Aivosumua

Ai­vo­su­mua, mitä se on, ih­met­te­lin en­nen. Ko­ro­nan jäl­ki­seu­rauk­se­na sel­lais­ta saat­taa esiin­tyä, luin sil­loin täl­löin, mut­ta tar­kem­paan se­los­tuk­seen sii­tä, mis­tä on kyse, en kos­kaan tör­män­nyt. Mut­ta nyt tie­dän, mitä se on: mi­nul­la on ai­vo­su­mua.

Aivosumua

Ai­vo­su­mua, mitä se on, ih­met­te­lin en­nen. Ko­ro­nan jäl­ki­seu­rauk­se­na sel­lais­ta saat­taa esiin­tyä, luin sil­loin täl­löin, mut­ta tar­kem­paan se­los­tuk­seen sii­tä, mis­tä on kyse, en kos­kaan tör­män­nyt. Mut­ta nyt tie­dän, mitä se on: mi­nul­la on ai­vo­su­mua.

Testatkaa, testatkaa,…

Pu­he­li­me­ni ki­lah­ti aa­mu­päi­väl­lä, sain teks­ti­vies­tin, jon­ka lä­het­tä­jäk­si oli mer­kit­ty Wie­nin kau­pun­ki. Ava­sin sen: „PCR-tes­tin­ne tu­los on täs­sä lin­kis­sä“, luki pu­he­li­men ruu­dus­sa. Ava­sin lin­kin mut­kik­kaan koo­din avul­la ja luin tes­ti­tu­lok­sen: ne­ga­tii­vi­nen. Vaik­kei tu­los yl­lät­tä­nyt – häm­mäs­ty­nyt oli­sin ol­lut, jos ruu­dus­sa oli­si ol­lut sana po­si­tii­vi­nen – jon­kin­lai­sen pie­nen jän­ni­tyk­sen tun­sin sil­ti vies­tiä ava­tes­sa­ni.

Testatkaa, testatkaa,…

Pu­he­li­me­ni ki­lah­ti aa­mu­päi­väl­lä, sain teks­ti­vies­tin, jon­ka lä­het­tä­jäk­si oli mer­kit­ty Wie­nin kau­pun­ki. Ava­sin sen: „PCR-tes­tin­ne tu­los on täs­sä lin­kis­sä“, luki pu­he­li­men ruu­dus­sa. Ava­sin lin­kin mut­kik­kaan koo­din avul­la ja luin tes­ti­tu­lok­sen: ne­ga­tii­vi­nen. Vaik­kei tu­los yl­lät­tä­nyt – häm­mäs­ty­nyt oli­sin ol­lut, jos ruu­dus­sa oli­si ol­lut sana po­si­tii­vi­nen – jon­kin­lai­sen pie­nen jän­ni­tyk­sen tun­sin sil­ti vies­tiä ava­tes­sa­ni.

Esmaeil

– Mi­tes tent­ti meni? Es­ma­ei­lin huo­neen ovi on au­ki, sii­tä tie­dän, et­tä tent­ti on ohi; ko­pu­tan va­ro­vas­ti oven­pie­leen. Es­ma­eil is­tuu ala­ku­loi­se­na lap­to­pin­sa edes­sä.

Esmaeil

– Mi­tes tent­ti meni? Es­ma­ei­lin huo­neen ovi on au­ki, sii­tä tie­dän, et­tä tent­ti on ohi; ko­pu­tan va­ro­vas­ti oven­pie­leen. Es­ma­eil is­tuu ala­ku­loi­se­na lap­to­pin­sa edes­sä.

Mitä, et ole ottanut rokotusta!

Lonk­ka­leik­kauk­se­ni jäl­keen mi­nun oli et­sit­tä­vä huus­hol­lii­ni sii­voo­ja, Itä­val­las­sa leik­kaus­me­to­di on toi­nen kuin Suo­mes­sa: tääl­lä uu­den ti­taa­li/ke­ra­miik­kap­ro­tee­sin an­ne­taan kas­vaa kiin­ni rei­si­luu­hun ei­kä sitä se­men­toi­da niin kuin Suo­mes­sa. Pro­ses­si kes­tää ai­na­kin kuu­si viik­koa, ja sinä ai­ka­na on käy­tet­tä­vä kyy­när­sau­vo­ja ei­kä ole lupa ku­mar­tua, lon­kan on ol­ta­va suo­ras­sa lin­jas­sa. Lonk­ka­leik­kaus­kun­tou­tu­ja ei imu­ria voi käyt­tää ja kuu­des­sa vii­kos­sa huus­hol­li vii­da­koi­tuu muu­ten­kin, el­lei ku­kaan ryh­dy vas­ta­toi­men­pi­tei­siin.

Mitä, et ole ottanut rokotusta!

Lonk­ka­leik­kauk­se­ni jäl­keen mi­nun oli et­sit­tä­vä huus­hol­lii­ni sii­voo­ja, Itä­val­las­sa leik­kaus­me­to­di on toi­nen kuin Suo­mes­sa: tääl­lä uu­den ti­taa­li/ke­ra­miik­kap­ro­tee­sin an­ne­taan kas­vaa kiin­ni rei­si­luu­hun ei­kä sitä se­men­toi­da niin kuin Suo­mes­sa. Pro­ses­si kes­tää ai­na­kin kuu­si viik­koa, ja sinä ai­ka­na on käy­tet­tä­vä kyy­när­sau­vo­ja ei­kä ole lupa ku­mar­tua, lon­kan on ol­ta­va suo­ras­sa lin­jas­sa. Lonk­ka­leik­kaus­kun­tou­tu­ja ei imu­ria voi käyt­tää ja kuu­des­sa vii­kos­sa huus­hol­li vii­da­koi­tuu muu­ten­kin, el­lei ku­kaan ryh­dy vas­ta­toi­men­pi­tei­siin.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Melan­ko­li­nen kesä

Su­ru­vaip­pa, toi­nen, kol­mas. Vai on­ko nii­tä vain kak­si ja ne seu­raa­vat mi­nua, kun kul­jen met­sän hal­ki mök­ki­po­lul­la­ni? Ne ovat hät­käh­dyt­tä­vän kau­nii­ta per­ho­sia, näen nii­tä usein tänä ke­sä­nä ja mie­tin, ha­lu­a­vat­ko ne ker­toa mi­nul­le jo­ta­kin.

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!