Olin hiljattain Wienin Philharmonikkojen sunnuntaiaamupäivän matineakonsertissa, ja se on mainittava tapaus sen takia, ettei niihin konsertteihin noin vain lippuja saa: suurin osa paikoista on sarjalippuja, jotka on varattu säännöllisille Musikvereinin kantajäsenille, ja ne menevät perintönä perheissä, uusia tuskin on jaossa. Jos paikkoja on vapaana, ne ovat kalliita ja menevät kuin kuumille kiville.
Tyttäreni ystävättärellä Nikillä on miehensä perintönä saama sarjalippu, ja ellei mies itse jostain syystä pääse konserttiin, niin Niki soittaa minulle ja minähän olen valmis milloin tahansa käyttämään tilaisuutta hyväkseni.
Tällä kertaa orkesteria johti minulle aivan tuntematon Lorenzo Viotti. En ole mikään suuri musiikin asiantuntija, joten ajattelin, että tämä orkesterinjohtajan nimi on vain jäänyt minulta huomaamatta. Mutta ei: hän esiintyi tosiaan ensimmäisen kerran Wienissä orkesterin edessä. Ohjelmassa oli Rimski-Korsakowin, Rachmaninowin ja Dvorakin musiikkia, ei mitään hiljaista meditaatiomusiikkia, vaan todella orkesterin täyttä rekisteriä vaativaa. Ja orkesterin johtaja, nuori mies, otti orkesterista irti kaiken, siltä minusta tuntui. Samalla hän sai suoritetuksi aamuvoimisteluohjelmansa, kuten väliajalla Nikille huomautin: hän ei tyytynyt käyttämään vain käsiään, kuten useimmat orkesterinjohtajat, vaan työllisti koko kroppansa varsin tehokkaasti.
Yhä vielä sydämeni hypähtää, kun suomalainen taiteilija saa arvostusta täällä Wienissä.
Wieniläinen varsin nirsona tunnettu konserttiyleisö otti tulokkaan suopeasti vastaan ja osoitti sen raivokkailla aplodeilla. Herra Viotti oli väsynyt eikä myöntynyt yhteenkään ylimääräiseen kappaleeseen, mutta joutui tulemaan kerran toisensa jälkeen kiittämään suosionosoituksista. Lopulta hän vilkutti sen merkiksi, että riittää, lopettakaa jo, ja yleisö alkoi vähitellen valua eteiseen ja orkesterin soittajat omiin tiloihinsa. Mutta innokkaimmat kuulijat jatkoivat aplodeja, niin että johtajan piti vielä kerran tulla tervehtimään heitä. Moista en ole koskaan konsertissa kokenut!
Luin sitten seuraavan päivän lehdestä varsin kiittävän konserttiarvostelun, jossa Lorenzo Viottia veikattiin uudeksi, nousevaksi tähdeksi ja asetettiin hänet Klaus Mäkelän rinnalle, Mäkelä on nimittäin kevään ja alkukesän aikana esiintynyt useammankin kerran Wienissä ja saanut hänkin hyvän vastaanoton. Tosin on vähän ihmetelty sitä, miten monta orkesteria eri puolilla maailmaa yksi mies, olkoonkin että tämä on nuori ja energinen, pystyy johtaman.
Ja minua huvitti: yhä vielä sydämeni hypähtää, kun suomalainen taiteilija saa arvostusta täällä Wienissä, musiikin mekassa. Yhä vielä!
Wien 7.7.2024
Viime perjantaina, 24.toukuuta., poimin tämän satokauden ensimmäiset mulperit ja keitin ne hilloksi. Ne olivat suuria möykkyjä, alkukesä on täällä ollut sateinen. Koskaan ennen en ole näin aikaisin voinut mulpereita kerätä, kevät tuli tänä vuonna historiallisen aikaisin. Jännitin puuni kukinnan puolesta, kun samaan aikaan tuli vielä hallaöitä, mutta ilmeisesti kukat eivät ole kovin hallanarkoja, sato näyttää runsaalta.
Viime perjantaina, 24.toukuuta., poimin tämän satokauden ensimmäiset mulperit ja keitin ne hilloksi. Ne olivat suuria möykkyjä, alkukesä on täällä ollut sateinen. Koskaan ennen en ole näin aikaisin voinut mulpereita kerätä, kevät tuli tänä vuonna historiallisen aikaisin. Jännitin puuni kukinnan puolesta, kun samaan aikaan tuli vielä hallaöitä, mutta ilmeisesti kukat eivät ole kovin hallanarkoja, sato näyttää runsaalta.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste