Vin­han kir­ja­kau­pan en­sim­mäi­set kir­ja­mark­ki­nat pi­det­tiin yli­sil­lä 9.–10. hei­nä­kuu­ta. Yli­sen kes­ki­lat­ti­al­le koo­tut pöy­dät not­kui­vat kir­jal­li­suut­ta ja nii­den ym­pä­ril­lä kävi aa­mus­ta il­taan ku­hi­na. Tar­jol­la oli tu­hat­mää­rin ta­sa­ra­ha­hin­tai­sia kir­jo­ja lai­das­ta lai­taan.

Kir­ja­kaup­pi­as Mik­ko Var­ti­ai­nen ker­too, et­tä kir­ja­kaup­pa päät­ti läh­teä en­si ker­taa Ruo­ve­del­lä ko­kei­le­maan kak­si päi­vää kes­tä­vää kir­jo­jen pois­to­myyn­tiä, jos­sa myyn­nis­sä oli­si kus­tan­ta­jien pois­to­e­riä, Vin­han kir­ja­kau­pan hyl­lyis­tä pois­tet­tu­ja kap­pa­lei­ta ja an­tik­va­ri­aat­ti­puo­lel­ta pois­tet­tu­ja kap­pa­lei­ta kaik­ki ta­sa­hin­taan 5 eu­roa kap­pa­le.

– Hy­vin on toi­mi­nut. Per­jan­tai­na kun avat­tiin ovet kym­me­nel­tä, oli jo­noa jo ul­ko­na ja koko päi­vän, jopa Baa­ri­päh­ki­nä-vi­sai­lun ai­ka­na, tääl­lä oli tosi pal­jon vä­keä. Myy­tiin rei­lus­ti tois­ta tu­hat­ta kir­jaa, Mik­ko Var­ti­ai­nen ker­too.

Per­jan­tai­na vauh­ti vain kiih­tyi.

Kirjamarkkinoilla oli kirjallisuutta moneen lähtöön.

Anu Kuivasmäki

Var­ti­ai­nen ei ole en­sim­mäis­tä ker­taa niin sa­no­tus­ti pap­pia kyy­dis­sä, vaan on pois­to­myyn­nin kon­ka­ri.

– Se on ol­lut yk­si mi­nun ura­ni, kus­tan­ta­jien jään­nö­se­rien hä­vit­tä­mi­nen, hän sel­vit­tää.

Tär­kein nik­si on se, et­tä kir­jo­jen pi­tää ol­la hy­vin va­li­koi­tu.

– Huo­no­ja kir­jo­ja me ei ol­la tän­ne tuo­tu lain­kaan. Vit­si on se, et­tä kun vä­lil­lä ky­syn ih­mi­sil­tä: "Tie­dät­te­kö, mik­si me myy­dään näin hy­viä kir­jo­ja näin hal­val­la? Se joh­tuu sii­tä, et­tä ku­kaan ei os­ta huo­no­ja kir­jo­ja näin hal­val­la." Tääl­lä on pal­jon hy­viä kir­jo­ja. On klas­sik­ko­ja, pal­jon tie­to­puo­li­sia kir­jo­ja, jopa Ruo­ve­den his­to­ri­aa on iso­ja eriä tul­lut meil­le. Sit­ten yk­sin­ker­tai­ses­ti sem­moi­sia kir­jo­ja, jois­ta kus­tan­ta­ja on ot­ta­nut lii­an suu­ria eriä ja pai­nok­sia. Saan os­tet­tua nii­tä to­del­la isois­sa eris­sä ja usein myös rah­ti­hin­noil­la, jot­ta pys­ty­tään myy­mään näin edul­li­ses­ti.

On­ko mi­tään kä­si­tys­tä, mikä on ih­mi­siä miel­lyt­tä­nyt?

– Kor­ke­a­ta­soi­nen kau­no­kir­jal­li­suus. Me myy­dään Vin­hal­la pal­jon ko­ti­mais­ta kau­no­kir­jal­li­suut­ta, mut­ta tääl­lä ko­ros­tuu eh­kä kään­nös­kir­jal­li­suus ja mik­sei ko­ti­mai­nen­kin. Olen os­ta­nut tä­män vuo­den ai­ka­na var­maan sata, sa­ta­vii­si­kym­men­tä me­nes­tys­tit­te­liä, nii­tä on tääl­lä myy­ty ihan kym­me­nit­täin.

Me myy­dään Vin­hal­la pal­jon ko­ti­mais­ta kau­no­kir­jal­li­suut­ta, mut­ta tääl­lä ko­ros­tuu eh­kä kään­nös­kir­jal­li­suus ja mik­sei ko­ti­mai­nen­kin.

Teh­dään­kö ta­pah­tu­mal­la pal­jon voit­toa?

– Me teh­dään täl­lä tili. Vai­kea sa­noa, teh­dään­kö me hyvä tili. Täs­sä on ai­ka­moi­nen duu­ni tuo­da kah­dek­si päi­väk­si täm­möi­nen mää­rä kir­jo­ja tän­ne ja sit­ten pa­ka­ta ja rou­da­ta ne pois tääl­tä.

Var­ti­ai­sen mie­les­tä ta­pah­tu­ma on ol­lut ko­ko­nai­suu­des­saan erit­täin on­nis­tu­nut.

– Tämä on ai­van fan­tas­ti­nen ti­lai­suus. Tääl­lä on ol­lut tosi ki­vaa. Ja ih­mi­set ovat ol­leet tosi tyy­ty­väi­siä, et­tä saa­vat hy­vää lu­et­ta­vaa edul­li­ses­ti. On kaup­pi­aal­le­kin miel­lyt­tä­vää, et­tä asi­ak­kaat ovat kii­tol­li­sia.

Kir­ja­mark­ki­noi­hin liit­tyi myös oheis­ta­pah­tu­mia, tors­tai-il­ta­na Baa­ri­päh­ki­nä-vi­sai­lu ja per­jan­tai­na kol­me kir­jai­li­ja­vie­rai­lua. Vi­sai­lu ke­rä­si en­nä­tys­mää­rän, 120 kil­pai­li­jaa yli­sil­le.

Kir­jai­li­ja­vie­rai­na oli­vat pa­rem­min po­lii­tik­ko­na tun­net­tu Ar­to Sa­to­nen, toi­mit­ta­ja-tie­to­kir­jai­li­ja, nyt myös ro­maa­ni­kir­jai­li­ja Lee­ni Pel­to­nen sekä his­to­ri­oit­si­ja Tuo­mas Hop­pu.

Kansanedustaja Arto Satosesta tuli kirjailija, kun vappuna julkaistiin kirja "Vääntäen ja linjaten", joka kertoo ex-työministerin kaksivuotiskaudella tehdyistä työreformeista, kuinka niitä tehtiin ja mitä siitä seurasi.

Anu Kuivasmäki

Kan­sa­ne­dus­ta­ja Ar­to Sa­to­sen (kok) vap­pu­na jul­kais­tu kir­ja Vään­tä­en ja lin­ja­ten on si­sä­pii­ri­ku­vaus kah­den työ­mi­nis­te­ri­vuo­den ai­ka­na teh­dyis­tä työ­re­for­meis­ta.

– Kir­ja sai al­kun­sa, kun eri­tyi­sa­vus­ta­jien ja val­ti­o­sih­tee­rin kans­sa kes­kus­te­lin, et­tä täs­sä on sen ver­ran ta­pah­tu­nut näi­den kah­den vuo­den ai­ka­na, et­tä sii­tä oli­si ai­het­ta teh­dä kir­ja. Aluk­si aja­tel­tiin pamf­let­tia po­li­tii­kan frii­keil­le. Sit­ten he­rä­si aja­tus, et­tä täs­sä voi­si ol­la ai­nek­sia vä­hän isom­paan­kin, Sa­to­nen va­lot­ti hän­tä ta­paa­maan tul­leil­le kuu­li­joil­le.

Sa­to­nen ker­too kir­jas­sa oma­koh­tai­ses­ti, mi­ten työ­mark­ki­noi­ta ja so­si­aa­li­tur­vaa mul­lis­ta­neet uu­dis­tuk­set lin­jat­tiin ja vie­tiin läpi. Kir­jan toi­nen kir­joit­ta­ja on toi­mit­ta­ja Rai­ne Ties­sa­lo.

Sa­to­nen ei ol­lut mi­nis­te­ri­ai­ka­naan teh­nyt tark­ko­ja muis­tiin­pa­no­ja, jo­ten oli sik­si­kin tär­ke­ää saa­da asi­at kir­joi­hin ja kan­siin mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti. Sa­to­nen kir­joit­ti oman ver­si­on­sa kol­mes­sa jak­sos­sa, joi­den jäl­keen Ties­sa­lo teki teks­tiin li­säyk­siä, si­toi kon­teks­tiin ja ava­si ter­me­jä.

Kir­ja läh­tee liik­keel­le hal­li­tus­neu­vot­te­luis­ta ja ete­nee uu­dis­tus­ten to­teu­tuk­seen. Kir­jas­sa sel­vi­te­tään myös tar­kas­ti, mi­ten la­kien val­mis­te­lup­ro­ses­si ete­nee.

Re­for­meis­ta käy­dään läpi pe­rus­teel­li­ses­ti työ­rau­ha­lain uu­dis­ta­mi­nen, pai­kal­li­nen so­pi­mi­nen, työt­tö­myys­tur­vaan liit­ty­vät uu­dis­tuk­set, vien­ti­ve­toi­nen palk­ka­mal­li.

– Muut on käy­ty vä­hän ly­hy­em­min läpi, Sa­to­nen sel­vit­ti.

Sa­to­nen ker­too myös saa­mas­taan kri­tii­kis­tä ja mi­ten sii­hen suh­tau­tui.

Lo­pus­sa ex-työ­mi­nis­te­ri esit­te­le Tans­kan mal­lia ja mi­ten sii­tä voi­tai­siin ot­taa op­pia tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len.

Leeni Peltonen kävi kertomassa esikoiskirjastaan "Daalioita ja sipulinvarsia" kirjamarkkinoiden kirjailijatapaamisessa.

Anu Kuivasmäki

Toi­mit­ta­ja­na, tie­to­kir­jai­li­ja­na ja yrit­tä­jä­nä ai­em­min työs­ken­nel­lyt Lee­ni Pel­to­nen on avan­nut uut­ta uraa feel­good-kir­jai­li­ja­na ja jul­kais­sut kuu­kau­si sit­ten en­sim­mäi­sen ro­maa­nin­sa Daa­li­oi­ta ja si­pu­lin­var­sia.

Kir­ja ker­too ai­van ta­val­li­ses­ta Ii­ris Ruu­su­ses­ta (47), joka os­taa mö­kin ku­vit­teel­li­ses­ta Vaah­te­ra­met­sän siir­to­la­puu­tar­has­ta. Ii­ris al­kaa ope­tel­la puu­tar­han­hoi­toa ja siir­to­la­puu­tar­has­sa elä­mis­tä. Pal­jon sat­tuu ja ta­pah­tuu

– Ku­vaan puu­tar­haa ja mök­kiä mel­ko re­a­lis­ti­ses­ti ja omiin ko­ke­muk­sii­ni poh­jau­tu­en, vaik­ka muu on­kin ku­vi­tel­tua. Puu­tar­ha erot­taa kir­jan muis­ta kir­jois­ta, Lee­ni Pel­to­nen ker­toi.

Puu­tar­han hoi­to on opet­ta­nut Lee­ni Pel­to­sel­le sekä kir­jan­sa pää­hen­ki­lö Ii­rik­sel­le kuun­te­le­mis­ta ja kär­si­väl­li­syyt­tä.

– Kas­veis­ta ei voi tie­tää, mi­ten ne kas­vaa. Sie­me­nes­sä se vii­saus kui­ten­kin on.

Daa­li­oi­ta ja si­pu­lin­var­sia on Man­sik­ka­tie-sar­jan avaus. Seu­raa­va osa il­mes­tyy huh­ti­kuus­sa 2027 ja kol­mas osa ke­säl­lä 2028.

"Vilppulan vaihe - Maalaispitäjä sisällissodan polttopisteessä 1918" julkaistiin virallisesti Vinhan kirjamarkkinoiden kirjailijatapaamisessa 10. helinäkuuta. Kirjakauppias Pasi Vainio (vas.) toivottaa tervetulleeksi kirjan kirjoittajan Tuomas Hopun ja häntä haastattelevan Marcus Hackmanin.

Anu Kuivasmäki

His­to­ri­an­tut­ki­ja Tuo­mas Hop­pu kir­joit­ti his­to­ri­a­te­ok­sen Vilp­pu­lan vai­he - Maa­lais­pi­tä­jä si­säl­lis­so­dan polt­to­pis­tees­sä 1918, jon­ka vi­ral­lis­ta jul­kis­ta­mis­ti­lai­suut­ta vie­tet­tiin kir­ja­mark­ki­noil­la ku­ki­tuk­sen ja kir­jai­li­ja­haas­tat­te­lun mer­keis­sä. Kir­jan on kus­tan­ta­nut Vin­han kus­tan­ta­mo.

Kir­ja sai al­kun­sa Suo­men si­säl­lis­so­ta­mu­se­oyh­dis­tyk­sen ti­lauk­ses­ta. Sii­tä ker­toi Tuo­mas Hop­pua haas­ta­tel­lut yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Mar­cus Hack­man.

Kir­ja avaa Vilp­pu­lan mer­ki­tys­tä ja koh­ta­lon­het­kiä si­säl­lis­so­das­sa ja tar­kas­te­lee so­taan joh­ta­nei­ta kään­tei­tä. Se taus­toit­taa, mik­si juu­ri Vilp­pu­la nou­si tuol­loin niin mer­kit­tä­vään ase­maan ja kuin­ka sota lo­pul­ta laa­je­ni ete­lään ja koh­ti Tam­pe­ret­ta.

Vilp­pu­lan stra­te­gi­nen mer­ki­tys oli suu­ri, kos­ka sen kaut­ta meni ai­noa ju­na­ra­ta poh­joi­seen.

– Pal­jon mer­kit­tä­vää ta­pah­tui Vilp­pu­las­sa. Se oli Man­ner­hei­min pää­ma­ja jon­kin ai­kaa, en­sim­mäi­nen re­ser­viup­see­ri­kurs­si aloi­tet­tiin Vilp­pu­las­sa, val­kois­ten pos­ti­hal­lin­to oli jon­kin ai­kaa Vilp­pu­las­sa, myös­kin so­ti­las­pap­pi­jär­jes­tel­mä syn­tyi tääl­lä, Tuo­mas Hop­pu va­lot­ti.

Vilp­pu­lan rin­ta­man tais­te­lut käy­tiin tam­mi-maa­lis­kuus­sa 1918. Tais­te­lu­ja käy­tiin Vilp­pu­lan li­säk­si, Ruo­ve­del­lä Vää­rin­ma­jas­sa ja Pek­ka­las­sa sekä Ly­lys­sä Juu­pa­jo­el­la.

Tuomas Hopun ja Marcus Hackmanin keskustelu Vilppulan vaiheista kiinnosti. Yleisöä oli kertynyt aiheesta kuulemaan noin 50 henkeä.

Anu Kuivasmäki