Mulperipuun alla
Maija Asunta-Johnston
Toisen maailmansodan aikana Unkarissa istutettiin mulperipuita kaikkien talojen puutarhaan, ajatus oli se, että perheet saisivat lisätuloja silkkiperhosten kasvatuksesta. Niitten toukat syövät mulperipuun lehtiä ja koteloituvat silkkisiin koteloihin ja silkkiä tarvittiin sodan aikana laskuvarjoteollisuuteen. Näin minulle kertoi edesmennyt naapurini Karoly, kun talon ostettuani kyselin, miksi puutarhassani ja naapurienkin puutarhoissa on mulperipuita. Siitä en päässyt perille, onnistuiko ajatus, toisin sanoen saatiinko perhosten toukista silkkiä ja sitä taas markkinoitua.
Kun mulperipuuni marjat kypsyivät, päätin kokeilla ja keittää niistä hilloa. Sille puuhalle naapurini nauroi: eivät ne ole syöntimarjoja, vaikkeivat ne myrkyllisiäkään ole, hän sanoi. Minä, hillojen ja mehujen tehtailija, kokeilin siitä huolimatta erilaisia yhdistelmiä, ja parhaaksi osoittautui mulperien ja hapankirsikoitten sekoitus. Yksinäänkin mulpereista saa kyllä hyvää hilloa, siihen on vain lisättävä vähän sitruunahappoa, mulpereissa itsessään ei ole ollenkaan happoa.
Mulperi on marja, jolla on luonnetta!
Nykyään mulperit kuuluvat peräti muodikkaaseen ruoka-aineryhmään superfood, marjat nimittäin sisältävät paljon proteiinia, antioksidantteja, C-vitamiineja, kaliumia, rautaa, polyfenoleita ja flavonoideja. Miksi en siis keräisi talteen näitä arvokkaita marjoja, kun ne omassa puutarhassani kasvavat!
Tänä vuonna hellekausi osui juuri mulperien kypsymisen aikaan. On mahdotonta seistä puun alla, kun aurinko paahtaa täydellä teholla ja lämpömittari näyttää varjossakin 36 astetta. Ratkaisin ongelman niin, että keräsin marjoja vasta illalla kahdeksan jälkeen, kun lämpö oli laskenut noin 30 asteeseen. Marjat on keitettävä heti, ne ovat pehmeitä eivätkä säily, ja niin purkitin monena iltayönä mulperihilloa.
Mulperi on marja, jolla on luonnetta! Kypsänä se on tumma, lähes musta – tosin on valkoisiakin mulpereita, mutta ilmeisesti ne eivät ole yhtä “arvokkaita“ kuin mustat marjat. Marjat kypsyvät jokainen omassa tahdissaan. Kypsät marjat putoavat pienestäkin kosketuksesta; käytännöllisintä on siis panna oksan alle laakea astia ja “kutittaa“ oksaa, niin että kypsät marjat putoilevat astiaan. Jos marja ei ole valmis poimittavaksi, se ei irtoa oksasta, ei sitten millään, ei, vaikka se olisi väriltään pikimusta! Ei, mieluummin se murskautuu, mutta sitä yritän poimijana välttää, sillä mulperimehu värjää kädet ja kynnenaluset eikä väri lähde pesemälläkään!
Jouduin kesäkuussa ajamaan Wieniin kesken mulperikauden, viivyin siellä muutaman päivän. Surukseni mulperipuu oli palattuani tyhjä, vain puun alusta oli mustanaan: oli ollut tuulisia päiviä ja tuuli oli riipinyt kaikki marjat maahan. Ei niitä sieltä voinut poimia, ne olivat auringon paahtamia ja jo käymistilassa.
Hyvästi, mulperikausi tältä kesältä!
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Esmaeil
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Esmaeil
– Mites tentti meni? Esmaeilin huoneen ovi on auki, siitä tiedän, että tentti on ohi; koputan varovasti ovenpieleen. Esmaeil istuu alakuloisena laptopinsa edessä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
VK-Motorsille murtauduttiin maanantaiyönä: Saaliiksi arvokkaita traktorimönkijöitä, moottorikelkka ja telasarja
Kova vilinä joulutoreilla Väärissä ja Muroleessa – Tarjolla ohrarievää, piparikorvikisia ja juhlapäreitä. Ihanin oli silti piparkakkutalo.
Kättely ja kunniamerkit ohjelmassa myös urheilutalon itsenäisyyspäiväjuhlassa
Itsenäisyysjuhla soljui sujuvasti sanoin ja sävelin
Helena Korkeakoski pyörittää kolmea lukiota – työaika menee hallinnollisiin tehtäviin, ja rehtori myöntääkin kaipaavansa opettamista
Kättely ja kunniamerkit ohjelmassa myös urheilutalon itsenäisyyspäiväjuhlassa
Poliisi valvoo rattijuoppoja tänään ja huomenna
Valmistautuminen eduskuntavaaleihin on alkanut: Katso päivittyvä lista ehdokkaista – nyt listalla perussuomalaiset, keskusta, kristilliset, vihreät, sdp, kokoomus ja vasemmisto
Lukijakuvat
Jäätaidetta Ruoveden Kotvionniemessä 28. marraskuuta.
Esko Lahtinen
Videot
Kunnanjohtaja Toni Leppänen (vas.), kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marko Kivi (kok) ja hallintojohtaja Ville Happonen valmiina kokoukseen.
Anu Kuivasmäki
