Esmaeil
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Ei hurraamista, se oli vaikea. Olen iloinen, jos pääsen läpi, hyvää arvosanaa en saa.
Esmaeil opiskelee Wienin Teknisessä yliopistossa, lukukausi on lopuillaan, tenttejä on joka viikko, joskus parikin samalla viikolla. Jotkut niistä tehdään yliopistolla (rokotustodistus ja tuore negatiivinen testitulos edellytyksenä tenttiin pääsyyn), useimmat taas kotona niin, että huoneeseen asennetun kameran näkökentässä on sekä tenttijä että huoneen ovi. Jos videossa näkyy, että joku on tentin aikana astunut huoneeseen, tentti hylätään. Aikataulu on tiukka, sen lopulla tenttijä valokuvaa vastauksensa tenttikysymyksiin ja lähettää kuvat professorille.
Esmaeil on nuori turvapaikanhakija, joka asuu poikani entisessä huoneessa. Hän on kotimaassaan tehnyt bachelor-tutkinnon ja sai lopulta vuosi sitten oikeuden jatkaa opintoja Wienin Teknisessä yliopistossa. Saksan kieli tuottaa vielä vaikeuksia, mutta kun useimmat luennot ovat koronan takia netissä, niin että hän voi tallentaa ne ja kuunnella ne moneen kertaan, hän selviää. Ja hän on selvinnyt uskomattoman hyvin, nostan hattua! Opiskelulupa hänellä on, mutta ei vielä varmuutta siitä, saako hän jäädä lopullisesti Itävaltaan. Tilanne on merkillinen: hän saattaa saada maisterin paperit ennen virallista oleskelulupaa!
Miten voit asua yhdessä vieraan (nuoren) miehen kanssa, joku ihmettelee. Mutta me olemme selviytyneet yhteiselosta hämmästyttävän hyvin. Esmaeil on saanut tiukan kotikasvatuksen, ja siihen kuuluu kohteliaisuus, vanhempien ihmisten kunnioitus ja toisen ihmisen huomioonottaminen.
Muistan hänen hämmästyneen ilmeensä, kun hänen muutettuaan poikani huoneeseen sanoin hänelle, että hän voisi sinutella minua:
– Ei minun kulttuurissani sinutella vanhoja ihmisiä!
Kesti kauan, ennen kuin hän tottui ajatukseen. Tosin hän myönsi myöhemmin nauraen, että hän jatkoi teitittelyä senkin takia, että saksan kielessä verbi teititellessä pysyy perusmuodossa, kun sen sijaan sinuteltaessa on muistettava, miten se taipuu.
Apropos verbitaivutus: puhumme tietenkin saksaa, jotta hän tottuisi kuulemaan ja ymmärtämään kieltä, vaikka sen ääntäminen poikkeaa vivahteen verran normaalista, minulla on yhä suomalainen aksentti. Korjaan hänen virheitään ystävällisesti; joskus minun taas on vaikea ymmärtää häntä sen takia, että hän ei osaa sanoa y-, ä- ja ö-äänteitä, niitä ei hänen äidinkielessään farsissa ole ja ne tuottavat kaikille hänen maanmiehilleen vaikeuksia.
Joka päivä keskustelemme ainakin kerran pidempään: selostan hänelle Itävallan poliittisia kiemuroita, referoin uutisia, vastaan hänen kysymyksiinsä siitä, mikä on tässä maassa sallittua, mikä ei. Hän on tottunut siihen, että miesten ja naisten maailmat ovat tiukasti erillään toisistaan: hän ihmettelee, että Itävallassa mies ja nainen voivat kaikessa rauhassa kävellä kadulla käsi kädessä, ei sellainen hänen kotimaassaan tulisi kysymykseenkään.
Vastaan hänelle, ettei poliisi pidättäisi heitä, vaikka hän suutelisi tyttöystäväänsä keskellä jalkakäytävää. Uskomatonta!
Mutta demokratia-käsitteen syvällinen ymmärtäminen ei välttämättä ole helppoa. Eräs Esmaeilin ystävistä kieltäytyy sitkeästi ottamasta korona-rokotusta ja perustelee päätöstään sillä, että hän on paennut diktatuurista vapaaseen maahan, jossa hänen mukaansa hän ja vain hän voi päättää, ottaako hän rokotuksen vai ei.
Lähetän kaverille – tunnen hänet ja pidän häntä järkevänä, mukavana miehenä – sellaisia terveisiä, että demokratiassa on sääntönsä ja rajansa ja ihmisillä tietyt velvollisuudet. Jos maan hallitus nyt on päättänyt, että jokaisen velvollisuus on ottaa rokotus, niin se on parasta mukisematta ottaa, vaikkei ollenkaan olisi siitä vakuuttunut.
Kotoutumista, kotouttamista, sitä meidän yhteiselomme on. Mutta se on myös selkeä win-win -tilanne nykysuomea käyttääkseni: me molemmat hyödymme siitä, minusta on turvallista, että asunnon toisessa siivessä asuu nuori ihminen, jolta saan apua, jos sitä tarvitsen.
Myöhemmin iltapäivällä Esmaeil tulee iloisena keittiöön, hänellä on hyviä uutisia: hän on saanut edellisen viikon tentistä parhaan mahdollisen arvosanan, ykkösen! Päivä on pelastettu!
Wien 28.1.2022