Ny­ky­a­jan some-maa­il­mas­sa jul­kai­su­ja te­ke­vien ih­mis­ten teks­tien lu­ki­joi­ta ja vi­de­oi­den kat­se­li­joi­ta kut­su­taan jul­kai­si­joi­den seu­raa­jik­si. Joil­la­kin hei­tä on sa­to­ja mil­joo­nia, muu­ta­mil­la suo­ma­lai­sil­la­kin mil­joo­nia. Nämä ih­mi­set ei­vät siis fyy­si­ses­ti kul­je ke­nen­kään pe­räs­sä vaan seu­raa­vat hei­tä kiin­nos­ta­vien ih­mis­ten te­ke­mi­siä eri­lais­ten vies­ti­mien vä­li­tyk­sel­lä.

Sun­nun­tai­na vie­te­tään apos­to­lien päi­vää. Apos­to­lit oli­vat Jee­suk­sen seu­raa­jia, ope­tus­lap­sik­si­kin kut­sut­tu­ja ja kul­ki­vat ihan oi­ke­as­ti Jee­suk­sen mu­ka­na pai­kas­ta toi­seen pit­käl­ti ja­lan eli apos­to­lin kyy­dil­lä.

Mil­lais­ta jouk­koa nämä Jee­suk­sen seu­raa­jat sit­ten oli­vat? Mää­ri­tel­mä ”se­ka­lai­nen seu­ra­kun­ta” ku­vaa hei­tä san­gen osu­vas­ti, oli­vat­han nämä ih­mi­set taus­toil­taan ja luon­teil­taan­kin hy­vin eri­lai­sia. He ei­vät va­li­koi­tu­neet mu­kaan sik­si, et­tä oli­vat par­hai­ten pe­ril­lä van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­ta tai eri­tyi­sen ar­vos­tet­tu­ja ja älyk­käi­tä. Tiet­ty roh­keus jät­tää van­ha ja tut­tu taak­se ja heit­täy­tyä en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti uu­teen ja tun­te­mat­to­maan heil­le kai­kil­le oli kui­ten­kin yh­teis­tä.

En­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan Jee­sus an­toi täl­le va­li­koi­dul­le jou­kol­le teh­tä­vän jat­kaa hä­nen työ­tään ker­to­mal­la hä­nes­tä ja kas­ta­mal­la ih­mi­siä. Se oli vaa­ti­va ja vaa­ral­li­nen teh­tä­vä. Hen­ken­sä kau­pal­la apos­to­lit mat­kaan läh­ti­vät ja hy­vin he teh­tä­väs­sään on­nis­tui­vat­kin, jos mie­ti­tään, kuin­ka hy­vin kris­ti­nus­ko on ym­pä­ri maa­il­man le­vin­nyt. Kal­liin hin­nan apos­to­lit it­se sii­tä työs­tä jou­tui­vat mak­sa­maan, kun yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta me­net­ti­vät al­kuk­ris­tit­tyi­hin koh­dis­te­tuis­sa vai­nois­sa hen­ken­sä. Sik­si apos­to­lien päi­vän li­tur­gi­nen vä­ri­kin on ve­ren pu­nai­nen.

Mei­dän ai­ka­nam­me il­man opin­to­ja, suo­ri­tuk­sia ja muo­dol­lis­ta pä­te­vyyt­tä jää hel­pos­ti ul­ko­puo­li­sek­si ei­kä tule va­li­tuk­si. On loh­dul­lis­ta aja­tel­la, et­tä Jee­suk­sen työn jat­ka­jak­si pää­si ole­mal­la oma vi­al­li­nen­kin it­sen­sä. Yh­tä­lail­la kuka ta­han­sa meis­tä­kin kel­paa Jee­suk­sen työn jat­ka­jak­si juu­ri sel­lai­se­na kuin on, ku­kin omal­la ta­val­laan ja omia vah­vuuk­si­aan hy­väk­si käyt­tä­en.

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta