Ruo­ve­den Pir­kat ovat jär­jes­tä­neet jou­lu­myy­jäi­set Ur­hei­lu­ta­lol­la jo 35 vuo­den ajan. Alus­ta saak­ka niis­tä on vas­tan­nut Sir­pa Leh­to. 

– Var­maan­kin joka vuo­si het­kit­täin mie­tin, et­tä nämä ovat nyt vii­mei­set jou­lu­myy­jäi­set, jot­ka minä jär­jes­tän, mut­ta ai­na se aja­tus on men­nyt ohi. Tääl­lä nä­kee tut­tu­ja ih­mi­siä, hei­dän koh­taa­mi­nen on haus­kaa, Sir­pa Leh­to ker­too.

Yh­tä sin­nik­käi­tä ovat myös ne myy­jät, jot­ka ovat ol­leet joka vuo­si mu­ka­na.

– Tuu­la Ri­ka­la ja Rä­min­gin Mar­tat ovat ol­leet joka ker­ral­la mu­ka­na. Ja Toi­ni Kos­ki­nen on myös ol­lut lä­hes alus­ta saak­ka. Mi­nul­la on kir­jan­pi­to, jo­hon kir­jaan myy­jät ja mui­ta tär­kei­tä huo­mi­oi­ta joka vuo­si, Leh­to jat­kaa. 

Eini Törmällä oli valinnan vaikeus puuhelmistä tehtyjen tähtien kanssa. -Kumpi näistä nyt on kauniimpi, hän mietti. Janni ja Jonna Ristakoski olivat tehneet myynnissä olevat tuotteet itse.

Anne Kojola

Tuu­la Ri­ka­la myy pop­pa­na­tuot­tei­ta, joi­ta hän on ku­to­nut 42-vuo­den ajan. 

– Olen kaup­pi­as­su­kua, sik­si var­maan läh­din näi­tä myy­mään. Tääl­lä myös nä­kee ih­mi­siä, hän va­lot­taa. 

Rä­min­gin Mart­to­jen pöy­dän ta­kaa löy­tyi­vät tänä vuon­na Pau­la Almq­vist, He­le­na Pel­to­nen ja Mar­jat­ta Aho­nen. 

– Minä olen ol­lut yh­den ker­ran pois, kun olin La­pis­sa. Mut­ta Mar­tat oli sil­loin­kin tääl­lä, He­le­na Pel­to­nen ker­too. 

– Tän­ne on niin help­po tul­la, kun ta­pah­tu­maa ei tar­vit­se it­se jär­jes­tää, Pau­la Almq­vist jat­kaa. 

Myyn­ti­pöy­däs­sä heil­lä oli ar­po­ja, ta­val­li­sia ja glu­tee­nit­to­mia lei­von­nai­sia sekä kä­si­töi­tä. Il­po ja Ar­to Mik­ko­nen os­ti­vat Mar­toil­ta ar­po­ja ja voit­ti­vat niil­lä ser­viet­te­jä, tuik­ku­kynt­ti­län ja isom­man kynt­ti­län. Myös Toi­ni Kos­ki­nen poik­ke­si os­ta­mas­sa pari ar­paa naa­pu­ri­pöy­däs­tä. Ser­viet­te­jä sai hän­kin. 

Pentti Lehto ja Teijo Manninen möivät Pirkkojen kinkkuarpoja. Takana istuva Sirpa Moisio osallistui myös arvontaan, mutta tarkensi, että puuron syönti on myyjäisten kohokohta.

Anne Kojola

Yh­den myyn­ti­pöy­dän ää­res­sä Ei­ni Tör­mä ver­tai­li tar­kas­ti kah­ta puu­hel­mis­tä teh­tyä täh­teä. 

– Kum­pi näis­tä nyt on kau­niim­pi, hän miet­ti.

Täh­det teh­nyt Jon­na Ris­ta­kos­ki an­toi asi­ak­kaan päät­tää ihan it­se. Ei­ni Tör­mä os­ti myös ran­ne­ko­ru­ja ja vir­ka­tun di­no­sau­ruk­sen, joka oli Jan­ni Ris­ta­kos­ken te­ke­mä. 

– Hy­vin on kaup­pa käy­nyt. Kil­pi­kon­nat me­ni­vät en­sim­mäi­se­nä, sit­ten pu­put ja va­laat, Jan­ni ker­toi.

– Mö­kil­le nämä me­ne­vät ko­ris­teek­si, Tör­mä va­lot­ti. 

Toi­sen pöy­dän ää­res­sä Pau­la Sy­vä­lä kat­se­li kä­sin teh­ty­jä saip­puo­i­ta tyt­tä­ren­sä Jen­nin kans­sa. 

– Joka vuo­si tääl­lä tu­lee käy­tyä. Lei­von­nai­sia, ar­po­ja ja huo­pai­sia la­si­na­lus­to­ja löy­tyi, he ker­to­vat.  

Saaga ja Venla Nenonen toimivat kinkkuarvonnan onnettarina. Venla nosti yhden lapun ja ojensi sen Ilpo Mikkoselle, jota alkoi hymyilyttää. -Ette arvaakaan, mutta täällä lukee Kaisa Nenonen. Tytöt nostivat äitinsä nimen kinkkuarvonnassa.

Anne Kojola

Rii­si­puu­ro, jou­lu­tor­tut ja kah­vi te­ki­vät hy­vin kaup­pan­sa. Sa­moin kink­ku­ar­vat, joi­ta Pir­kat ovat myy­neet sii­tä saak­ka, kun mar­kat vaih­tui­vat eu­rok­si. 

– Eli vuo­des­ta 2002 läh­tien, Il­po Mik­ko­nen vah­vis­taa. 

Kel­lon lyö­tyä 13 on kink­ku­ar­von­nan ai­ka. Mik­ko­nen pyy­tää kah­ta pien­tä tyt­töä, Ven­la ja Saa­ga Ne­nos­ta on­net­ta­rik­si. Ven­la nos­taa äm­pä­ris­tä yh­den la­pun, ja Il­po Mik­ko­nen lu­kee sen häm­mäs­ty­nee­nä ää­neen. 

– Et­te ar­vaa­kaan, mut­ta tääl­lä lu­kee Kai­sa Ne­no­nen!  

Eli on­net­ta­re­na toi­mi­nei­den tyt­tö­jen äi­ti voit­ti kin­kun. Kaik­kia nau­rat­taa.