Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Tänä keväänä haikara palasi huhtikuun ensimmäisenä päivänä, päivämäärä on helppo muistaa. Mutta se tuli yksin. Sitten kuulin, ettei ole harvinaista, että uroshaikara tulee ensin, kunnostaa pesän kuntoon talven jäljiltä ja naaras tulee vasta viikon parin päästä valmiiseen pesään. Viikko kului, toinenkin, pesä tuntui olevan valmis ja haikara seisoskeli siinä odottavan oloisena. Asun kylän pääkadulla ja tilaisuuden tullen kävin portilla kurkistamassa, joko puoliso on saapunut. Ja aina haikara seisoi pesässä yksin.
Ja sitten, yks kaks, muutama päivä sitten pesässä seisoi kaksi haikaraa. Olin juuri lähdössä lenkille vakituisen lenkkikaverini Riitan kanssa, ja me riemuitsimme haikaran puolesta: lopultakin partneri palannut! Naapurikin tuntui noteeranneen perheen yhdistymisen ja iloitsi kanssamme.
Mutta pari päivää myöhemmin haikara oli taas yksin. Onko naaras jo hautomassa munia pesän pohjalla, ihmettelin, onko pesä niin syvä, ettei hautovasta linnusta näy edes tukantupsua? Mutta ei, yksin ja pitkästyneenä seisoi haikara taas pesässä. Partneri oli jättänyt sen, mutta miksi, mitä oli tapahtunut? Perheriita? Oliko kodin kalustus liian halpa naaraan makuun, risuja siinä vain oli käytetty rakennusaineksina, pehmusteena kenties pehmeää kuivaa ruohoa, höyheniä.
Eilen jokapäiväisellä lenkillämme kehittelin Riitan kanssa teorioita tapahtuneelle. Haikara, joka pesässä seisoo, on hoikka poika, tavallisesti aikuinen haikara on vähän vankempi. Olisiko tämä nuori uros viime kevään poikueesta? Kenties se muisti kylän ja palasi siihen, koska se oli hänen kotinsa, hän oli syntynyt täällä. Ja sitten seuraksi tuli naaras, joka ei ollutkaan tyytyväinen hänen potenssiinsa: haikara saavuttaa täyden sukukypsyyden vasta noin neljän vuoden iässä. Miksi naaras olisi jäänyt liian nuoren haikaraklopin kanssa hengaamaan, ellei perheen perustamisesta tullutkaan mitään!
Voimme kehitellä teorioitamme miten haluamme, vastausta emme saa. Emme tunne haikaroitten sielunelämää sen kummemmin kuin niitten seksielämääkään, emme voi muuta kuin tuntea myötätuntoa tuota yksinäistä haikaraparkaa kohtaan. Mahtaako se viettää koko kesän yksin pesässä ja lähteä sitten loppukesällä muitten haikaroitten kanssa etelään? Niin kai.
Ihmiset elävät tänä kesänä yksin, eristyksissä, ilman sosiaalisia kontakteja tai perheyhteyttä, mutta että haikarallakin on yksinäinen kesä! Surullista!
Várbalogissa 19.4.2020
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste