Kun muut­kin al­koi­vat pes­tä pyyk­kiä työ­päi­vän ai­ka­na, eli ko­ro­na­vuo­den kuu­lu­mi­set työ­pöy­dän ta­kaa.

Huo­ma­sin syk­syn ai­ka­na, et­tä työ­e­lä­mäs­sä alet­tiin pu­hua pyy­kin­pe­sus­ta. Free­lan­ce­ril­le pyy­kin pesu työ­päi­vän ai­ka­na, ko­to­na, on osa nor­maa­lia ar­kea. On ol­lut ai­na.

It­se asi­as­sa mie­tis­ke­lin, et­tä pyy­kin­pe­su on oi­va mit­ta­ri so­pi­van lep­poi­sal­le työ­päi­väl­le. Jos eh­tii työ­päi­vän ai­ka­na nos­ta­maan pyy­kit ko­nees­ta il­man kau­he­aa ryy­sis­tä pään si­säl­lä, on päi­väs­sä so­pi­vas­ti teh­tä­viä asi­oi­ta.

On nii­tä­kin päi­viä, kun pyy­kit jää­vät ko­nee­seen. Per­hee­ni vaat­teis­sa saat­taa usein ol­la vie­no tunk­kai­suu­den vi­vah­de, joka ker­to­nee vain huo­nos­ta or­ga­ni­soin­ti­ky­vys­tä­ni.

Ko­ti­ti­lois­ta on tänä vuon­na tul­lut jul­ki­sia ti­lo­ja. Se on hie­man häm­men­tä­vää.

Pyy­kin­pe­sun osal­ta siis tämä vuo­si ei ole tuo­nut mi­nul­le muu­tos­ta. Olen kui­ten­kin hiu­kan ah­dis­tu­nut yh­des­tä uu­des­ta etä­töi­hin liit­ty­väs­tä asi­as­ta. Ko­tiin on tul­lut mui­ta­kin.

Ol­la kuin ko­to­naan -kä­si­te on muut­tu­nut, kun ai­na jos­sain nur­kas­sa voi ol­la mik­ro­fo­ni au­ki ja ”tiim­si” tai peli käyn­nis­sä. Ai­van kuin ko­tiin oli­si li­vah­ta­nut jen­giä sa­laa.

Sen li­säk­si, et­tä saa poh­tia, mitä sei­nää huus­hol­lis­taan ha­lu­aa esi­tel­lä etä­pa­la­ve­ris­sa, saa myös miet­tiä min­kä­lais­ta ää­ni­mai­se­maa vä­lit­tää. Ko­ti­ti­lois­ta on tänä vuon­na tul­lut jul­ki­sia ti­lo­ja. Se on hie­man häm­men­tä­vää.

Mas­keis­ta on tul­lut va­ki­o­va­rus­tei­ta syk­syn ai­ka­na. Sa­moin kä­si­de­sis­tä au­ton mu­ki­te­li­nees­sä. Ei­kö se mu­ki­te­li­ne ole­kin kä­te­vä? Kä­si­de­si­pul­lon voi su­jaut­taa juu­ri mu­ka­vas­ti sii­hen.

Tu­tut­kin asi­at ovat syk­syn ai­ka­na muut­tu­neet eri­lai­sik­si ja nii­tä on pi­tä­nyt mas­kien ja de­sien kera ope­tel­la uu­del­leen. En ole en­nen mu­se­o­vie­rai­lul­le­kaan va­ran­nut ai­kaa etu­kä­teen, mut­ta nyt­pä olen sen­kin teh­nyt. Olo oli kuin mat­kan­joh­ta­jal­la, vil­kuil­la kel­loa vä­hän vä­liä, joko men­nään syö­mään.

Po­si­tii­vi­se­na kään­tö­puo­le­na ah­ke­ras­sa kä­sien­pe­sus­sa on ol­lut, et­tä pa­him­mat rä­kä­tau­dit ovat jää­neet tu­le­mat­ta. Mitä luk­sus­ta lap­si­per­hees­sä!

Myön­teis­tä etäi­lys­sä on myös se, et­tä oi­ke­at ta­paa­mi­set, niin sa­no­tus­ti li­ve­nä, ovat nyt kuin juh­laa, jopa int­ro­ver­til­le.

Uu­det tai­dot ovat myös kart­tu­neet uu­sien ti­lan­tei­den edes­sä. Te­am­sin toi­min­ta­pe­ri­aa­te to­sin edel­leen on hä­mä­rä, mut­ta joka ker­ta häm­mäs­ty­tän it­se­ä­ni, kun saan ku­van ja ää­nen liik­ku­maan ja ruu­dun ja­ka­mi­ses­sa olen jo oi­kein haka.

Myön­teis­tä etäi­lys­sä on myös se, et­tä oi­ke­at ta­paa­mi­set, niin sa­no­tus­ti li­ve­nä, ovat nyt kuin juh­laa, jopa int­ro­ver­til­le.

Mut­ta suu­rin muu­tos täs­sä etäi­ly­vuo­des­sa tu­lee ole­maan se, et­tä ala­kou­lun jou­lu­juh­laa ei tänä vuon­na ole. Mi­ten me van­hem­mat osaam­me las­keu­tua koh­ti jou­lu­rau­haa, kun kou­lun bän­di ja kir­kas lap­si­sop­raa­no ei he­ru­ta van­hem­pien kyy­nel­ka­na­via Ava­ruus-kap­pa­leel­la?

Sai­sin­ko pyy­tää vi­de­o­ter­veh­dyk­se­nä kun­non it­ke­tys­bii­sin pik­ku talt­ta­ham­pail­ta? Jos­ko se aut­tai­si pyyk­kää­mään tä­män kum­mal­li­sen vuo­den pyy­kit ja viik­kaa­maan taas asi­at oi­keil­le pai­koil­leen. Nyt ei tar­vit­si­si ta­ka­ri­viin­kään men­nä pii­lot­te­le­maan lii­ku­tuk­sen kyy­ne­lei­tä, vaan voi­si vuo­dat­taa nii­tä ko­to­naan.