R-studiossa keskusteltiin 40 vuotta täyttävästä Helvetinjärven kansallispuistosta. Pöydän ääressä ravintola Helvetin Portin emäntä Mirja Vilén, puistonjohtaja Tuula Peltonen Metsähallituksesta sekä luonto- ja eräopas Petri Ristiniemi.
Jyrki Liikka
R-studio
Lue juttu: Nimikin sen sanoo: Helvetinjärvi on aina ollut mystinen paikka
Onneksi olkoon! Helvetinjärven Kansallispuisto täyttää tänään 40 vuotta.
– 7-vuotiaana pompottelin Helvettiin ja takaisin aina viikonloppuisin. Siihen aikaan ei tarvittu kenkiä, kertoo Ravintola Helvetin Portin emäntä Mirja Vilén.
Metsähallituksen puistonjohtaja Tuula Peltonen ei pääse muistikuvissa yhtä kauas.
– 1990-luvun loppupuolella sain laatia Helvetinjärven runkosuunnitelman seuraavan kymmenen vuoden ajaksi. Rakastuin Helvetinjärveen, olen vieraillut siellä vapaa-ajallakin.
– Pikkupoikana temmelsin Haukkajärven puolella 1970-luvun puolivälissä, kertoo luonto- ja eräopas Petri Ristiniemi.
Suomen kansallispuistoverkosto laajeni 1982 kertaheitolla. Silloin perustettiin kymmenen muutakin kansallispuistoa. Ensimmäiset puistot perustettiin 1938.
Toivotamme kävijät aina tervetulleiksi.
Muutoksia on tapahtunut.
– Ensin alueella oli kioski, jossa myytiin kahvia ja pullaa. Pari vuotta sitten uudistimme ravintolan, Vilén kertoo.
Helvetti on aina ollut mystinen paikka, nimikin sen sanoo. Seutu on synkkää sydänmaata, siellä ei ole ollut yhtään mitään muuta kuin maat metsästäjille ja marjastajille.
– Mummu ja vaari puhuivat aina Helvetinmaasta, ja Syränmaasta, mainitsee Vilén.
Oleellista on turvata puiston luontoarvojen säilyminen.
– Toisaalta toivotamme kävijät aina tervetulleiksi. Haluamme, että ihmiset pääsevät näkemään ja kokemaan, Peltonen sanoo.
Suuri kävijämäärä aiheuttaa maaston kulumista. Kävijät toivovat enemmän näkyviä opasteita.
Peltosen mukaan lisäreittien toteutusvaihe alkaa tänä vuonna. Tulossa on pitkät rengasreitit ja Haukanhiedalle tulee kaksi uutta keittokatosta.
– Sinne toivotaan palveluita, helppoutta ja turvallisuutta, lisää Ristiniemi.
Monipuolisuus on puiston iso vahvuus.
Oppaan rooli on valistaa ja kertoa retkietiketistä. Toinen on myyttiset tarinat.
– Käsittelen myös luontoa, lintuja, puita ja kasveja. Ensimmäinen kysymys yleensä on, mistä tämä on saanut nimensä, kertoo Ristiniemi.
Monipuolisuus on puiston iso vahvuus. Ei tarvitse kiertää kuin neljän kilometrin lenkki, niin samalla näkee erilaista metsää ja kasvustoa.
– Toivottavasti 40 vuoden päästä puisto on samalla paikallaan, ettei sinne tule avohakkuualuetta, Vilén sanoo.
– Tietyt alueet olivat suojeltuja 1950–60 luvuilla. Entistä talousmetsää ja ojitettuja soita on ehditty jo ennallistaa, sanoo Peltonen.
Suojelualueilla poltetaan säännöllisesti metsää. Palokohteille tulee uhanalaista lajistoa kaukaakin.
– Metsähallitus on tehnyt hallittua metsien ennallistamispolttoa. Mietimme tarkasti, milloin olosuhteet sallivat sen, lisää Peltonen.
Puhelimen käyttäjille tiedoksi, että siellä ei ole signaalia. Näköalapaikalla on kohta, johon signaali tulee.
– Kun kiipeämme näköalapaikalle, alkaa piipitys, Ristiniemi naurahtaa.
Studiossa sanottua
Nuotiot
Mirja: Ihmisten käytökseen pitää puuttua. Tulia ei tehdä milloin tahansa mihin sattuu.
Tuula: Tilanne paranee, kun saadaan tehtyä uusia taukopaikkoja.
Petri: Se on ihme, että tuli ei ole karannut käsistä. On ollut hyvää tuuria.
Vierailijat
Tuula: Lapsiperheitä käy paljon. Valtaosa on kotimaisia matkailijoita Tampereen seudulta ja pääkaupunkiseuduilta.
Petri: Uutena ryhmänä ovat karavaanarit.
Mirja: Toinen kasvava ryhmä ovat pyöräilijät. Tänä kesänä tulee pyörien huoltopiste.
Eläimet
Petri: Siellä voi törmätä mihin menninkäiseen tahansa. Näillä kävijämäärillä on harvinaista nähdä karhu, pitää mennä polun ulkopuolelle. Helvetinkolulta on vain kuusi kilometriä lammastilalle, jossa käy petoeläimiä ruokailemassa.
Tuula: Puisto on suurpedoille aika pieni. Eläimet väistävät ihmisiä. Kuvittelemme, että retkeilemme hiljaa, mutta ihmisestä lähtee ääntä.
Mirja: Lottovoiton saa ennemmin kuin siellä näkee karhun.
Katso R-studion keskustelu täältä:
Helvetinjärven kansallispuisto 40 vuotta!


