Lo­ka­kuu. Ja sit­ten mar­ras­kuu. Ala­ku­loi­suu­te­ni al­koi jo syys­kuun alus­sa. En vaan kes­tä luon­non vä­rien hä­vi­ä­mis­tä ja va­lon ka­toa. Ke­säl­lä syn­ty­nyt! Eh­kä se on syy, mut­ta ei se pal­jon loh­du­ta. Tun­tuu, et­tä tämä vas­ten­mie­li­syys lop­pu­syk­syä koh­taan on vaan kiih­ty­nyt vii­me vuo­si­na. Mitä on ta­pah­tu­nut? Suo­meen muut­to­ni­ko? Ei kai...Tai eh­kä kui­ten­kin?

Aa­mi­ais­pöy­däs­sä jos­tain syys­tä ruot­sin kie­le­ni kyt­key­tyi pääl­le, tä­nään al­koi ok­to­ber. Nyt ta­ju­sin ihan kai­ken! Kuun­te­le: LO­KA­kuu, MAR­RAS­kuu. Lo­kaa ja kuo­le­maa… Ei­hän tuo var­si­nai­ses­ti ko­vin iloi­sel­ta kuu­los­ta. Mik­si jo noin ul­koi­ses­ti tyl­siä kuu­kau­sia pi­tää vie­lä tyl­sis­tyt­tää nii­den ni­mil­lä? Jos vaik­ka joku ei oli­si huo­man­nut, kuin­ka ma­sen­ta­via ne it­ses­sään ovat?

Ruot­sik­si ja mo­nel­la muul­la­kin kie­lel­lä, kuu­kau­sien ni­met ovat kyt­key­ty­neet jär­jes­tys­lu­kuun, ok­to­ber on kah­dek­sas ja no­vem­ber yh­dek­säs kuu­kau­si van­han roo­ma­lai­sen ka­len­te­rin mu­kaan. Tämä on ihan ok, ei ma­sen­nuk­sen häi­vää­kään, ai­na­kaan kuu­kau­den ni­men ta­kia.

Yk­sin­ker­tai­sin rat­kai­su on il­man muu­ta kuu­kau­sien ni­mien vaih­ta­mi­nen jo­hon­kin miel­tä ko­hot­ta­vam­paan.

Käy­tän­nöl­li­se­nä ih­mi­se­nä tie­tys­ti ta­ju­an, et­tä asi­al­le pi­täi­si teh­dä jo­tain. Ajat­te­len, et­tä jos vaik­ka vain puo­let Suo­men kie­len pu­hu­jis­ta sai­si pe­las­tet­tua kah­den kuu­kau­den ajan ala­ku­lol­ta. Yk­sin­ker­tai­sin rat­kai­su on il­man muu­ta kuu­kau­sien ni­mien vaih­ta­mi­nen jo­hon­kin miel­tä ko­hot­ta­vam­paan. Ok­to­kuu ja no­ve­kuu ei­vät eh­kä sovi suo­ma­lais-ug­ri­lai­seen kie­leen ko­vin hy­vin ja Suo­men kie­len kuu­kau­sien ni­mien rik­kaus on joka ta­pauk­ses­sa se, et­tä ne ku­vaa­vat jo­tain. Sepä tuon lo­ka­kuun ja mar­ras­kuun on­gel­ma juu­ri on­kin… Mut­ta kuun­te­le­pa taas: HEI­NÄ­kuu, JOU­LU­kuu. Le­veä hymy kas­voil­la­ni.

Uu­dem­man het­ken tuu­mies­sa­ni asi­aa, kaik­ki sel­key­tyy. Lo­ka­kuun uu­si nimi on HAL­LA­KUU. Edel­leen­kin ku­vaa­va ajan­koh­dal­le ja sana ”hal­la” on sa­na­na miel­lyt­tä­vä ja peh­meä sekä muis­tut­taa ”hil­laa”, jota voi­si mie­les­tä­ni mel­kein­pä pi­tää Suo­men kan­sal­lis­mar­ja­na.

En­täs sit­ten mar­ras­kuu? Oli­si­ko hor­ros­kuu? Ei. Tu­lee väis­tä­mät­tä mie­leen eng­lan­nin kie­len ”hor­ror” eli kau­hu, ei ol­len­kaan pa­ran­nus­ta ti­lan­tee­seen. Mut­ta hei: lepo! Lä­hes sama kuin mar­ras, kuo­le­ma on kai jon­kin­lais­ta le­poa, mut­ta ihan tois­ta lai­taa tun­teel­taan. LE­PO­KUU se on.

Tä­ten en­sim­mäi­nen lo­ka­kuu­ta 2026, vi­ral­li­se­na Kan­sa­lais­vai­kut­ta­mi­sen päi­vä­nä, ha­lu­an toi­vot­taa kai­kil­le, ja var­sin­kin it­sel­le­ni, ilois­ta hal­la­kuu­ta ja sit­ten kuu­kau­den pääs­tä ai­van yh­tä ilois­ta le­po­kuu­ta!

Päi­vi Leh­ti­kan­gas