– Mi­tes tent­ti meni? Es­ma­ei­lin huo­neen ovi on au­ki, sii­tä tie­dän, et­tä tent­ti on ohi; ko­pu­tan va­ro­vas­ti oven­pie­leen. Es­ma­eil is­tuu ala­ku­loi­se­na lap­to­pin­sa edes­sä.

– Ei hur­raa­mis­ta, se oli vai­kea. Olen iloi­nen, jos pää­sen läpi, hy­vää ar­vo­sa­naa en saa.

Es­ma­eil opis­ke­lee Wie­nin Tek­ni­ses­sä yli­o­pis­tos­sa, lu­ku­kau­si on lo­puil­laan, tent­te­jä on joka viik­ko, jos­kus pa­ri­kin sa­mal­la vii­kol­la. Jot­kut niis­tä teh­dään yli­o­pis­tol­la (ro­ko­tus­to­dis­tus ja tuo­re ne­ga­tii­vi­nen tes­ti­tu­los edel­ly­tyk­se­nä tent­tiin pää­syyn), useim­mat taas ko­to­na niin, et­tä huo­nee­seen asen­ne­tun ka­me­ran nä­kö­ken­täs­sä on sekä tent­ti­jä et­tä huo­neen ovi. Jos vi­de­os­sa nä­kyy, et­tä joku on ten­tin ai­ka­na as­tu­nut huo­nee­seen, tent­ti hy­lä­tään. Ai­ka­tau­lu on tiuk­ka, sen lo­pul­la tent­ti­jä va­lo­ku­vaa vas­tauk­sen­sa tent­ti­ky­sy­myk­siin ja lä­het­tää ku­vat pro­fes­so­ril­le.

Es­ma­eil on nuo­ri tur­va­pai­kan­ha­ki­ja, joka asuu poi­ka­ni en­ti­ses­sä huo­nees­sa. Hän on ko­ti­maas­saan teh­nyt bac­he­lor-tut­kin­non ja sai lo­pul­ta vuo­si sit­ten oi­keu­den jat­kaa opin­to­ja Wie­nin Tek­ni­ses­sä yli­o­pis­tos­sa. Sak­san kie­li tuot­taa vie­lä vai­keuk­sia, mut­ta kun useim­mat lu­en­not ovat ko­ro­nan ta­kia ne­tis­sä, niin et­tä hän voi tal­len­taa ne ja kuun­nel­la ne mo­neen ker­taan, hän sel­vi­ää. Ja hän on sel­vin­nyt us­ko­mat­to­man hy­vin, nos­tan hat­tua! Opis­ke­lu­lu­pa hä­nel­lä on, mut­ta ei vie­lä var­muut­ta sii­tä, saa­ko hän jää­dä lo­pul­li­ses­ti Itä­val­taan. Ti­lan­ne on mer­kil­li­nen: hän saat­taa saa­da mais­te­rin pa­pe­rit en­nen vi­ral­lis­ta oles­ke­lu­lu­paa!

Mi­ten voit asua yh­des­sä vie­raan (nuo­ren) mie­hen kans­sa, joku ih­met­te­lee. Mut­ta me olem­me sel­viy­ty­neet yh­tei­se­los­ta häm­mäs­tyt­tä­vän hy­vin. Es­ma­eil on saa­nut tiu­kan ko­ti­kas­va­tuk­sen, ja sii­hen kuu­luu koh­te­li­ai­suus, van­hem­pien ih­mis­ten kun­ni­oi­tus ja toi­sen ih­mi­sen huo­mi­oo­not­ta­mi­nen.

Muis­tan hä­nen häm­mäs­ty­neen il­meen­sä, kun hä­nen muu­tet­tu­aan poi­ka­ni huo­nee­seen sa­noin hä­nel­le, et­tä hän voi­si si­nu­tel­la mi­nua:

– Ei mi­nun kult­tuu­ris­sa­ni si­nu­tel­la van­ho­ja ih­mi­siä!

Kes­ti kau­an, en­nen kuin hän tot­tui aja­tuk­seen. To­sin hän myön­si myö­hem­min nau­ra­en, et­tä hän jat­koi tei­tit­te­lyä sen­kin ta­kia, et­tä sak­san kie­les­sä ver­bi tei­ti­tel­les­sä py­syy pe­rus­muo­dos­sa, kun sen si­jaan si­nu­tel­ta­es­sa on muis­tet­ta­va, mi­ten se tai­puu.

Ap­ro­pos ver­bi­tai­vu­tus: pu­hum­me tie­ten­kin sak­saa, jot­ta hän tot­tui­si kuu­le­maan ja ym­mär­tä­mään kiel­tä, vaik­ka sen ään­tä­mi­nen poik­ke­aa vi­vah­teen ver­ran nor­maa­lis­ta, mi­nul­la on yhä suo­ma­lai­nen ak­sent­ti. Kor­jaan hä­nen vir­hei­tään ys­tä­väl­li­ses­ti; jos­kus mi­nun taas on vai­kea ym­mär­tää hän­tä sen ta­kia, et­tä hän ei osaa sa­noa y-, ä- ja ö-ään­tei­tä, nii­tä ei hä­nen äi­din­kie­les­sään far­sis­sa ole ja ne tuot­ta­vat kai­kil­le hä­nen maan­mie­hil­leen vai­keuk­sia.

Joka päi­vä kes­kus­te­lem­me ai­na­kin ker­ran pi­dem­pään: se­los­tan hä­nel­le Itä­val­lan po­liit­ti­sia kie­mu­roi­ta, re­fe­roin uu­ti­sia, vas­taan hä­nen ky­sy­myk­siin­sä sii­tä, mikä on täs­sä maas­sa sal­lit­tua, mikä ei. Hän on tot­tu­nut sii­hen, et­tä mies­ten ja nais­ten maa­il­mat ovat tiu­kas­ti eril­lään toi­sis­taan: hän ih­met­te­lee, et­tä Itä­val­las­sa mies ja nai­nen voi­vat kai­kes­sa rau­has­sa kä­vel­lä ka­dul­la käsi kä­des­sä, ei sel­lai­nen hä­nen ko­ti­maas­saan tu­li­si ky­sy­myk­seen­kään.

Vas­taan hä­nel­le, et­tei po­lii­si pi­dät­täi­si hei­tä, vaik­ka hän suu­te­li­si tyt­töys­tä­vään­sä kes­kel­lä jal­ka­käy­tä­vää. Us­ko­ma­ton­ta!

Mut­ta de­mok­ra­tia-kä­sit­teen sy­väl­li­nen ym­mär­tä­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ole help­poa. Eräs Es­ma­ei­lin ys­tä­vis­tä kiel­täy­tyy sit­ke­äs­ti ot­ta­mas­ta ko­ro­na-ro­ko­tus­ta ja pe­rus­te­lee pää­tös­tään sil­lä, et­tä hän on pa­en­nut dik­ta­tuu­ris­ta va­paa­seen maa­han, jos­sa hä­nen mu­kaan­sa hän ja vain hän voi päät­tää, ot­taa­ko hän ro­ko­tuk­sen vai ei.

Lä­he­tän ka­ve­ril­le – tun­nen hä­net ja pi­dän hän­tä jär­ke­vä­nä, mu­ka­va­na mie­he­nä – sel­lai­sia ter­vei­siä, et­tä de­mok­ra­ti­as­sa on sään­tön­sä ja ra­jan­sa ja ih­mi­sil­lä tie­tyt vel­vol­li­suu­det. Jos maan hal­li­tus nyt on päät­tä­nyt, et­tä jo­kai­sen vel­vol­li­suus on ot­taa ro­ko­tus, niin se on pa­ras­ta mu­ki­se­mat­ta ot­taa, vaik­kei ol­len­kaan oli­si sii­tä va­kuut­tu­nut.

Ko­tou­tu­mis­ta, ko­tout­ta­mis­ta, sitä mei­dän yh­tei­se­lom­me on. Mut­ta se on myös sel­keä win-win -ti­lan­ne ny­ky­suo­mea käyt­tääk­se­ni: me mo­lem­mat hyö­dym­me sii­tä, mi­nus­ta on tur­val­lis­ta, et­tä asun­non toi­ses­sa sii­ves­sä asuu nuo­ri ih­mi­nen, jol­ta saan apua, jos sitä tar­vit­sen.

Myö­hem­min il­ta­päi­väl­lä Es­ma­eil tu­lee iloi­se­na keit­ti­öön, hä­nel­lä on hy­viä uu­ti­sia: hän on saa­nut edel­li­sen vii­kon ten­tis­tä par­haan mah­dol­li­sen ar­vo­sa­nan, yk­kö­sen! Päi­vä on pe­las­tet­tu!

Wien 28.1.2022