Rau­ta­häät, ti­mant­ti­häät, bril­jant­ti­häät. Sel­lai­sia ni­miä on tar­jol­la pa­ris­kun­nal­le, jol­la 75 vuot­ta avi­o­lii­tos­sa on tul­lut täy­teen.

Mat­ti ja Pau­la Jark­ko juh­li­vat bril­jant­ti­häi­tään tou­ko­kuus­sa kah­vi­tel­len per­heen kes­ken.

– Siu­naus­ta on ol­lut elä­mäs­sä, sa­noo Mat­ti Jark­ko, 97. Hän kiit­tää Tai­vaan Isää sii­tä, et­tä on saa­nut avi­o­puo­li­sok­seen Pau­lan.

– Ei oli­si pa­rem­min voi­nut käy­dä, hän sa­noo.

Mat­ti Jark­ko jat­koi su­ku­ti­lan pi­tä­mis­tä Vi­su­ve­del­lä. Hän sa­noo­kin, et­tä pa­ras ar­vo­ni­mi on maan­vil­je­li­jä. Kun­nal­lis­neu­vos­kin hän on, mut­ta se tu­lee vas­ta maan­vil­je­li­jän ar­von jäl­keen.

Kun Mat­ti aloit­ti ti­lan­pi­don ko­ti­ti­lal­laan isän­sä jäl­keen, ta­voit­tee­na on ol­lut ke­hit­tää sitä kai­kin puo­lin, vil­je­lyn, kar­jan­kas­va­tuk­sen ja met­sä­ta­lou­den sa­roil­la.

Jo nuo­re­na mu­kaan tuli myös po­li­tiik­ka. Mat­ti Jark­ko on ol­lut Kes­kus­tan kun­nan­val­tuu­tet­tu­na 36 vuot­ta, jois­ta 24 val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na.

Luot­ta­mus­toi­mia oli lu­ke­mat­to­mia myös muu­al­la: Osuus­pan­kis­sa, mei­je­ris­sä sekä nuo­ri­so­seu­ran ja VPK:n hal­lin­nos­sa.

Hän ko­ros­taa, et­tä yh­des­sä te­ke­mi­nen ja toi­siin luot­ta­mi­nen on ol­lut maa­seu­dul­la hy­vän elä­män eh­to.

Mut­ta pa­la­taan nuo­ruu­teen: Mat­ti Jark­ko kävi vii­si vuot­ta yh­teis­kou­lua Haa­pa­mä­el­lä. Ko­tiin oli nuo­ru­kai­sel­la kui­ten­kin kai­puu ja hän sa­noo­kin, et­tä nois­ta vii­des­tä vuo­des­ta vain muu­ta­ma sun­nun­tai jäi ko­tiin Vi­su­ve­del­le tu­le­mat­ta. Mat­ka Vi­su­ve­del­tä Vir­roil­le su­jui pol­ku­pyö­räl­lä tai tal­vi­sin hiih­tä­mäl­lä, sii­tä eteen­päin ju­nal­la.

– Kau­nii­ta tyt­tö­jä oli siel­lä­kin, mut­ta ei ke­nes­tä­kään tul­lut mi­nul­le lä­heis­tä, hän muis­te­lee.

Vi­su­ve­del­le muut­ti so­dan jäl­keen kar­ja­lai­sia Kau­ko­las­ta, hei­dän mu­ka­naan myös nuo­ri Pau­la.

Laut­ta­ky­län yh­teis­kou­lun käy­ty­ään hän sai töi­tä Ruo­ve­den Osuus­pan­kis­ta, jos­sa työs­ken­te­li kol­men vuo­den ajan en­nen nai­mi­siin­me­noa.

Nuo­ret ta­pa­si­vat tans­seis­sa Vi­su­ve­den työ­vä­en­ta­lol­la. Mat­ti sa­noo, et­tä on ol­lut huo­no tans­si­maan, mut­ta Pau­lan kans­sa vals­si kävi. Sii­tä hil­jal­leen ta­ri­na al­koi ja nuo­ri­pa­ri seu­rus­te­li muu­ta­man vuo­den en­nen nai­mi­siin­me­noa.

Kun avi­o­liit­to sol­mit­tiin, Mat­ti oli 22 ja Pau­la 21. Häi­tä juh­lit­tiin Jar­kol­la isos­ti, ku­ten sii­hen ai­kaan oli ta­pa­na. Pian syn­tyi­vät lap­set: Jor­ma 1952, Mar­ja-Lee­na 1954 ja Han­nu 1956. Mat­ti muis­te­lee hy­myil­len, et­tä vaik­ka Pau­la oli hoik­ka, kaik­ki lap­set syn­tyi­vät yli ne­li­ki­loi­si­na.

Lap­set ovat elä­mäs­sä pa­ris­kun­nan mie­les­tä se kaik­kein tär­kein asia, me­nee edel­le kai­ken muun.

– Hy­vät suh­teet per­hees­sä ovat ol­leet kaik­kien kans­sa vau­vas­ta ai­na tä­hän het­keen, sa­noo Pau­la.

Hä­nel­le oma ajo­kort­ti ja au­to ovat ol­leet tär­kei­tä, sil­lä muu­ten ko­toa har­ras­tuk­siin läh­te­mi­nen oli­si ol­lut han­ka­laa.

Maa­ta­lon emän­nän roo­lia Pau­la ei ole ko­ke­nut ras­kaak­si, apua on ai­na saa­nut tar­vi­tes­saan.

Puo­li­so­aan hän kiit­tää mo­ni­tai­toi­sek­si ja työ­te­li­ääk­si kump­pa­nik­si.

Hon­ka­la-ko­dis­sa pa­ris­kun­ta on asu­nut jo kol­men vuo­den ajan. Tääl­lä on kaik­ki hy­vin, hen­ki­lö­kun­ta ys­tä­väl­lis­tä ja seu­raa­kin löy­tyy, jos ha­lu­aa.

Pit­kän lii­ton ta­ka­na on tie­tys­ti toi­sen ym­mär­tä­mi­nen.

– Luon­nos­taan se meni, päi­vä päi­väl­tä, sum­maa Pau­la.

Sirk­ku So­me­ro