Ta­voi­te on sel­keä: rak­kau­den taso kol­me. Mies­ten avi­o­liit­to­val­men­ta­ja Mika Mäki-Lep­pi­lam­pi, 41, on oi­val­ta­nut, mi­ten sin­ne voi pääs­tä. Val­men­ta­mi­sen ohel­la hän sa­noo ole­van­sa men­to­ri, kuun­te­li­ja, neu­vo­ja ja rin­nal­la kul­ki­ja.

Tä­män vuo­den hel­mi­kuu­hun saak­ka Mäki-Lep­pi­lam­pi on ope­roi­nut eng­lan­nin kie­lel­lä. Vuon­na 2021 al­ka­neel­la yri­tyk­sel­lä on ol­lut asi­ak­kai­ta ym­pä­ri maa­il­maa. Nyt hän te­kee val­men­nus­ta suo­ma­lais­ten avi­o­mies­ten pa­ris­sa.

Vai­mon­sa kans­sa hän pu­huu usein eng­lan­tia, las­ten kans­sa pu­hu­taan suo­mea.

Mäki-Lep­pi­lam­mel­la on ol­lut omia men­to­rei­ta ja val­men­ta­jia, hän opis­kel­lut alaa ja käy­nyt se­mi­naa­reis­sa.

Tär­ke­äs­sä roo­lis­sa ovat kes­kus­te­lut vai­mon kans­sa.

– Mitä pi­dem­pään tätä hom­maa on teh­nyt, sitä vah­vem­min käy sel­väk­si, et­tä avi­o­liit­to­val­men­ta­mi­nen on yk­si­lön val­men­ta­mis­ta, hän tar­ken­taa.

Toi­nen kom­pas­tus­ki­vi on kom­mu­ni­kaa­tio: se ei toi­mi tai sitä ei ole.

Mäki-Lep­pi­lam­pi ei us­ko sat­tu­maan.

– En­sim­mäi­nen asi­ak­kaa­ni tar­vit­si apua ni­me­no­maan avi­o­liit­toon­sa. Se tun­tui mun ju­tul­ta ja se tun­tui luon­te­val­ta.

Yk­si hä­nen asi­ak­kaan­sa ot­ti yh­teyt­tä sii­nä vai­hees­sa, kun esi­koi­nen oli puo­li­vuo­ti­as. Usein on­gel­mak­si muo­dos­tuu se, et­tä odo­tuk­set ja to­del­li­suus ei­vät koh­taa.

Toi­nen kom­pas­tus­ki­vi on kom­mu­ni­kaa­tio: se ei toi­mi tai sitä ei ole.

– Ei ole kom­mu­ni­koi­tu sel­ke­äs­ti, et­tä täl­lai­sia toi­vei­ta mul­la on. Sit­ten se me­nee ole­tuk­sek­si. Kyl­lä mei­dän­kin osoit­tees­sam­me on tänä vuon­na tul­lut ti­lan­tei­ta, mis­sä on ole­tet­tu, mitä toi­nen mei­na­si.

– Jos parisuhteessa ollaan se kärki edellä, että mitä minä tästä saan, silloin kummankaan tarpeet eivät tule kohdatuksi, sanoo avioliittovalmentaja Mika Mäki-Leppilampi.

Jyrki Liikka

Pa­ri­suh­teen sol­mu­koh­tien pur­ka­mi­ses­sa voi näh­dä kol­me ta­soa.

Yk­kös­ta­sol­la on it­se­käs rak­kaus.

– Sil­loin vain mi­nun tar­peil­la­ni on mer­ki­tys. Mi­nua ei kiin­nos­ta si­nun tar­pee­si. Ai­kui­se­na ja pa­ri­suh­tees­sa tämä voi näyt­täy­tyä ai­ka ru­ma­na, sa­noo Mäki-Lep­pi­lam­pi.

Kak­kos­ta­sol­la käy­dään kaup­paa: minä koh­taan si­nun tar­pee­si, jos sinä koh­taat mi­nun tar­pee­ni.

– Jos et koh­taa­kaan mi­nun tar­pei­ta­ni, niin mi­nä­pä en en­si ker­ral­la koh­taa­kaan si­nun tar­pei­ta­si.

Jos teen jo­tain, mikä saa vai­mo­ni kas­vot lois­ta­maan, se ko­ke­mus voit­taa.

Kol­man­nen ta­son idea on, et­tä si­nun tar­pee­si ovat mi­nun tar­pei­ta­ni.

– Se ko­lah­ti. Ru­pe­sin ky­se­le­mään it­sel­tä­ni, et­tä mil­lä ta­sol­la oi­ke­as­ti ope­roin, kos­ka luu­lin ope­roi­va­ni kol­mos­ta­soa.

Oi­val­lus voi joh­taa va­kaa­seen pää­tök­seen ja py­sy­vään muu­tok­seen.

– Jos pa­ri­suh­tees­sa ol­laan se kär­ki edel­lä, et­tä mitä minä täs­tä saan, sil­loin kum­man­kaan tar­peet ei­vät tule koh­da­tuk­si. Jos teen jo­tain, mikä saa vai­mo­ni kas­vot lois­ta­maan, se ko­ke­mus voit­taa.

To­del­li­set on­gel­mat ovat sy­vem­mäl­lä. Len­tä­vän lau­seen mu­kaan var­si­nai­nen on­gel­ma ei ole se, mis­tä vai­mo mie­hel­leen va­lit­taa.

Mäki-Lep­pi­lam­pi kat­soo sa­no­jen ja te­ko­jen taak­se.

– Isos­sa ku­vas­sa on kah­den­lais­ta kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta­paa. Ra­kas­ta­va ja kun­ni­oit­ta­va, iha­na tapa kom­mu­ni­koi­da. Toi­nen on avun­huu­to, sil­loin huu­de­taan tai ve­täy­dy­tään ja sul­keu­du­taan.

Mäki-Lep­pi­lam­pi on var­sin on­ne­kas. Hän ko­kee aut­ta­van­sa ih­mi­siä ja sa­mal­la voi kas­vaa it­se.

Jul­kais­tu en­sin Teis­ko-Ai­to­lah­ti-leh­des­sä 2.9.2026