Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Pujottelu ei ole lempiurheilulajini, minua suorastaan kiusaa se, miten miehet suihkivat keppien välistä, näyttää siltä kuin kepit suorastaan piiskaisivat heitä. Koska tämän sunnuntain kisoissa ei ollut suomalaisia, joita olisin mielessäni voinut kannustaa, peukutin itävaltalaisille, mutta kärkeen ei heistä kukaan sijoittunut.
Ennen sai Itävallassa katsella mäenlaskua paikasta nimeltä Laati. Joku on varmaan kertonut selostajille, että paikan nimi äännetään Lahti, niin kummalliselta kuin se heistä tuntuukin: saksan kielessä ei h-kirjainta äännetä, ellei sen edellä ole c-kirjainta. Esimerkiksi sana ´opettaja´, Lehrer, äännetään ´leerer´.
Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli tapana seurata uudenvuodenpäivänä mäenlaskua Garmisch-Partenkirchenistä, kisat kuuluivat yksinkertaisesti sen päivän tunnelmaan. Puuhailin juuri keittiössä, kun tyttäreni huusi:
-–Äiti, äiti, tu kattoon, ne sanoo, että suomalainen Ilipuli hyppää kohta!
Niin „ne“ sanoivat, mutta epäilin, ettei sellaista suomalaista urheilijaa voi olla. Olin väärässä: suomalainen Ylipulli oli hyppyvuorossa! Miten hyvin se hyppy meni, siitä minulla ei näin vuosien perästä ole enää aavistustakaan.
Jokaisessa kielessä on omat ääntämissääntönsä. Kesti jonkin aikaa oppia unkarin kielen ääntäminen, alussa en edes tiennyt, että kotikyläni nimi Várbalog äännetään Vaarbalog puhumattakaan siitä, että olisin osannut ääntää silloisen kotikatuni nimen, Felszabadulás utca (= Vapautuksen katu). Siihen aikaan, vuonna 1994, jokaisen kylän pääkatu oli Vapautuksen katu, sittemmin nämä kadut on muutettu Fö utciksi eli Pääkaduiksi.
Samasta syystä minulla oli aluksi ongelmia ostoksia tehdessäni. Katsoin sanakirjasta sanan ´kananmuna´, kun halusin leipoa kakun, ja kyläkaupassa päästin ylpeänä suustani sanan ´tojas´, mutta myyjä tuijotti minua ymmällään. Toistin: tojas, hän kohautti harteitaan. Vasta elekieltä käyttäen, kotkottaen ja kaakattaen, sain kuin sainkin ostoskassiini kananmunakennon. Kotona selasin unkarin kielen oppikirjaani ja sain selville, että sanan ´tojas´ loppu-s on lausuttava suhu-ässänä, siis kunnolla suhistellen. Juuri nämä suhisevat ja soinnilliset ässät tavallisten ässien ohella ovat yksi unkarin kielen vaikeus, ainakin meille suomalaisille, jotka pärjäämme kielessämme yhdellä ainoalla ässällä.
Palaan nimiin, ne ovat joskus vaikeita sille, joka ei tunne kyseisen kielen sääntöjä. Ja miten vaikkapa urheiluselostaja voisikaan tuntea kaikkien niitten maitten kielten ääntämisen, joitten edustajien nimiä hän joutuu selostuksissaan pudottelemaan. Ei ihme, että nimet Mäkäräinen ja Kymäläinen tuottavat ongelmia itävaltalaiselle selostajalle.
Kerran Itävallan radiossa puhuttiin kuuluisasta suomalaisesta runoilijasta Aino Lainosta, miehestä, jonka säkeet elävät, vaikka hän on aikoja sitten kuollut. Kesti sekunnin pari ennen kuin tajusin, kenestä oli kyse: Eino Leinostapa tietenkin! Eeii-diftongi äännetään saksan kielessä ai:ksi, ja niin Einosta tulee Aino ja Leinosta Laino.
Omankin nimeni kanssa minulla on ongelmia niin Itävallassa kuin Unkarissakin. Joskus sanon puhelimessa esimerkiksi hammaslääkärin aikaa varatessani käytännön syistä vain nimen alkuosan, Asunta, mutta silloin kuuluu vastaus: Mikä on sukunimenne! Toistan: Asunta, se on sukunimeni. Ongelma johtuu siitä, että nimi Assunta tai Asunta on italialainen etunimi.
Hyvät naurut sain kerran, kun näin ulkomainoksissa italialaisen tanssitaiteilijan nimen Assunta Pissi, hän oli vuosia sitten melko tunnettu taiteilija. Google ei tosin löytänyt hänen nimeään, sen sijaan se tarjosi minulle latinalais-amerikkalaisen tanssiryhmän kotisivun, ryhmän nimi on Kusi-Kay. Jään ihmettelemään, tietääkö google tosiaan, että pissi ja kusi ovat suomen kielessä synonyymejä!
Várbalog 24.11.2019
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Kirjoitin otsikon heti Suomen mökille tultuani, mutta sitten ajatukset pyörähtivät muualle eikä jatkoa syntynytkään. Tänään haalin jo tavaroitani kokoon, siivoan mökkiä lähtöä varten ja mietin, mitä vielä pitää ostaa Wieniin vietäväksi.
Kirjoitin otsikon heti Suomen mökille tultuani, mutta sitten ajatukset pyörähtivät muualle eikä jatkoa syntynytkään. Tänään haalin jo tavaroitani kokoon, siivoan mökkiä lähtöä varten ja mietin, mitä vielä pitää ostaa Wieniin vietäväksi.
Tänä aamuna kuuntelin radion aamu-uutiset Wienin makuuhuoneeni sängyssä ja uutisten loputtua päätin vielä loikoilla hetken, radio lähetti aamuohjelmaansa. Taisin nukahtaa, joka tapauksessa havahduin hätkähtäen, kun korvani nappasi jotain perin tuttua. Tunne oli merkillinen: missä olen, mitä mitä mitä? Terästin korviani, kuulin "Sä et kyyneltä nää, vaikka syömmeni nyyhkii..."
Tänä aamuna kuuntelin radion aamu-uutiset Wienin makuuhuoneeni sängyssä ja uutisten loputtua päätin vielä loikoilla hetken, radio lähetti aamuohjelmaansa. Taisin nukahtaa, joka tapauksessa havahduin hätkähtäen, kun korvani nappasi jotain perin tuttua. Tunne oli merkillinen: missä olen, mitä mitä mitä? Terästin korviani, kuulin "Sä et kyyneltä nää, vaikka syömmeni nyyhkii..."
Itävallassa on parin kolmen viimeisen viikon ajan riehunut poliittinen myrsky, siitä on varmaan luettu Suomenkin lehdissä.
Itävallassa on parin kolmen viimeisen viikon ajan riehunut poliittinen myrsky, siitä on varmaan luettu Suomenkin lehdissä.
Tänään on pitkäperjantai ja minä olin mielenosoituksessa Wienin keskustassa, kaupungin ydinalueen evankelisluterilaisen kirkon edessä. Enkä tietenkään ollut siellä yksin, meitä oli melkoinen joukko, 500, arvioi joku.
Tänään on pitkäperjantai ja minä olin mielenosoituksessa Wienin keskustassa, kaupungin ydinalueen evankelisluterilaisen kirkon edessä. Enkä tietenkään ollut siellä yksin, meitä oli melkoinen joukko, 500, arvioi joku.
Ajan lähes viikottain Wienin ja Unkarin väliä mökille, reitti on tuttuakin tutumpi, matka taittuu yleensä rutiinilla. Ellei satu jotain, kuten viime viikolla.
Ajan lähes viikottain Wienin ja Unkarin väliä mökille, reitti on tuttuakin tutumpi, matka taittuu yleensä rutiinilla. Ellei satu jotain, kuten viime viikolla.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kunnanvaltuusto keskusteli talouden lisäksi lääkäritilanteesta.
Minna Salmi
Noitakäräjien käräjälauantai sai liikkeelle ennätysyleisön.
Minna Salmi
Vuoden Noidan 2019 tuomiota lukee Vuoden 2014 Noita Harri Tastula.
Minna Salmi
Videon pituus 2 t 1min.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Kunnanvaltuusto keskusteli talouden lisäksi lääkäritilanteesta.
Minna Salmi
Noitakäräjien käräjälauantai sai liikkeelle ennätysyleisön.
Minna Salmi
Vuoden Noidan 2019 tuomiota lukee Vuoden 2014 Noita Harri Tastula.
Minna Salmi
Videon pituus 2 t 1min.
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste