Esmaeil
Maija Asunta-Johnston
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Ei hurraamista, se oli vaikea. Olen iloinen, jos pääsen läpi, hyvää arvosanaa en saa.
Esmaeil opiskelee Wienin Teknisessä yliopistossa, lukukausi on lopuillaan, tenttejä on joka viikko, joskus parikin samalla viikolla. Jotkut niistä tehdään yliopistolla (rokotustodistus ja tuore negatiivinen testitulos edellytyksenä tenttiin pääsyyn), useimmat taas kotona niin, että huoneeseen asennetun kameran näkökentässä on sekä tenttijä että huoneen ovi. Jos videossa näkyy, että joku on tentin aikana astunut huoneeseen, tentti hylätään. Aikataulu on tiukka, sen lopulla tenttijä valokuvaa vastauksensa tenttikysymyksiin ja lähettää kuvat professorille.
Esmaeil on nuori turvapaikanhakija, joka asuu poikani entisessä huoneessa. Hän on kotimaassaan tehnyt bachelor-tutkinnon ja sai lopulta vuosi sitten oikeuden jatkaa opintoja Wienin Teknisessä yliopistossa. Saksan kieli tuottaa vielä vaikeuksia, mutta kun useimmat luennot ovat koronan takia netissä, niin että hän voi tallentaa ne ja kuunnella ne moneen kertaan, hän selviää. Ja hän on selvinnyt uskomattoman hyvin, nostan hattua! Opiskelulupa hänellä on, mutta ei vielä varmuutta siitä, saako hän jäädä lopullisesti Itävaltaan. Tilanne on merkillinen: hän saattaa saada maisterin paperit ennen virallista oleskelulupaa!
Miten voit asua yhdessä vieraan (nuoren) miehen kanssa, joku ihmettelee. Mutta me olemme selviytyneet yhteiselosta hämmästyttävän hyvin. Esmaeil on saanut tiukan kotikasvatuksen, ja siihen kuuluu kohteliaisuus, vanhempien ihmisten kunnioitus ja toisen ihmisen huomioonottaminen.
Muistan hänen hämmästyneen ilmeensä, kun hänen muutettuaan poikani huoneeseen sanoin hänelle, että hän voisi sinutella minua:
– Ei minun kulttuurissani sinutella vanhoja ihmisiä!
Kesti kauan, ennen kuin hän tottui ajatukseen. Tosin hän myönsi myöhemmin nauraen, että hän jatkoi teitittelyä senkin takia, että saksan kielessä verbi teititellessä pysyy perusmuodossa, kun sen sijaan sinuteltaessa on muistettava, miten se taipuu.
Apropos verbitaivutus: puhumme tietenkin saksaa, jotta hän tottuisi kuulemaan ja ymmärtämään kieltä, vaikka sen ääntäminen poikkeaa vivahteen verran normaalista, minulla on yhä suomalainen aksentti. Korjaan hänen virheitään ystävällisesti; joskus minun taas on vaikea ymmärtää häntä sen takia, että hän ei osaa sanoa y-, ä- ja ö-äänteitä, niitä ei hänen äidinkielessään farsissa ole ja ne tuottavat kaikille hänen maanmiehilleen vaikeuksia.
Joka päivä keskustelemme ainakin kerran pidempään: selostan hänelle Itävallan poliittisia kiemuroita, referoin uutisia, vastaan hänen kysymyksiinsä siitä, mikä on tässä maassa sallittua, mikä ei. Hän on tottunut siihen, että miesten ja naisten maailmat ovat tiukasti erillään toisistaan: hän ihmettelee, että Itävallassa mies ja nainen voivat kaikessa rauhassa kävellä kadulla käsi kädessä, ei sellainen hänen kotimaassaan tulisi kysymykseenkään.
Vastaan hänelle, ettei poliisi pidättäisi heitä, vaikka hän suutelisi tyttöystäväänsä keskellä jalkakäytävää. Uskomatonta!
Mutta demokratia-käsitteen syvällinen ymmärtäminen ei välttämättä ole helppoa. Eräs Esmaeilin ystävistä kieltäytyy sitkeästi ottamasta korona-rokotusta ja perustelee päätöstään sillä, että hän on paennut diktatuurista vapaaseen maahan, jossa hänen mukaansa hän ja vain hän voi päättää, ottaako hän rokotuksen vai ei.
Lähetän kaverille – tunnen hänet ja pidän häntä järkevänä, mukavana miehenä – sellaisia terveisiä, että demokratiassa on sääntönsä ja rajansa ja ihmisillä tietyt velvollisuudet. Jos maan hallitus nyt on päättänyt, että jokaisen velvollisuus on ottaa rokotus, niin se on parasta mukisematta ottaa, vaikkei ollenkaan olisi siitä vakuuttunut.
Kotoutumista, kotouttamista, sitä meidän yhteiselomme on. Mutta se on myös selkeä win-win -tilanne nykysuomea käyttääkseni: me molemmat hyödymme siitä, minusta on turvallista, että asunnon toisessa siivessä asuu nuori ihminen, jolta saan apua, jos sitä tarvitsen.
Myöhemmin iltapäivällä Esmaeil tulee iloisena keittiöön, hänellä on hyviä uutisia: hän on saanut edellisen viikon tentistä parhaan mahdollisen arvosanan, ykkösen! Päivä on pelastettu!
Wien 28.1.2022
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Mitä, et ole ottanut rokotusta!
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Mitä, et ole ottanut rokotusta!
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Luetuimmat
Tuoreimmat
VK-Motorsille murtauduttiin maanantaiyönä: Saaliiksi arvokkaita traktorimönkijöitä, moottorikelkka ja telasarja
Puoli tusinaa: Valkolakkeja kolmin kappalein
Kunniamerkin itsenäisyyspäivänä saavien joukossa myös ruovesiläisiä
Kova vilinä joulutoreilla Väärissä ja Muroleessa – Tarjolla ohrarievää, piparikorvikisia ja juhlapäreitä. Ihanin oli silti piparkakkutalo.
Ryhmärahat puhuttivat aluevaltuustossa: Reippaasti alijäämäinen talousarvioesitys hyväksyttiin yhdeksän tunnin kokouksessa
VK-Motorsille murtauduttiin maanantaiyönä: Saaliiksi arvokkaita traktorimönkijöitä, moottorikelkka ja telasarja
Sote-asema: Toinen hammaslääkäri vuoden vaihtuessa
Sote-asema – Sairaalaosasto toimii kuin ennenkin
Lukijakuvat
Jäätaidetta Ruoveden Kotvionniemessä 28. marraskuuta.
Esko Lahtinen
Videot
Kunnanjohtaja Toni Leppänen (vas.), kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marko Kivi (kok) ja hallintojohtaja Ville Happonen valmiina kokoukseen.
Anu Kuivasmäki
