Kol­mat­ta ker­taa Mu­siik­kia! Ruo­ve­si -fes­ti­vaa­lil­la soit­ta­val­le alt­to­viu­lis­ti Ai­da Had­zaj­li­cil­le ta­pah­tu­ma on ke­sän odo­tet­tu ko­ho­koh­ta.

– Tääl­lä on ai­na us­ko­ma­ton po­ruk­ka upei­ta muu­si­koi­ta, joi­den kans­sa on ins­pi­roi­vaa, va­paut­ta­vaa ja vaan tosi haus­kaa soit­taa. Myös paik­ka on iha­na, rau­hal­li­nen ja ai­nut­laa­tui­nen, hän ker­too en­nen Mu­ro­leen kon­sert­tia.

Muu­si­kol­le on mie­luis­ta myös se, et­tä va­paa-ai­ka­kin vie­te­tään yh­des­sä.

– Kiva, et­tä voi­daan asua ja oles­kel­la yh­des­sä myös va­paa-ai­ka­na, ui­daan ja sau­no­taan.

Mu­ro­leen kir­kon Mic­hel­le-kon­ser­tis­sa mo­nen rou­van mu­ka­naan tuo­ma viuh­ka sai töi­tä, kun läm­pö­ti­la kään­tyi il­ta­hel­tees­sä hi­ki­sek­si. Il­ma­läm­pö­pum­put­kin kir­kos­sa on, mut­ta ne pi­det­tiin sam­mu­tet­tu­na muu­si­koi­den toi­vees­ta, sil­lä no­pe­at läm­pö­ti­lan­vaih­te­lut voi­vat vai­kut­taa puis­ten soi­tin­ten vi­ree­seen ja ää­nen laa­tuun.

Ar­vok­kaat inst­ru­men­tit ovat herk­kiä läm­pö­ti­lan ja var­sin­kin kos­teu­den vaih­te­lul­le.

Ai­da Had­zaj­li­cin soi­tin on Jean The­o­do­re Namy vuo­del­ta 1780. Had­zaj­lic ker­too, et­tä on hank­ki­nut soit­ti­men kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten omak­si, kun se sak­sa­lai­sen vä­lit­tä­jän kaut­ta tuli ko­keil­ta­vak­si.

– Se oli hyvä löy­tö, si­joi­tin ja os­tin.
Mik­si van­ha soi­tin on pa­rem­pi kuin uu­si?

– On upei­ta mo­der­ne­ja­kin soit­ti­mia. Van­has­sa soit­ti­mes­sa on peh­meä, usein ku­mea ja avoin ää­ni, joka vain ajan myö­tä ke­hit­tyy ja kyp­syy.

Oman alt­to­viu­lun­sa soin­tia Ai­da ku­vaa hu­na­jai­sek­si, peh­me­äk­si ja läm­pi­mäk­si, mut­ta ker­too, et­tä soi­tin re­a­goi to­del­la her­käs­ti läm­pö­ti­lo­jen vaih­te­lul­le.

On­gel­mia ai­heu­tuu tal­vi­sel­la läm­mi­tys­kau­del­la, jol­loin kui­vuu­den ta­kia soit­ti­men puu saat­taa kui­vua.

Ai­da ker­too, et­tä hyvä, pe­rin­tei­nen kons­ti soit­ti­men kos­teu­den sää­te­lyyn on viu­lun si­sään su­jau­tet­ta­va kos­tut­ta­va "mato".