Sirkku Somero
Hyvällä omallatunnolla
Kirkonkellot
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta enkä ole ollenkaan pahoillani siitä, että välillä meillä täällä Suomessa on kylmää ja pimeää. Se antaa hyvän syyn vetäytyä omiin oloihinsa.
Nyky-yhteiskunta ei tunnu arvostavan lepoa ja hiljaisuutta. Koko ajan pitäisi olla tehokas ja lomatkin pitäisi suorittaa niin, että loman jälkeen voisi luetella mitä kaikkea hyödyllistä tuli tehtyä. Pitäisi myös olla aina tavoitettavissa ja jos joku ei vastaa viestiin vartissa, saatetaan jo epäillä ties mitä kauheaa tapahtuneen.
Ympärillämme tapahtuu koko ajan. Tuntuu, että meitä lähes painostetaan olemaan mukana, osallistumaan, tekemään sitä ja tätä. Lasten harrastuksetkaan eivät välttämättä vaadi ainoastaan rahallista panostusta tai harjoituksiin kuljettamista vaan myös osallistumista talkoisiin ja rahankeräykseen tavalla tai toisella. Toiset tekevät sen mielellään, mutta toiset kokevat sen ahdistavana.
Onko sellainen ihminen sitten huono, joka ei jaksa osallistua tai olla aina tavoitettavissa ja sosiaalinen? Onko itsekkyyttä ilmoittaa, että tarvitsee omaa aikaa? Onko itsekkyyttä se, jos perheellinen ihminen haluaakin viettää osan vapaa-ajastaan yksin tai jos puolisoaan kotona hoitava omaishoitaja ei jaksa viettää hoidettavan kanssa seitsemää päivää viikossa?
Meistä tuskin kukaan jaksaa olla aina käytettävissä. Tarvitsemme aikaa itsellemme, jotta jaksamme olla hyviä toisillemme, rakastaa lähimmäistämme. Siksi jokaisen pitäisi välillä saada tehdä juuri sitä, mistä itselle saa iloa ja lisää voimavaroja arkeen. Ilman sitä, vain toisten tarpeita täyttäen ja muiden parasta ajatellen meistä tulee helposti katkeria ja kyynisiä.
Joulun kiireen jälkeen nyt on hyvä aika hengähtää ja pysähtyä tarkistamaan osoittaako oman elämämme kompassin neula sinne, minne sen haluamme osoittavan. Onko mielessä jotain, mitä ehdottomasti pitää tehdä tai vastaavasti jotain, mitä pitäisi oman jaksamisen takia karsia pois. Nautitaan elämästä, kukin omalla tavallamme ja hyvällä omallatunnolla!