taholta yllättäen kokea jotain ystävällistä kohtelua osakseen, niin on sitä hetken aikaa kyllä ihan oikeasti hämmästynyt.
Moni aina huokailee, että kavereita on kyllä paljon, mutta ystäviä vähän.