Oikealla Killien Juho Inkinen, keskellä Kristian Salo ja Aku Tervala. Vasemmalla Hursti.
Sirkku Somero
Jääkiekko
Wanhat–Nuoret ottelu läimittiin lauantaina – Hiki saatiin pintaan ja puheenaihetta jälkipeleihin
Kiekko napsahtaa mailan lapaan, halli kaikuu luistinten äänistä. Ipanat nappaa kiekon, kiertää vastustajan maalin. Syöttö keskikenttään, veto maalille ja hässäkkää maalin edessä – ja siellä lepää!
Kyseessä on Ruoskan Wanhat–Nuoret -turnaus, jossa mittaa otettiin kaikista jääkiekkoilevista sukupolvista. Viitisenkymmentä entistä ja nykyistä pelaajaa kokoontui pitkästä aikaa tapaamaan ja kisaamaan. Jonkin verran yleisöäkin on saapunut jäähallin katsomoon.
Tämmöset hienot turnauspaidat, esittelevät Jani Leinonen Nuorista ja Kai Ruohomäki Arton Pojista.
Sirkku Somero
A-P-paidassa eli Wanhojen Arton Poikien joukkueessa (50–60-luku) pelaava Kai Ruohomäki saapuu jutulle vielä hieno joukkuepaita päällä viimeisen pelin jälkeen Hän oli mukana perustamassa Wanhat–Nuoret -tapahtumaa 1983.
– Kaksi vuotta on ollut välissä koronan takia ja kerran olen ollut pelaamatta, kun oli jalka paketissa. Mutta tulee niitä kertoja yli 30 kuitenkin, hän sanoo.
Tällä kertaa Wanhojen ja Nuorten (70-luku) välille ei tullut suurta eroa, vaikka eka erä menikin Nuorille.
Hauskaa tapahtumassa on myös eri sukupolvien kohtaaminen.
– Oma poika on täyttänyt 30 ja pelissä mukana. On täällä noita 18-kesäisiäkin.
Uusia joukkueita on pitänyt perustaa sitä mukaa, kun vuosikymmenet vierivät. Tässä turneessa Rookiet (94–96) ja Killit (80-luvun loppu ) yhdistivät voimansa, muut joukkueet saivat pelaajia tarpeeksi.
Eniten vauhtia oli luonnollisesti nuorimpien pelissä Ipanat (90-luvun alku)– Rookiet/Killit, josta aloitettiin. Kölvit (80-luvun alku) ja Killit väänsivät tasaisesti ja eniten syöttöpeliä nähtiin viimeisessä A-P vastaan Nuoret.
Aleksi Nenonen tuulettaa.
Sirkku Somero
– Iän myötä porukan vauhti on rauhoittunut ja peliä tehdään enemmän joukkuepelin kautta, analysoi Jani Leinonen.
Iltapäivän näyttävin suoritus oli Aleksi Nenosen ilmaveivin yritys.
–Ihan ei onnistunut, mutta tosi lähellä oli!
Pistepörssejä eikä lopputuloksia ei laskeskeltu. Pääasia oli kokoontuminen parin vuoden tauon jälkeen sekä oman joukkueen kavereiden näkeminen.
– Sen verran maaleja joukkueet itse laskivat, että jälkipeleihin saatiin puheenaihetta, toteaa Leinonen.