Yksinäinen kesä
Maija Asunta-Johnston
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Tänä keväänä haikara palasi huhtikuun ensimmäisenä päivänä, päivämäärä on helppo muistaa. Mutta se tuli yksin. Sitten kuulin, ettei ole harvinaista, että uroshaikara tulee ensin, kunnostaa pesän kuntoon talven jäljiltä ja naaras tulee vasta viikon parin päästä valmiiseen pesään. Viikko kului, toinenkin, pesä tuntui olevan valmis ja haikara seisoskeli siinä odottavan oloisena. Asun kylän pääkadulla ja tilaisuuden tullen kävin portilla kurkistamassa, joko puoliso on saapunut. Ja aina haikara seisoi pesässä yksin.
Ja sitten, yks kaks, muutama päivä sitten pesässä seisoi kaksi haikaraa. Olin juuri lähdössä lenkille vakituisen lenkkikaverini Riitan kanssa, ja me riemuitsimme haikaran puolesta: lopultakin partneri palannut! Naapurikin tuntui noteeranneen perheen yhdistymisen ja iloitsi kanssamme.
Mutta pari päivää myöhemmin haikara oli taas yksin. Onko naaras jo hautomassa munia pesän pohjalla, ihmettelin, onko pesä niin syvä, ettei hautovasta linnusta näy edes tukantupsua? Mutta ei, yksin ja pitkästyneenä seisoi haikara taas pesässä. Partneri oli jättänyt sen, mutta miksi, mitä oli tapahtunut? Perheriita? Oliko kodin kalustus liian halpa naaraan makuun, risuja siinä vain oli käytetty rakennusaineksina, pehmusteena kenties pehmeää kuivaa ruohoa, höyheniä.
Eilen jokapäiväisellä lenkillämme kehittelin Riitan kanssa teorioita tapahtuneelle. Haikara, joka pesässä seisoo, on hoikka poika, tavallisesti aikuinen haikara on vähän vankempi. Olisiko tämä nuori uros viime kevään poikueesta? Kenties se muisti kylän ja palasi siihen, koska se oli hänen kotinsa, hän oli syntynyt täällä. Ja sitten seuraksi tuli naaras, joka ei ollutkaan tyytyväinen hänen potenssiinsa: haikara saavuttaa täyden sukukypsyyden vasta noin neljän vuoden iässä. Miksi naaras olisi jäänyt liian nuoren haikaraklopin kanssa hengaamaan, ellei perheen perustamisesta tullutkaan mitään!
Voimme kehitellä teorioitamme miten haluamme, vastausta emme saa. Emme tunne haikaroitten sielunelämää sen kummemmin kuin niitten seksielämääkään, emme voi muuta kuin tuntea myötätuntoa tuota yksinäistä haikaraparkaa kohtaan. Mahtaako se viettää koko kesän yksin pesässä ja lähteä sitten loppukesällä muitten haikaroitten kanssa etelään? Niin kai.
Ihmiset elävät tänä kesänä yksin, eristyksissä, ilman sosiaalisia kontakteja tai perheyhteyttä, mutta että haikarallakin on yksinäinen kesä! Surullista!
Várbalogissa 19.4.2020
Kirjoittajan jutut:
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
