Jan­ne Laa­ka jää­dyt­tää Ruo­jär­ven Nis­kos­lah­tea ve­del­lä, jot­ta se kes­täi­si ruop­pauk­ses­sa tar­vit­ta­van pit­kä­puo­mi­sen kai­vin­ko­neen pai­non. Moto-kone on kaa­ta­nut laa­jal­ta alu­eel­ta pui­ta ja toi­vot­ta­vas­ti pi­ak­koin Un­to Vii­ta­nen pää­see te­ke­mään poh­ja­pa­toa ja Jou­ko Kiin­to­nen kai­va­maan kui­va­tu­so­jaa ja pen­ger­tä. Myö­hem­min Saku Lei­no­nen tu­lee vie­lä te­ke­mään ran­to­jen täyt­tö­jä ja tei­den ko­ro­tuk­sia.

Tätä het­keä on odo­tet­tu yli 10 vuot­ta.

– Sa­noin jos­sain vai­hees­sa, et­tä jos tämä jos­kus to­teu­tuu, niin os­tan suu­rim­man sham­pan­ja­pul­lon, mitä löy­dän, ja jos se on pa­haa, niin suih­ku­tan sen vaik­ka pääl­le­ni, sil­lä tämä asia on sen ar­voi­nen, ker­too Ruo­jär­ven ran­nal­la asus­te­le­va Eli­na Sa­lo­nen nau­ra­en.

On ol­lut het­kiä, jol­loin ei ole nau­rat­ta­nut. Naa­pu­ri­po­ru­kas­ta, joka 11,5 vuot­ta sit­ten ko­koon­tui kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä Sa­los­ten te­ras­sil­la, kat­se­li jär­vel­le ja päät­ti läh­teä jär­ven kun­nos­tus­ta vie­mään eteen­päin, on kak­si py­sy­väs­ti pois­sa.

– Al­koi jo pe­lot­taa, et­tä nä­em­me­kö it­se­kään sitä päi­vää, jol­loin kun­nos­tus oi­ke­as­ti al­kaa. On teh­ty ha­ke­muk­sia, ano­muk­sia, mi­tat­tu ve­den­kor­keuk­sia 10 vuot­ta, et­sit­ty vii­ta­sam­ma­koi­ta, bon­gail­tu lin­tu­ja ja teh­ty eri­lai­sia ra­port­te­ja toi­sen­sa pe­rään. On­nek­si työ­mää­rää ei aa­vis­tet­tu sil­loin kun pää­te­tiin et­tä jär­vel­le täy­tyy jo­tain teh­dä.

Ely-kes­kuk­sen maa­seu­tu­puo­lel­ta tuli myön­tei­nen pää­tös Pap­pi­lan osa­kas­kun­nan avus­tus­ha­ke­muk­seen juu­ri en­nen jou­lua. Han­ke on EU:n osa­ra­hoit­ta­ma.

– Tämä ar­vo­kas jou­lu­lah­ja mah­dol­lis­taa konk­reet­ti­set kun­nos­tus­toi­met. Ruo­jär­vi on saa­nut ai­em­min myös elyn ve­sien­hoi­to-oh­jel­mas­ta ra­hoi­tus­ta ja as­kel ker­ral­laan ol­laan edet­ty. Kun­nal­ta tuli myös mie­lui­sa jou­lu­lah­ja, kun kun­ta hy­väk­syi vä­li­ra­hoi­tus -ha­ke­muk­sem­me val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa 1. jou­lu­kuu­ta, Sa­lo­nen sa­noo.

Nyt vain toi­vo­taan, et­tä tämä ”haas­ta­va” jär­vi muut­tuu kun­nos­tuk­sen ja ve­den­kor­keu­den nou­sun myö­tä ”vä­hem­män haas­ta­vak­si”.

Lu­pa­ha­ke­mus ve­den­kor­keu­den nos­toon oli alu­e­hal­lin­to­vi­ras­tos­sa 2 vuot­ta kä­si­tel­tä­vä­nä. Sen jäl­keen teh­tiin yk­si va­li­tus Vaa­san hal­lin­to-oi­keu­teen, mut­ta se ve­det­tiin myö­hem­min pois.

Avin pää­tös sai lain­voi­man huh­ti­kuus­sa 2025, mut­ta kos­ka lä­hei­sen lam­men ve­den­kor­keut­ta oli tark­kail­ta­va vuo­si en­nen kuin mi­tään toi­men­pi­tei­tä sai aloit­taa, niin kun­nos­tuk­sen aloi­tu­sa­jan­koh­ta ve­nyi syk­syyn. Ja

sit­ten oli­kin niin lau­haa ja sa­teis­ta jou­luun saak­ka, et­tä ras­kail­la ko­neil­la ei ol­lut mi­tään asi­aa jär­vel­le.

Haas­ta­va. Se on sana, jol­la Ruo­jär­veä on ku­vat­tu joka kään­tees­sä. En­nen niin ka­lai­sa ja lin­tu­ri­kas jär­vi on ny­kyi­sin ma­ta­la ja pa­has­ti kais­lot­tu­nut ja kär­sii li­säk­si koko kesä-ajan vi­her­le­väs­tä, joka ni­mes­tään huo­li­mat­ta on kuin mus­taa lam­paan vil­laa. Vaik­ka se ei ole myr­kyl­lis­tä, sen se­as­sa ei ole ko­vin mie­le­käs­tä ui­da.

Ely-kes­kuk­sen ra­hoi­tus­pää­tök­ses­sä mai­ni­taan kun­nos­tuk­sen hyö­ty­ji­nä ran­ta­maa­no­mis­ta­jien li­säk­si ylei­sem­mäl­lä ta­sol­la suo­ma­lai­sen jär­vi­luon­non mo­ni­muo­toi­suus ja ve­sis­tö­luon­non tila ai­na Itä­me­rel­le hei­jas­tu­viin vai­ku­tuk­siin as­ti. Tämä ker­too sii­tä, et­tä pie­nen­kin jär­ven kun­nos­tus vai­kut­taa laa­jem­min, mitä en­si nä­ke­mäl­tä voi­daan ku­vi­tel­la.

Ruo­jär­ven kun­nos­tuk­seen on saa­tu pai­kal­li­set, ko­ke­neet ura­koit­si­jat. Näin saa­daan koko ura­kan hii­li­ja­lan­jäl­ki­kin py­sy­mään pal­jon pie­nem­pä­nä.

– Meil­lä oli on­nea sii­nä, et­tä saim­me Pap­pi­lan osa­kas­kun­nan mu­kaan pro­jek­tiin vuon­na 2018, muu­ten ve­den­kor­keu­den nos­toa var­ten oli­si pi­tä­nyt pe­rus­taa oma yh­dis­tys, Eli­na Sa­lo­nen kiit­te­lee.

Kii­tok­sia sa­te­lee mo­nel­le muul­le­kin ta­hol­le, muun mu­as­sa maa­seu­tu­toi­mis­tol­le, kun­nal­le ja Po­Kol­le.

– Nyt vain toi­vo­taan, et­tä tämä ”haas­ta­va” jär­vi muut­tuu kun­nos­tuk­sen ja ve­den­kor­keu­den nou­sun myö­tä ”vä­hem­män haas­ta­vak­si”. Muu­tos ei ta­pah­du het­kes­sä ja vaa­tii, et­tä vie­lä jak­se­taan pon­nis­tel­la ja tal­koil­la, Sa­lo­nen muis­tut­taa.

Pit­kin syk­syä on kuu­lu­nut vä­hän siel­tä ja tääl­tä ran­noil­ta moot­to­ri­sa­han ään­tä. Ran­na­no­mis­ta­jat ovat kaa­ta­neet pui­ta omil­ta ran­noil­taan ve­den al­le jää­vil­tä alu­eil­ta ja tämä on­kin erit­täin tär­ke­ää, sil­lä kun pato saa­daan val­miik­si, niin ran­ta­vii­va tu­lee siir­ty­mään. Ve­den­kor­keut­ta nos­te­taan, jot­ta um­peen­kas­vu vai­keu­tui­si. Ruo­jär­ven ve­den­kor­keut­ta las­ket­tiin vuon­na 1952 ja nyt 74 vuot­ta myö­hem­min sitä nos­te­taan. Se on mel­kein ih­mi­si­kä, mut­ta pa­rem­pi myö­hään kuin ei mil­loin­kaan.