Per­heel­läm­me ei ole vap­pu­na mi­tään va­kiin­tu­nei­ta juh­la­pe­rin­tei­tä, ai­noa jo­ka­vuo­ti­nen pie­nen juh­lin­nan ai­he tou­ko­kuun alus­sa on ol­lut vai­mon kans­sa 1995 vap­pu­na ta­pah­tu­neen en­si­koh­taa­mi­sem­me muis­te­lu.

Tänä vuon­na vap­pua edel­tä­vä ai­ka muis­tut­ti omal­la koh­dal­la­ni enem­män lap­suu­den jou­lu­jen ai­kaa kuin va­pun odo­tus­ta. 1980-lu­vul­la jou­lu­aat­to­na käy­tiin vä­hän vä­liä kurk­ki­mas­sa etei­sen ik­ku­nas­sa joko jou­lu­puk­ki tu­lee. Nyt vap­pu­vii­kol­la malt­ta­mat­to­ma­na kir­jau­duin usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä ne­tis­sä Bu­si­ness Fin­lan­din asi­oin­ti­pal­ve­luun, jon­ka kaut­ta pää­see tar­kis­ta­maan omien ra­hoi­tus­ha­ke­mus­ten­sa ti­lan­teen.

Häi­ri­ö­ti­lan­ne­ra­hoi­tus­ha­ke­mus oli lä­he­tet­ty Bu­si­ness Fin­lan­dil­le jo hy­vis­sä ajoin maa­lis­kuun lo­pul­la ja jul­ki­suu­des­sa ol­lei­den tie­to­jen mu­kaan tuon­ne ”pu­kin pa­jal­le” oli rek­ry­toi­tu li­sää apu­tont­tu­ja kä­sit­te­le­mään yri­tys­ten toi­ve­kir­jei­tä. Odo­tus pää­tök­sen tu­le­mi­ses­ta mikä päi­vä ta­han­sa lä­hi­ai­koi­na oli siis kova.

Jän­ni­tys tii­vis­tyi vap­pu­vii­kon kes­ki­viik­ko­na, kun yrit­tä­jien fa­ce­book-ryh­mäs­sä joku yrit­tä­jä­kol­le­ga il­moit­ti saa­neen­sa pää­tök­sen ha­ke­muk­seen­sa, jon­ka oli teh­nyt sa­ma­na päi­vä­nä kuin minä.

Vie­lä vap­pu­aat­toil­ta­na en­nen nuk­ku­maan­me­noa piti kur­kis­taa ko­neel­ta, joko puk­ki oli­si poi­ken­nut. Mut­ta ei, lo­pul­ta oli vain tyy­dyt­tä­vä odot­ta­maan ja jän­nit­tä­mään seu­raa­vaan viik­koon.

Mo­nel­le yri­tyk­sel­le ja yrit­tä­jäl­le ra­hoi­tus­pää­tös tuli jo maa­lis-huh­ti­kuun ai­ka­na. Noin kol­me nel­jäs­tä ha­ke­muk­ses­ta on hy­väk­syt­ty, jo­ten ai­van it­ses­tään sel­vää ei ra­hoi­tuk­sen saa­mi­nen ole.

Suu­rel­le osal­le myön­tei­sen pää­tök­sen saa­neis­ta tu­ki­sum­mat ovat ol­leet to­del­la­kin kuin lap­suu­den toi­vot­tu jou­lu­lah­ja, joka on pe­las­ta­nut koko vuo­den.Toki jouk­koon on mah­tu­nut myös yri­tyk­siä ja yrit­tä­jiä, joil­la ei oi­ke­as­ti oli­si ol­lut mi­tään tar­vet­ta täl­le ra­hoi­tuk­sel­le, mut­ta huo­ma­tes­saan lah­ja­sä­kin ole­van avoin­na, ajat­te­li­vat käyt­tää ti­lan­teen hy­väk­si ja nap­pa­si­vat it­sel­leen isoim­mat ja pai­na­vim­mat pa­ke­tit ka­san pääl­tä. Il­ta­päi­vä­leh­tien nos­tet­tua tu­kien jaon jul­ki­suu­teen, osa heis­tä on jo pa­laut­ta­nut pa­ket­tin­sa avaa­mat­to­ma­na ja­et­ta­vak­si edel­leen jol­le­kin, jol­la tar­ve on suu­rem­pi.

Usein ko­vim­mat kri­ti­soi­jat ovat nii­tä, joil­la ei ole min­kään­lais­ta kä­si­tys­tä yri­tys­toi­min­nas­ta ja yrit­tä­mi­ses­tä

Ra­hoi­tuk­sen saa­jien jou­kos­ta niin kut­sut­tu klik­ki­me­dia nos­ti esiin va­li­tet­ta­vas­ti juu­ri näi­tä yri­tyk­siä ja yrit­tä­jiä, jois­ta ai­na­kin osa var­mas­ti haki tu­kia vain sik­si, et­tä nii­tä oli poik­keuk­sel­li­sen ti­lan­teen ta­kia mah­dol­lis­ta saa­da nor­maa­lia hel­pom­mal­la.

Ym­mär­ret­tä­väs­ti ra­hoi­tuk­sen ja­ka­mi­nen on ai­heut­ta­nut pal­jon kär­käs­tä­kin kri­tiik­kiä ja niin pi­tää­kin. Tap­pouh­kauk­set ovat kui­ten­kin lii­kaa. Usein ko­vim­mat kri­ti­soi­jat ovat nii­tä, joil­la ei ole min­kään­lais­ta kä­si­tys­tä yri­tys­toi­min­nas­ta ja yrit­tä­mi­ses­tä. Hy­vää­kin tu­los­ta teh­nyt yri­tys voi ol­la ra­hoi­tuk­sen tar­pees­sa, jos ko­ro­nak­rii­si on esi­mer­kik­si kes­keyt­tä­nyt lii­ke­toi­min­nan ja kaik­ki va­ral­li­suus on si­dot­tu yri­tyk­sen ko­nei­siin ja ka­lus­toon, jos­ta sitä on mah­do­ton no­pe­as­ti muut­taa ra­hak­si. Tai yri­tys on saat­ta­nut lä­hi­ai­koi­na teh­dä suu­ria in­ves­toin­te­ja, jot­ka ra­sit­ta­vat tu­los­ta ja kan­nat­ta­va toi­min­ta näyt­tää vi­ral­li­sel­la pa­pe­ril­la ihan muul­ta.

Val­ta­o­sa ja­e­tus­ta ra­has­ta jää hyö­dyt­tä­mään pai­kal­lis- ja alu­e­ta­lout­ta.

Häi­ri­ö­ti­lan­ne­ra­hoi­tus on tar­koi­tet­tu yri­tys­ten ke­hit­tä­mi­seen ja val­ta­o­sa ja­e­tus­ta ra­has­ta jää hyö­dyt­tä­mään pai­kal­lis- ja alu­e­ta­lout­ta. Tu­el­la mak­se­taan yri­tys­ten ke­hit­tä­mi­seen osal­lis­tu­van hen­ki­lö­kun­nan palk­ko­ja, os­te­taan pal­ve­lu­ja toi­sil­ta yrit­tä­jil­tä ja teh­dään ke­hit­tä­mi­seen liit­ty­viä han­kin­to­ja. Li­säk­si yri­tyk­set ovat ha­ke­muk­ses­saan si­tou­tu­neet lait­ta­maan pro­jek­tei­hin­sa tuen pääl­le 20 % omaa ra­haan­sa. Tämä tar­koit­taa, et­tä esi­mer­kik­si jo uu­ti­soi­dun Ruo­ve­del­le tu­le­van lä­hes mil­joo­nan eu­ron ra­hoi­tuk­sen pääl­le yri­tyk­set lait­ta­vat kier­toon sa­to­ja tu­han­sia eu­ro­ja omia va­ro­jaan. Täl­lä on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus yri­tys­ten si­dos­ryh­mil­le, jos vain ra­hoi­tus käy­te­tään niin kuin se on tar­koi­tet­tu.

Jul­ki­suu­des­sa­kin ol­lei­den tie­to­jen mu­kaan ton­tut kyl­lä kurk­ki­vat yri­tys­ten ik­ku­nois­ta ja val­vo­vat, et­tä lah­joil­la lei­ki­tään sään­tö­jen mu­kaan, ja jos joku ei näin tee, tu­le­vat ha­ke­maan lah­jan­sa pois.

Va­pun jäl­kei­se­nä tiis­tai­na il­ta­päi­väl­lä läh­ties­sä­ni kou­lu­lai­sia kul­jet­ta­maan, vil­kai­sin taas ker­ran ik­ku­nas­ta ja siel­tä­hän se puk­ki tuli pa­ket­tin­sa kans­sa.