Ruo­ve­si-leh­des­sä oli haus­ka pie­ni jut­tu esi­koi­ses­ta­ni, joka aloit­ti en­sim­mäi­sen luo­kan elo­kuus­sa. Nuo­ren her­ran haas­tat­te­lu suo­ri­tet­tiin mum­mu­las­sa ja tot­ta kai mum­mu ja pap­pa esiin­tyi­vät ta­ri­nas­sa myös.

Viik­ko leh­den il­mes­ty­mi­sen jäl­keen pos­tis­sa tuli kir­je­kuo­ri. Kuo­ren pääl­lä oli huo­lel­li­sel­la van­han ajan kau­no­kir­joi­tuk­sel­la esi­koi­se­ni nimi ja ky­län nimi pos­ti­nu­me­roi­neen. Ei siis sen tar­kem­paa osoi­tet­ta. Pe­ril­le tuli hie­nos­ti, mikä on jäl­leen jo­ten­kin niin mai­nio osoi­tus pik­ku­ky­lien po­si­tii­vi­sis­ta puo­lis­ta.

Esi­koi­se­ni ava­si kuo­ren ja tar­kas­te­li si­säl­tä löy­ty­vää kort­tia. Hän ojen­si kor­tin ja tuu­ma­si

– Lue äi­ti. Kä­si­a­la oli edel­leen vie­tä­vän huo­lel­lis­ta kan­sa­kou­lun opet­ta­jan kau­no­kir­joi­tus­ta.

Luin mie­les­sä­ni kor­tin nop­saan läpi ja tai­sin­pa lu­kais­ta toi­sen­kin ker­ran. Hy­mys­sä suin luin kor­tin po­jal­le­ni. Vies­ti oli en­ti­sel­tä omal­ta opet­ta­jal­ta­ni ja puo­li­so­ni ja vel­jie­ni opet­ta­jal­ta. Van­ha opet­ta­ja­tar oli kai­ke­ti lu­ke­nut pai­kal­lis­leh­des­tä eka­luok­ka­lai­ses­ta.

Te­rä­vä kan­san­kynt­ti­lä oli yh­dis­tä­nyt mum­mut ja pa­pat, po­jat, äi­dit, isät ja muis­ti­pa vie­lä vel­jet­kin. It­se asi­as­sa lap­se­ni on jo kol­man­nes­sa su­ku­pol­ves­sa Vi­su­ve­den kou­lun op­pi­lai­ta. Oli jän­nän kos­ket­ta­vaa saa­da kä­sin kir­joi­tet­tu vies­ti van­hal­ta opet­ta­jal­ta. Ar­ki hei­lah­ti het­kek­si syr­jään ja sain ot­teen pi­dem­mäs­tä jat­ku­mos­ta, jon­ka osa­na sitä tääl­lä tal­lus­te­lee.

Käsi pys­tyyn kaik­ki, jot­ka voi­vat sa­noa sa­maa, et­tä ol­laan peu­hat­tu use­am­mas­sa pol­ves­sa sa­moil­la kou­lun pi­hoil­la ja avail­tu sa­mo­ja luo­kan ovia? It­se asi­as­sa jut­te­lin sat­tu­mal­ta kou­lu­muis­tois­ta ja opet­ta­jiem­me te­rä­vis­tä muis­teis­ta din­ne­ril­lä, ku­ten isoil­la ky­lil­lä sa­no­taan, täs­sä syk­syl­lä. Kyl­lä mei­tä use­am­man su­ku­pol­ven kou­lu­lai­sia löy­tyy jo­ku­nen.

Kou­lun tar­koi­tus ei tie­ten­kään ole luo­da vain his­to­ri­al­li­sia jat­ku­moi­ta vaan tar­jo­ta op­pi­lail­le ajan ta­sai­sia tie­to­ja ja tai­to­ja. Epä­ta­sa-ar­vo pu­hu­tut­taa vä­lil­lä, kun pu­hu­taan kou­lu­maa­il­mas­ta. Koen kui­ten­kin vah­vas­ti van­hem­pain­ta­paa­mi­sen­kin jäl­keen, et­tä kyl­lä pun­nuk­set ovat ky­lä­kou­lun kan­nal­la.

Tä­män­kin päi­vän kan­san­kynt­ti­lät ovat teh­tä­vien­sä ta­sal­la tääl­lä pe­ril­lä. Oh­jel­moin­nin al­kei­siin pääs­tään kä­sik­si ja pie­nis­sä ryh­mis­sä, her­kim­mät­kin talt­ta­ham­paat saa­vat et­siä rau­has­sa omia vah­vuuk­si­aan.