Yleisöltä: Korruption hipaisu
Lueskelin taannoin (10.9.) Ilta-Sanomista Venäjällä viime vuosina tapahtuneista oudoista kuolemista. Erityisesti kohta Pasi Lapinkankaan artikkelissa pysäytti: ” – korruptio on bisnestä, se on venäläisen koneiston öljy eivätkä he pysty lopettamaan sitä.”
Tässä kohtaa mieleeni muistui ”voiteluyritys”, jonka kohteeksi jouduin 35 vuotta sitten.
Virolainen Kapell-yhtye saapui Ruoveden Pelimannien kutsumana ensimmäiselle vierailulleen Suomeen 10.7.1990. Olin vieraita vastaanottamassa Vaalimaan raja-asemalla, kun kohtasin ikävän yllätyksen. Tulijoiden joukossa oli mies, jonka nimeä ei ollut nimismies Pertti Aaltosen toukokuussa Neuvostoliiton viranomaisille laatimassa kutsussa. Ei nimeä kutsuttujen listassa – miten hän oli päässyt läpi Neuvostoliiton rajatarkastuksesta! Mutta siinä hän oli ja hymyili aurinkoisesti.
Ei ole tarpeen setviä ongelmavyyhtiä tarkemmin. Riittää, kun mainitsen, että paljon piti asioita järjestellä ja paljon soittaa puhelimella tämän ylimääräisen ”tarakkamiehen” takia.
Kaverilla itsellään oli selkeä konsti ongelman ratkaisuksi. Toisena matkapäivänä hän veti minut Haminan torilla kauemmas toisista ja kysyi siekailematta: ”Pekka, mitu markka ma pean sulle maksma?” (Paljonko minun pitää sinulle maksaa?)
Hän aukaisi lompsansa seteliosastoa, jotta näin satasten paljouden. Nipussa oli varmasti useita tuhansia markkoja. Mielessäni välähti, onko tämä nyt sitä kuuluisaa ”voitelua”. Nolona koetin vähillä viron sanoillani selittää, etten minä ole mikään maksaja: ”Vallad, eri organisatsioonid ja isikud hoolitsevad teie reisist.”
Kaveri oli ällistynyt, mutta hyväksyi tietysti sen, että mennään päivä kerrallaan. Niin tehtiin ja kaikki meni lopulta hyvin.
Ikuiseksi salaisuudeksi jäi, mikä taho oli varustanut miehen setelinipulla olettaen, että kyllähän vierailun järjestäjille jotakin pitää ”sujauttaa”. Tulin jatkossa tämän ”jäniksenä” matkustavan kaverin kanssa ihan hyvin toimeen; hän oli sympaattinen ihminen niin kuin muutkin virolaisvieraat.
Kapell-yhtye reissasi ETP-kolhoosin omistamalla pikkubussilla, jonka Ahon Eila nimitti ”Bensa-kenguruksi” sen hypähtelevän kulun takia. Värikkäästi ja tunteisiin vetoavasti esiintyvät muusikot herättivät ihastusta kaikkialla, minne kiertue ennätti: Virolahdella, Vehkalahdella, Haminassa, Iitissä, Ruovedellä, Keuruulla ja Kaustisella.
Palaan lopuksi vielä tuohon korruptioon, tuohon ikiaikaiseen venäläis-neuvostoliittolaiseen maan tapaan. Virolaisilla oli ehkä vaara saada siitä tartunta, neuvostomiehityksen aikaahan kesti 70 pitkää vuotta. Henkisesti verrattoman sitkeä veljeskansamme on kuitenkin noussut noista ahdistavista vaaran ja kärsimyksen vuosista hämmästyttävän nopeasti. Nyky-Viro on EU:n ja Naton jäsenvaltio ja Euroopan johtavia maita esimerkiksi viestintäteknologiassa.
Pekka Kuisma


