Kolumni
Ensimmäinen muistoni metsästä on lapsuuteni kesäpaikalta. Poimin sieltä noin nelivuotiaana mustikoita emalimukiin. Ne käytettiin äidin tekemään piirakkaan tai syötiin maidon ja sokerin kanssa.
Aikuisena kävin jo aikaa sitten myytyä mökkipalstaa vakoilemassa ja totesin lapsuuden ”metsän” olleen muutaman neliön harva vesakko.
Sen sijaan siitä parin kilometrin päässä ollut oikotie kulki ihan oikean metsän läpi: polkua reunustivat korkeat männiköt ja kuusikot, paikoin niin, että polunmutkissa vallitsi ikuinen viileä hämärä.
Nostalgiamatkalla totesin muistojeni muuttaneen tuonkin alle puolen kilometrin tien paljon pidemmäksi. Aikoinaan se aiheutti kaupunkilaislapsessa kylmiä väreitä: Mitä, jos eksyy? Mikä tuolla rapisee?
Metsässä lapsen mieli sekoitti faktan ja fiktion: siellähän on susia ja karhuja, joten voi tulla syödyksi! Ja siellä voi olla myös ilkeitä metsänhaltijoita, jotka vaativat kulkemisen lunnaiksi vaikka kotona odottavan pikkuveljen… (Veli muuten voi hyvin, eikä minuakaan ole syöty.)
Tutkimusten mukaan metsässä liikkuminen kohentaa mielialaa, lievittää stressiä ja rauhoittaa. Vaikka se lapsena toimi lähes päinvastaisesti, niin nyt allekirjoitan väitteet. Metsässä on hyvä hengittää.
Huolimatta kaupunkilaistaustastani minulla on myös hivenen kokemusta metsätöistä: omistimme aikoinaan raivaussahan. Puoliso hankki sen kurittaakseen silloisen talomme ympärillä kasvavaa puolen hehtaarin metsää, mutta minä sitä käytin. Ja jopa niin tehokkaasti, että naapurissa asuva metsuri antoi työn jälkeä katsottuaan luvan poiketa tontilleen raivaushommiin.
Se oli totaalista keskittymistä: mekaanista työtä kuulokkeet korvilla – ja Aleksis Kiven sanoin: ”…ja maailma unholaan jääköön”.
Osaan myös kaataa puun moottorisahalla ihan oikeaoppisesti loveamalla. Kaatamani puut ovat vielä rojahtaneet juuri siihen suuntaan kuin olen halunnutkin.
Olen varmaan aikojen saatossa kaatanut yhteensä 6–7 puuta, eikä määrä ole tehnyt suurta lovea Suomen metsävarantoihin: metsiä täällä on maapinta-alasta yli 70 prosenttia. Metsät sitovat vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja hiilidioksidia toimien hiilinieluina, joten äkkiseltään ajateltuna niitä ei kannattaisi hakata. Kun tuumii hiukan hitaammin, muistaa, että puu lakkaa sitomasta hiiltä, kun se ei enää kasva. Ja jos se omatoimisesti kaaduttuaan lahoaa, se luovuttaa sitomansa hiilen takaisin ilmakehään. Lisää hiilinieluja tulee siis vain kasvavista puista. Hiilinielujen kannalta on siis järkevää sekä antaa puiden kasvaa että kaataa niitä ja istuttaa uusia, kuten vastuulliset metsänomistajat tekevätkin: Suomessa metsien kasvu on ylittänyt poistuman 1970-luvun alusta lähtien.
Siivosin varastoa ja mietin jälleen kerran, mitä maailmassa minun pitäisi tehdä parille isolle ja erilaisia karvaelukoita täynnä olevalle jätesäkille, jotka ovat pyörineet mukanani muuttaessani ensin omakotitalosta neljän huoneen rivariasuntoon ja sieltä vielä kaksioon. Käyn aina pussien sisällön läpi: lammas Ilppo-Ilppo-Ilppo, lehmä Pikku-Lilli, porsas Nasuliini, kotkan tapainen Anni, joka oli naimisissa puolta pienemmän Pentti-variksen kanssa…
Siivosin varastoa ja mietin jälleen kerran, mitä maailmassa minun pitäisi tehdä parille isolle ja erilaisia karvaelukoita täynnä olevalle jätesäkille, jotka ovat pyörineet mukanani muuttaessani ensin omakotitalosta neljän huoneen rivariasuntoon ja sieltä vielä kaksioon. Käyn aina pussien sisällön läpi: lammas Ilppo-Ilppo-Ilppo, lehmä Pikku-Lilli, porsas Nasuliini, kotkan tapainen Anni, joka oli naimisissa puolta pienemmän Pentti-variksen kanssa…
Olisi ihan mukava keskittyä välillä johonkin muuhun kuin koronavirukseen, mutta kun se on nyt kohta jo puoli vuotta pysynyt maisemissa, ei siitä pääse eroon – ei vaikka asuu paikkakunnalla, jossa en tiedä kenenkään siihen sairastuneen.
Olisi ihan mukava keskittyä välillä johonkin muuhun kuin koronavirukseen, mutta kun se on nyt kohta jo puoli vuotta pysynyt maisemissa, ei siitä pääse eroon – ei vaikka asuu paikkakunnalla, jossa en tiedä kenenkään siihen sairastuneen.
Kuopiossa asunut, karjalaissyntyinen tätini sanoi muinoin, että on niin mukava tulla Turkuun käymään, kun ei tarvitse kätellä. Savossa se oli tapana, Varsinais-Suomessa ei, ja siksi minäkään en sitä lapsena oppinut.
Kuopiossa asunut, karjalaissyntyinen tätini sanoi muinoin, että on niin mukava tulla Turkuun käymään, kun ei tarvitse kätellä. Savossa se oli tapana, Varsinais-Suomessa ei, ja siksi minäkään en sitä lapsena oppinut.
Päreeni on lujilla! Johtuu koneista, sillä tietotekniikka on alkanut sanoa sopimuksia irti ihan omatoimisesti. Tai melkein.
Päreeni on lujilla! Johtuu koneista, sillä tietotekniikka on alkanut sanoa sopimuksia irti ihan omatoimisesti. Tai melkein.
Kun meille tuli televisio joskus 1960-luvun taitteessa, sieltä ei tullut muistaakseni kuin Kylli-täti ja Kamerakierros. Luonto-ohjelmia en muista nähneeni, ellei nyt sitten viimeksi mainitussa näytetty muutamaa minuuttia hassua, kesyä harakkaa istumassa jonkun olkapäällä tai pätkää kevätmuuttavista joutsenista aurana mustavalkoisella taivaalla. Radiosta puolestaan tuli ohjelmaa, jossa kuunneltiin linnun ääniä.
Kun meille tuli televisio joskus 1960-luvun taitteessa, sieltä ei tullut muistaakseni kuin Kylli-täti ja Kamerakierros. Luonto-ohjelmia en muista nähneeni, ellei nyt sitten viimeksi mainitussa näytetty muutamaa minuuttia hassua, kesyä harakkaa istumassa jonkun olkapäällä tai pätkää kevätmuuttavista joutsenista aurana mustavalkoisella taivaalla. Radiosta puolestaan tuli ohjelmaa, jossa kuunneltiin linnun ääniä.
Kun näpsäytän puhelimestani auki nettiselaimen, siihen tulee ilmoitus: ”Sinulle valitut artikkelit.” Sen jälkeen näen listassa kymmenen eri medioiden verkkosivuilta napattua uutista. Kuka ne minulle on valinnut, ja miksi juuri ne?
Kun näpsäytän puhelimestani auki nettiselaimen, siihen tulee ilmoitus: ”Sinulle valitut artikkelit.” Sen jälkeen näen listassa kymmenen eri medioiden verkkosivuilta napattua uutista. Kuka ne minulle on valinnut, ja miksi juuri ne?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste