An­keut­ta­jat ovat ai­ka ka­ru­ja hah­mo­ja Har­ry Pot­te­ris­sa. To­sie­lä­mäs­sä­kin an­keut­ta­jat saa­vat ka­rua jäl­keä ai­kai­sek­si. Tun­nis­tat eh­kä tyy­pin, jol­la kaik­ki on huo­nos­ti mut­ta mi­tään ei kan­na­ta teh­dä tai et­tä ai­na­kin se joku muu sai­si teh­dä jo­tain.

Olen jou­tu­nut poh­ti­maan pal­jon mä­reh­ti­mis­tä tai vel­lo­mis­ta, olen­han oi­kea asi­an­tun­ti­ja sii­nä.

Olin kou­lu­tuk­ses­sa, jos­sa kes­kus­tel­tiin pal­jon ja ver­tai­sar­vi­oi­tiin vä­hin­tään sa­man ver­ran. Ker­ta toi­sen jäl­keen mei­tä muis­tu­tet­tiin sii­tä, et­tä en­sin ker­ro­taan hy­vät asi­at ja vas­ta sen jäl­keen ke­hit­tä­mis­koh­teet ja -eh­do­tuk­set.

Joka iki­nen ker­ta oli­si ol­lut kie­len pääl­lä sitä ja tätä kor­jat­ta­vaa asi­aa, mut­ta piti oi­kein ko­men­taa it­se­ään sa­no­maan ää­neen on­nis­tu­neet ju­tut en­sin. Nii­den­kin jäl­keen piti vie­lä jum­pa­ta aja­tuk­set täys­tyr­mäyk­ses­tä ke­hit­tä­mi­sai­hi­oik­si.

Ei­hän sem­mois­ta ih­mis­tä ole­kaan, joka luon­tai­ses­ti ra­vis­te­li­si hi­has­taan kan­nus­tuk­sia ja ra­ken­ta­vaa pa­lau­tet­ta. Mei­dän kaik­kien pi­tää ope­tel­la sitä.

Olen emä­vel­lo­ja. Pie­ni­kin moka ja tök­säh­dys suis­ta­vat su­ju­vas­ti tar­po­maan rin­kiä epä­on­nis­tu­mis­suos­sa päi­vä­kau­sik­si. Kun pon­te­vas­ti mä­reh­tin yh­tä asi­aa, saan lo­put­kin me­ne­mään mön­kään ja ru­pe­an ak­tii­vi­ses­ti ka­saa­maan toi­nen tois­taan mah­ta­vam­pia kyn­nyk­siä ym­pä­ril­le­ni. Muu­tun mä­reh­ti­jäs­tä an­keut­ta­jak­si, hel­pos­ti.

Olen ope­tel­lut ot­ta­maan mä­reh­ti­jää sar­vis­ta to­tea ti­lan­ne ja ete­ne -tak­tii­kal­la. Tek­niik­ka ja Ta­lous -leh­den ko­lum­nis­ti tii­vis­ti muu­ta­ma vuo­si sit­ten, et­tä kä­sil­lä ole­vat mur­heet huk­ku­vat tu­le­vien on­gel­mien al­le. Ai­ka ka­rua, mut­ta hie­noi­nen to­tuus sa­nois­sa tie­ten­kin pii­lee.

Tör­mä­sin myös sat­tu­mal­ta eng­lan­nin kie­li­sel­lä Me­dium-blo­gi­a­lus­tal­la nel­jän koh­dan mä­reh­ti­mi­sen py­säy­ty­soh­jee­seen. Koh­dat oli­vat tie­dos­ta, rat­ko, lii­ku ja suh­teu­ta asi­oi­ta.

Omat to­tea ti­lan­ne ja ete­ne -tak­tiik­ka­ni on ol­lut hy­vin sa­man­lai­nen. Vai­kein­ta ken­ties on vain to­de­ta ti­lan­ne lo­put­to­man tul­kin­nan ja tut­kis­ke­lun si­jaan. Se­kin on kai­ke­ti in­hi­mil­lis­tä, et­tä heit­täy­dym­me ha­na­kas­ti jo tul­kit­se­maan asi­aa, sen si­jaan, et­tä tar­kas­te­li­sim­me ha­vain­to­ja ja to­te­ai­sim­me ne.

Ana­ly­soin­nis­sa­kin mei­naa hel­pos­ti mopo ka­ra­ta kä­sis­tä, ja pelk­kä vii­leä ana­lyy­si muut­tuu hel­pos­ti tu­li­sen kat­ke­rak­si vel­lon­nak­si, sen si­jaan et­tä läh­ti­sin ana­lyyt­ti­ses­ti rat­ko­maan epä­on­nis­tu­mis­ta. Hy­vä­hän oli­si miet­tiä on­ko se tär­keä asia, ja jos on niin sit­ten teh­dä toi­min­ta­suun­ni­tel­ma sen koh­dan ke­hit­tä­mi­sek­si.

Lii­ku-ke­ho­tus sen si­jaan tu­lee au­to­maat­ti­ses­ti, ai­na­kin mi­nul­ta. Jos mök­sö­tyt­tää, niin mikä sen pa­rem­paa, kuin pyy­häl­tää lenk­ki­tos­sut ja­las­sa tai pep­pu ra­vas­sa pol­ku­pyö­räl­lä pol­ku­ja, ai­van kuin ka­ris­ta­en tiu­kim­mat­kin vel­lo­mus­ta­ki­ai­set kim­pus­ta pois.

Asi­oi­den suh­teut­ta­mi­nen on eh­kä pe­ri­suo­ma­lai­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa mä­reh­ti­mi­seen.

– Mitä sinä sitä sii­nä mu­reh­dit! Muil­la­kin on vai­ke­aa! Se on hyvä ha­vai­ta, et­tä omat on­gel­mat ovat vä­lil­lä koh­tuul­li­sia mo­niin mui­hin ver­rat­tu­na, mut­ta ihan en­sim­mäi­se­nä ei kan­na­ta läh­teä ruos­ki­maan it­se­ään täl­lä asi­al­la. Asi­oi­ta voi suh­teut­taa po­si­tii­vi­sel­la­kin ta­val­la ja lem­pe­äs­ti. Oi­val­lus sii­tä, et­tä tämä oi­ke­as­taan on ve­si­la­sin ko­koi­nen asia val­ta­me­ren si­jaan voi jos­kus ol­la hy­vin hel­pot­ta­vaa, ja vel­lon­nas­ta pys­tyy pääs­tä­mään ir­ti sen huo­mat­tu­aan.

Mut­ta pa­la­taan vie­lä sii­hen ke­hu­mi­seen mä­reh­ti­mi­sen es­tä­mi­sek­si. Se on pie­ni asia, jol­la on iso vai­ku­tus. Ko­keil­laan­ko? Jos tui­ki tun­te­mat­to­man ke­vät­pom­pan ke­hai­su tun­tuu lii­an hur­jal­ta voi vai­ku­tus­ta tes­ta­ta omaan ko­ti­vä­keen. Kii­tok­sel­la ar­ki­päi­väi­ses­tä ja it­ses­tään sel­väs­tä asi­as­ta ku­ten tis­kien te­os­ta tai ta­kin nau­laan ri­pus­ta­mi­ses­ta voi ol­la pi­ris­tä­viä vai­ku­tuk­sia.