Kävin tänään kampaajalla, huraa!
Entä sitten? Mitä ihmeellistä siinä on?
Normaaliin maailmanaikaan ei ole, mutta Wienissä korona-aikana se on saavutus. Edellisen kerran kävin – onnistuin käymään – kampaajalla lokakuussa. En tahtonut enää jaksaa katsoa peilikuvaani aamulla, tukka roikkui, vaikka olin sen juuri pessyt. Yritin vompailla sitä sykkyrälle niskaan, nutturalle takaraivolle, ostin pinnejä ja kiinnitin niillä silmien edessä roikkuvat suortuvat, mutta joka kerta lopputulos oli ruma. Ja entäs hiusten tiskivettä muistuttava väri, siihen oli pakko saada piristystä!
Kampaajat olivat kuukausikaupalla kiinni kuten kaikki muukin Itävallassa, ja kun ne lopulta saivat aukaista ovensa, käytettävissä olevat ajat olivat heti varattuja – salongit saivat ottaa vain rajallisen määrän asiakkaita. Eikä sisälle ollut pyrkimistä, ellei mukana ollut tuoretta negatiivista virallisen koronatestin tulosta. Oli siis saatava aika sekä koronatestiin että kampaajalle joko samaksi tai peräkkäisiksi päiviksi, ja aina se ei onnistunut: viime viikolla pääsin testiin, mutta kampaajani oli varattu, niin että testi oli uusittava tällä viikolla, kun olin jo saanut varatuksi ajan kampaajalle. Ja tänään oli se suuri päivä, hih-hei huraa!
Tuntuu kuin olisi ihan virkistynyt nähtyäni maailmaa. Muuta maailmaa en tosin nähnyt kuin Wienin keskikaupunkia – kampaajani on ykkösalueella eli keskustassa – mutta sekin tuntui suurelta maailmalta. Käytin metroa, vaihdoin vain kolmoslinjalta neloslinjalle ja loppumatkan kävelin. Viikkoja olen pysytellyt kotikaupunginosassani, kierrellyt lähitienoon pikkukatuja lenkkeillessäni ja unohtanut, miltä keskustassa näyttää.
Maski on otettava mukaan, ja vaikkei sitä ihan kotiovella vielä asenna naamalleen, niin viimeistään metroaseman lähellä se on tehtävä: maski on pakollinen metrossa ja muissa yleisissä kulkuneuvoissa samoin kuin kaikissa sisätiloissa, supermarketissa, apteekissa; ei kannata pyrkiä sisään ilman sitä.
Metrossa kaikuu kuulutus jokaisen aseman välillä: muista peittää nenäsi ja suusi maskilla! Rikkureita ei juuri näe, sillä määräysten uhmaaminen tulee kalliiksi.
Kyllä näihin kahvisuodattimia muistuttaviin PPF2-maskeihin tottuu. Meille yli 65-vuotiaille lähetti maan hallitus kymmenen ilmaista valkoista maskia silloin, kun ne tulivat pakollisiksi, ja jos haluan vaihteeksi jonkin muunvärisen, löydän etsimäni apteekista tai jopa supermarketista. Entiset haitarimalliset tai itsetehdyt kankaiset maskit eivät enää kelpaa, jokaisen on käytettävä virallisia PPF2-maskeja, näitä kahvisuodatinkuonokoppia. Ja siihenkin tottuu, että karttelee vieraita ihmisiä: metrossa etsii automaattisesti nurkkausta, jossa ei ole muita, jalkakäytävillä väistelee toisia kaukaa.
Odotin kerran valoristeyksessä jalankulkijoille syttyvää vihreää valoa, kun kuulin takaani melua ja väistin vaistomaisesti pari askelta sivuun. Kaksi unkarilaista nuorta miestä siellä meuhasi, ja nähtyään väistöliikkeeni toinen sanoi unkariksi:
– Ei meillä mitään koronaa ole!
Minulta pääsi spontaanisti:
– Nem tudom! eli mistäs minä sen tiedän! Jatkoin matkaani ja olin ylpeä itsestäni: kerrankin sanavalmis! Pojat jäivät hölmöinä tuijottamaan perääni.
Seuraan koronatilannetta niin Itävallassa kuin Suomessakin, ja molemmissa maissa tartuntaluvut nousevat pelottavasti. Hallitukset miettivät toimenpiteitä, antavat määräyksiä, sulkevat kauppoja, Itävallassa jopa tiettyjä alueita, esimerkiksi etelässä Hermagorin. Oppositio kritisoi hallitusta: tekee se mitä tahansa, aina on niitä, joille annetut ohjeet eivät passaa. Unohdetaan, että ongelma ei ratkea hallituksen ohjeilla tai määräyksillä, sillä ainoa ratkaisu on jokaisen oma vastuuntunto. Jokaisen!
Wien 5.3.2021
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Viherpeippopariskunta maistelee tämän kesän satoa Ruhalassa 29.7. kuvaaja Raimo Västilä.
Raimo Västilä
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste