Nimet ovat vaikeita
Maija Asunta-Johnston
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Pujottelu ei ole lempiurheilulajini, minua suorastaan kiusaa se, miten miehet suihkivat keppien välistä, näyttää siltä kuin kepit suorastaan piiskaisivat heitä. Koska tämän sunnuntain kisoissa ei ollut suomalaisia, joita olisin mielessäni voinut kannustaa, peukutin itävaltalaisille, mutta kärkeen ei heistä kukaan sijoittunut.
Ennen sai Itävallassa katsella mäenlaskua paikasta nimeltä Laati. Joku on varmaan kertonut selostajille, että paikan nimi äännetään Lahti, niin kummalliselta kuin se heistä tuntuukin: saksan kielessä ei h-kirjainta äännetä, ellei sen edellä ole c-kirjainta. Esimerkiksi sana ´opettaja´, Lehrer, äännetään ´leerer´.
Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli tapana seurata uudenvuodenpäivänä mäenlaskua Garmisch-Partenkirchenistä, kisat kuuluivat yksinkertaisesti sen päivän tunnelmaan. Puuhailin juuri keittiössä, kun tyttäreni huusi:
-–Äiti, äiti, tu kattoon, ne sanoo, että suomalainen Ilipuli hyppää kohta!
Niin „ne“ sanoivat, mutta epäilin, ettei sellaista suomalaista urheilijaa voi olla. Olin väärässä: suomalainen Ylipulli oli hyppyvuorossa! Miten hyvin se hyppy meni, siitä minulla ei näin vuosien perästä ole enää aavistustakaan.
Jokaisessa kielessä on omat ääntämissääntönsä. Kesti jonkin aikaa oppia unkarin kielen ääntäminen, alussa en edes tiennyt, että kotikyläni nimi Várbalog äännetään Vaarbalog puhumattakaan siitä, että olisin osannut ääntää silloisen kotikatuni nimen, Felszabadulás utca (= Vapautuksen katu). Siihen aikaan, vuonna 1994, jokaisen kylän pääkatu oli Vapautuksen katu, sittemmin nämä kadut on muutettu Fö utciksi eli Pääkaduiksi.
Samasta syystä minulla oli aluksi ongelmia ostoksia tehdessäni. Katsoin sanakirjasta sanan ´kananmuna´, kun halusin leipoa kakun, ja kyläkaupassa päästin ylpeänä suustani sanan ´tojas´, mutta myyjä tuijotti minua ymmällään. Toistin: tojas, hän kohautti harteitaan. Vasta elekieltä käyttäen, kotkottaen ja kaakattaen, sain kuin sainkin ostoskassiini kananmunakennon. Kotona selasin unkarin kielen oppikirjaani ja sain selville, että sanan ´tojas´ loppu-s on lausuttava suhu-ässänä, siis kunnolla suhistellen. Juuri nämä suhisevat ja soinnilliset ässät tavallisten ässien ohella ovat yksi unkarin kielen vaikeus, ainakin meille suomalaisille, jotka pärjäämme kielessämme yhdellä ainoalla ässällä.
Palaan nimiin, ne ovat joskus vaikeita sille, joka ei tunne kyseisen kielen sääntöjä. Ja miten vaikkapa urheiluselostaja voisikaan tuntea kaikkien niitten maitten kielten ääntämisen, joitten edustajien nimiä hän joutuu selostuksissaan pudottelemaan. Ei ihme, että nimet Mäkäräinen ja Kymäläinen tuottavat ongelmia itävaltalaiselle selostajalle.
Kerran Itävallan radiossa puhuttiin kuuluisasta suomalaisesta runoilijasta Aino Lainosta, miehestä, jonka säkeet elävät, vaikka hän on aikoja sitten kuollut. Kesti sekunnin pari ennen kuin tajusin, kenestä oli kyse: Eino Leinostapa tietenkin! Eeii-diftongi äännetään saksan kielessä ai:ksi, ja niin Einosta tulee Aino ja Leinosta Laino.
Omankin nimeni kanssa minulla on ongelmia niin Itävallassa kuin Unkarissakin. Joskus sanon puhelimessa esimerkiksi hammaslääkärin aikaa varatessani käytännön syistä vain nimen alkuosan, Asunta, mutta silloin kuuluu vastaus: Mikä on sukunimenne! Toistan: Asunta, se on sukunimeni. Ongelma johtuu siitä, että nimi Assunta tai Asunta on italialainen etunimi.
Hyvät naurut sain kerran, kun näin ulkomainoksissa italialaisen tanssitaiteilijan nimen Assunta Pissi, hän oli vuosia sitten melko tunnettu taiteilija. Google ei tosin löytänyt hänen nimeään, sen sijaan se tarjosi minulle latinalais-amerikkalaisen tanssiryhmän kotisivun, ryhmän nimi on Kusi-Kay. Jään ihmettelemään, tietääkö google tosiaan, että pissi ja kusi ovat suomen kielessä synonyymejä!
Várbalog 24.11.2019
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Uusi saunankiuas
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Ministerivierailu
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Ministerivierailu
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä
Videot
Luetuimmat
Tuoreimmat
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä