Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Kun mulperipuuni marjat kypsyivät, päätin kokeilla ja keittää niistä hilloa. Sille puuhalle naapurini nauroi: eivät ne ole syöntimarjoja, vaikkeivat ne myrkyllisiäkään ole, hän sanoi. Minä, hillojen ja mehujen tehtailija, kokeilin siitä huolimatta erilaisia yhdistelmiä, ja parhaaksi osoittautui mulperien ja hapankirsikoitten sekoitus. Yksinäänkin mulpereista saa kyllä hyvää hilloa, siihen on vain lisättävä vähän sitruunahappoa, mulpereissa itsessään ei ole ollenkaan happoa.
Mulperi on marja, jolla on luonnetta!
Nykyään mulperit kuuluvat peräti muodikkaaseen ruoka-aineryhmään superfood, marjat nimittäin sisältävät paljon proteiinia, antioksidantteja, C-vitamiineja, kaliumia, rautaa, polyfenoleita ja flavonoideja. Miksi en siis keräisi talteen näitä arvokkaita marjoja, kun ne omassa puutarhassani kasvavat!
Tänä vuonna hellekausi osui juuri mulperien kypsymisen aikaan. On mahdotonta seistä puun alla, kun aurinko paahtaa täydellä teholla ja lämpömittari näyttää varjossakin 36 astetta. Ratkaisin ongelman niin, että keräsin marjoja vasta illalla kahdeksan jälkeen, kun lämpö oli laskenut noin 30 asteeseen. Marjat on keitettävä heti, ne ovat pehmeitä eivätkä säily, ja niin purkitin monena iltayönä mulperihilloa.
Mulperi on marja, jolla on luonnetta! Kypsänä se on tumma, lähes musta – tosin on valkoisiakin mulpereita, mutta ilmeisesti ne eivät ole yhtä “arvokkaita“ kuin mustat marjat. Marjat kypsyvät jokainen omassa tahdissaan. Kypsät marjat putoavat pienestäkin kosketuksesta; käytännöllisintä on siis panna oksan alle laakea astia ja “kutittaa“ oksaa, niin että kypsät marjat putoilevat astiaan. Jos marja ei ole valmis poimittavaksi, se ei irtoa oksasta, ei sitten millään, ei, vaikka se olisi väriltään pikimusta! Ei, mieluummin se murskautuu, mutta sitä yritän poimijana välttää, sillä mulperimehu värjää kädet ja kynnenaluset eikä väri lähde pesemälläkään!
Jouduin kesäkuussa ajamaan Wieniin kesken mulperikauden, viivyin siellä muutaman päivän. Surukseni mulperipuu oli palattuani tyhjä, vain puun alusta oli mustanaan: oli ollut tuulisia päiviä ja tuuli oli riipinyt kaikki marjat maahan. Ei niitä sieltä voinut poimia, ne olivat auringon paahtamia ja jo käymistilassa.
Hyvästi, mulperikausi tältä kesältä!
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Lonkkaleikkaukseni jälkeen minun oli etsittävä huusholliini siivooja, Itävallassa leikkausmetodi on toinen kuin Suomessa: täällä uuden titaali/keramiikkaproteesin annetaan kasvaa kiinni reisiluuhun eikä sitä sementoida niin kuin Suomessa. Prosessi kestää ainakin kuusi viikkoa, ja sinä aikana on käytettävä kyynärsauvoja eikä ole lupa kumartua, lonkan on oltava suorassa linjassa. Lonkkaleikkauskuntoutuja ei imuria voi käyttää ja kuudessa viikossa huusholli viidakoituu muutenkin, ellei kukaan ryhdy vastatoimenpiteisiin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Suruvaippa, toinen, kolmas. Vai onko niitä vain kaksi ja ne seuraavat minua, kun kuljen metsän halki mökkipolullani? Ne ovat hätkähdyttävän kauniita perhosia, näen niitä usein tänä kesänä ja mietin, haluavatko ne kertoa minulle jotakin.
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Oikeastaan minun pitäisi poimia mulpereita, ensimmäiset niistä ovat kypsiä ja tuuli pudottelee niitä jo maahan mulperipuun alle. Mutta miten voi tehdä ulkona pienintäkään liikettä vaativaa työtä, kun lämpömittari jo aamupäivällä kello 10 näytti 30°C, iltapäivällä luku on varmaan 37°C, ainakin eilen oli!
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kesäyön väriloistoa Hyyrylänkylässä 14. kesäkuuta.
Esko Lahtinen
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kesäyön väriloistoa Hyyrylänkylässä 14. kesäkuuta.
Esko Lahtinen
#unelma 2030-tilaisuus alkaa klo 12.35. Katso striimi!
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste