Kirkonkellot
Meillä on kuin onkin yhteiskunta. Ja sitä tarvitaan. Yhteiskunta on näyttänyt viime aikoina voimansa, kukaan kun ei selviä pandemiasta yksin. Eikä kukaan pysty huolehtimaan terveydestään ilman muiden vastuullisuutta.
Suomalaiset ovat noudattaneet viranomaisten määräyksiä ja rajoituksia erittäin tunnollisesti. Se on suuri ylpeydenaihe koko kansakunnalle. Se on myös mahdollistanut siirtymän lievimpien rajoitusten pariin kesäksi. Mikä tuottaa hyvää kaikille ja tuottaa hyvää yhteiskunnalle. Turhaan ette ole olleet tunnollisia ja kuuliaisia.
Erityiskiitoksen ansaitsevat tietysti epidemiasankarit, kuten ruokakauppiaat ja kaupan kassat. He ovat pitäneet yhteiskunnan rakenteet pystyssä läpi epidemia-ajan.
Tämän pirulaisen kanssa kamppailu on valitettavasti vain maraton, josta on juostu vasta 5–10 kilometriä. Nyt on aika vetää hieman henkeä ja nauttia keväästä ja kesästä tässä uudessa normaalissa. Kovia taipaleita on vielä tiedossa.
Syksyllä lienee edessä hyytävät ajat. Varsinainen talouskurimus alkaa silloin toden teolla. Siinä meidän yhteiskuntamme vasta mitataan. Pelastus ei löydy lastenlastemme veronmaksusta eli julkisesta velkarahasta, vaan yhteiskunnan pitää pystyä johonkin muuhun.
Paljon on nyt tehty vertailuja 1990–luvun lamaan. Silloinkin valtio teki elvytystoimia. Laman pahimpina vuosina valtion budjetista lähes puolet katettiin velkarahalla, ja vaikeana vuotena 1992 koko bruttokansantuotteesta käytettiin kolmasosa sosiaaliturvamenoihin. Lamasta Suomi selvisi, vaikkakin iso osa rahoista käytettiin pankkitukeen, mikä aiheutti oikeutettua katkeruutta.
Suomi on pieni maa, pieni kansa. Ketään ei ole varaa heittää yli laidan.
Sen sijaan lamasta nouseminen ei sujunut yhtä hyvin. Nimenomaan 1990–luvun jälkimmäisinä vuosina tukiriippuvaisten määrä kasvoi merkittävästi, yhä useampi jäi elämässään riippuvaisiksi erilaisista sosiaalituista. Tämä ei ole perusturvajärjestelmämme tarkoitus, sen tarkoitus on nostaa ihminen takaisin jaloilleen iskun jälkeen. Vielä kohtalokkaampaa on se, että tuolloin alkoi ylisukupolvisen syrjäytymiskehityksen kasvu.
Tähän ei ole toista kerta varaa. Suomi on pieni maa, pieni kansa. Ketään ei ole varaa heittää yli laidan. Kaikkia tarvitaan yhteisen isänmaan rakentamisessa. Tässä meidän on onnistuttava.
Tavoitteen antaa apostoli Paavali. Hän kuvasi hyvän yhteiskunnan olevan sellainen, missä ”Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään” (2. Kor. 8:15).
Tätä tavoitelkaamme, sillä yhdessä meidän on tultava kriisistä ulos. Yhteiskuntana.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste