– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Ei hurraamista, se oli vaikea. Olen iloinen, jos pääsen läpi, hyvää arvosanaa en saa.
Esmaeil opiskelee Wienin Teknisessä yliopistossa, lukukausi on lopuillaan, tenttejä on joka viikko, joskus parikin samalla viikolla. Jotkut niistä tehdään yliopistolla (rokotustodistus ja tuore negatiivinen testitulos edellytyksenä tenttiin pääsyyn), useimmat taas kotona niin, että huoneeseen asennetun kameran näkökentässä on sekä tenttijä että huoneen ovi. Jos videossa näkyy, että joku on tentin aikana astunut huoneeseen, tentti hylätään. Aikataulu on tiukka, sen lopulla tenttijä valokuvaa vastauksensa tenttikysymyksiin ja lähettää kuvat professorille.
Esmaeil on nuori turvapaikanhakija, joka asuu poikani entisessä huoneessa. Hän on kotimaassaan tehnyt bachelor-tutkinnon ja sai lopulta vuosi sitten oikeuden jatkaa opintoja Wienin Teknisessä yliopistossa. Saksan kieli tuottaa vielä vaikeuksia, mutta kun useimmat luennot ovat koronan takia netissä, niin että hän voi tallentaa ne ja kuunnella ne moneen kertaan, hän selviää. Ja hän on selvinnyt uskomattoman hyvin, nostan hattua! Opiskelulupa hänellä on, mutta ei vielä varmuutta siitä, saako hän jäädä lopullisesti Itävaltaan. Tilanne on merkillinen: hän saattaa saada maisterin paperit ennen virallista oleskelulupaa!
Miten voit asua yhdessä vieraan (nuoren) miehen kanssa, joku ihmettelee. Mutta me olemme selviytyneet yhteiselosta hämmästyttävän hyvin. Esmaeil on saanut tiukan kotikasvatuksen, ja siihen kuuluu kohteliaisuus, vanhempien ihmisten kunnioitus ja toisen ihmisen huomioonottaminen.
Muistan hänen hämmästyneen ilmeensä, kun hänen muutettuaan poikani huoneeseen sanoin hänelle, että hän voisi sinutella minua:
– Ei minun kulttuurissani sinutella vanhoja ihmisiä!
Kesti kauan, ennen kuin hän tottui ajatukseen. Tosin hän myönsi myöhemmin nauraen, että hän jatkoi teitittelyä senkin takia, että saksan kielessä verbi teititellessä pysyy perusmuodossa, kun sen sijaan sinuteltaessa on muistettava, miten se taipuu.
Apropos verbitaivutus: puhumme tietenkin saksaa, jotta hän tottuisi kuulemaan ja ymmärtämään kieltä, vaikka sen ääntäminen poikkeaa vivahteen verran normaalista, minulla on yhä suomalainen aksentti. Korjaan hänen virheitään ystävällisesti; joskus minun taas on vaikea ymmärtää häntä sen takia, että hän ei osaa sanoa y-, ä- ja ö-äänteitä, niitä ei hänen äidinkielessään farsissa ole ja ne tuottavat kaikille hänen maanmiehilleen vaikeuksia.
Joka päivä keskustelemme ainakin kerran pidempään: selostan hänelle Itävallan poliittisia kiemuroita, referoin uutisia, vastaan hänen kysymyksiinsä siitä, mikä on tässä maassa sallittua, mikä ei. Hän on tottunut siihen, että miesten ja naisten maailmat ovat tiukasti erillään toisistaan: hän ihmettelee, että Itävallassa mies ja nainen voivat kaikessa rauhassa kävellä kadulla käsi kädessä, ei sellainen hänen kotimaassaan tulisi kysymykseenkään.
Vastaan hänelle, ettei poliisi pidättäisi heitä, vaikka hän suutelisi tyttöystäväänsä keskellä jalkakäytävää. Uskomatonta!
Mutta demokratia-käsitteen syvällinen ymmärtäminen ei välttämättä ole helppoa. Eräs Esmaeilin ystävistä kieltäytyy sitkeästi ottamasta korona-rokotusta ja perustelee päätöstään sillä, että hän on paennut diktatuurista vapaaseen maahan, jossa hänen mukaansa hän ja vain hän voi päättää, ottaako hän rokotuksen vai ei.
Lähetän kaverille – tunnen hänet ja pidän häntä järkevänä, mukavana miehenä – sellaisia terveisiä, että demokratiassa on sääntönsä ja rajansa ja ihmisillä tietyt velvollisuudet. Jos maan hallitus nyt on päättänyt, että jokaisen velvollisuus on ottaa rokotus, niin se on parasta mukisematta ottaa, vaikkei ollenkaan olisi siitä vakuuttunut.
Kotoutumista, kotouttamista, sitä meidän yhteiselomme on. Mutta se on myös selkeä win-win -tilanne nykysuomea käyttääkseni: me molemmat hyödymme siitä, minusta on turvallista, että asunnon toisessa siivessä asuu nuori ihminen, jolta saan apua, jos sitä tarvitsen.
Myöhemmin iltapäivällä Esmaeil tulee iloisena keittiöön, hänellä on hyviä uutisia: hän on saanut edellisen viikon tentistä parhaan mahdollisen arvosanan, ykkösen! Päivä on pelastettu!
Wien 28.1.2022
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste